uskonto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Löytyyköhän täältä uiskovaisia
Ongelmani on se, että uskona/haluan uskoa jumalaan, mutta häpeän lähipiirini edessä uskoani enkä kehtaa tuoda sitä riittävästi esille. Toinen ongelmani on se että tykkään meikata ja haluan pukeutua kauniisti, mutta tämä on ilmeisesti kielletty. En kuitenkaan pysty olemaan onnellin kun ajattelen että joutuisin jättämään kaikki ne asiat mistä pidän....

jos täältä löytyy lestadiolaisia kertokaa mitkä asiat on kielletty, ja mistä saatte elämäänne nautintoa´jos kaikki on kielletty?
 
miks häpeäisit uskoasi, jos todella haluat uskoa. lestadiolaiset tieten kieltää meikkaamisen. mutta onko sitä pakko liittyä johonkin lahkoon, jos uskoon tulee. ei se uskominen tarvii välikäsiä. riittää sun ja jumalan välinen yhteys. ja mun mielestä uskovainen saa meikata ja pukeutua kauniisti, ei siinä mitään pahaa liene.
 
Löytyyköhän täältä uiskovaisia
Ongelmani on se, että uskona/haluan uskoa jumalaan, mutta häpeän lähipiirini edessä uskoani enkä kehtaa tuoda sitä riittävästi esille. Toinen ongelmani on se että tykkään meikata ja haluan pukeutua kauniisti, mutta tämä on ilmeisesti kielletty. En kuitenkaan pysty olemaan onnellin kun ajattelen että joutuisin jättämään kaikki ne asiat mistä pidän....

jos täältä löytyy lestadiolaisia kertokaa mitkä asiat on kielletty, ja mistä saatte elämäänne nautintoa´jos kaikki on kielletty?

Ensinnäkään en ole lestadiolainen, lähinnä kai olisin ev.lut., mutta olen eronnut kirkosta, koska nykyinen ev.lut.kirkko on viherpunainen poliittinen yhdistys eikä mikään kirkko.
Vapaakirkossa olen nykyään käynyt.

Syntiä on kaikki se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta; tämä on Raamatun näkemys synnistä. Syntiä siis voi olla melkein mikä vaan tai voi olla olematta. Meikkaaminen tai pukeutuminen muodin mukaisesti ei ole automaattisesti syntiä, mutta jos ihmiselle meikkaaminen ja vaatteet ovat elämän tärkein asia ja Jeesus jää näiden jälkeen toiselle tai kolmannelle sijalle, niin sitten meikit ja vaatteet ovat syntiä.
Ja sama kaiken muunkin kanssa, lasi viiniä ei ole syntiä mutta jos alkoholi hallitsee elämääsi niin silloin viinanjuonti on syntiä.

Kristinusko ei ole ns. lakiuskonto, jossa jaetaan käteen syntiluettelo ja niitä asioita kun vältät niin hyvä on, olet hyvä kristitty. Islam on helppo lakiuskonto, jossa tehdään näin ja näin ja ollaan hyviä muhamettilaisia, mutta en silti suosittele islamia, joka on kristityn näkemyksen mukaan kadotukseen vievää eksytystä, kuten mikä tahansa muukin usko ilman Jeesusta.
 
Lähinnä ongelma se kun mies pilkkaa/nauraa kun haluan kertoa lapselle jumalasta tai vaikka lausua jonkin iltarukouksen tai vastaavan lapselle.

Jos mies on noin epäkypsä ettei pilkkaamatta osaa olla eri mieltä, niin esim. perheneuvolassa voisitte keskustella miten erimielisyydet kasvatuksessa hoidetaan.
Mies voi kertoa lapselle, että isi ei usko Jumalaan, mutta äiti uskoo. Pilkkaaminen on ala-arvoista.
 
Löytyyköhän täältä uiskovaisia
Ongelmani on se, että uskona/haluan uskoa jumalaan, mutta häpeän lähipiirini edessä uskoani enkä kehtaa tuoda sitä riittävästi esille. Toinen ongelmani on se että tykkään meikata ja haluan pukeutua kauniisti, mutta tämä on ilmeisesti kielletty. En kuitenkaan pysty olemaan onnellin kun ajattelen että joutuisin jättämään kaikki ne asiat mistä pidän....

jos täältä löytyy lestadiolaisia kertokaa mitkä asiat on kielletty, ja mistä saatte elämäänne nautintoa´jos kaikki on kielletty?
Mä olen meikannut ennen uskoontuloa ja meikkaan edelleen. Ostelen myös ihan muodikkaita vaatteita. Mä unohdan itseni silloin kun olen huoliteltu ja pystyn keskittymään muihin. Mulle meikitön naama ja hiukset ilman piristävää väriä tekisivät sen että miettisin "huomaavatko muut kun posket helottaa, on finnikin otsassa ja hiukset näyttävät harakanpesältä", eli keskittyisin silloin itseeni. Ajattelevatko muut mua homssuisena, huolimattomana?

Jeesuksesta todistamisesta...mä pelkäsin ennen uskoontuloa ihan hulluna että Jumala pakottaa mut joihinkin epämiellyttäviin tilanteisiin todistamaan Jeesuksesta. Ei pakottanut, Jumala on hienotunteinen.

Jätä se todistamisasia Jumalan huoleksi. Tutustu ensin Häneen, lue Raamattua, rukoile ihan omin sanoin, käy seurakunnissa, iloitse uskosta. Hän suunnittelee ne todistamistilanteet aikanaan itse, ja sun ei tarvitse niitä etukäteen suunnitella. Silloin ne menee sillein luontevasti ja kivasti (mä saatan jankuttaa ja väitellä uskosta täällä paljon mutta älä ajattele että jokaisen uskovan on tehtävä niin :rolleyes:)

Ja sen mitä olen parinkymmenen uskossaolovuoden aikana huomannut, niin ei suosio ihmisten edessä riipu siitä onko ateisti, tapauskovainen tai sit elävässä uskossa oleva. Ihmistä itseään ja hänen persoonaansa tiirataan eniten. :)

Ja siis en ole lestadiolainen, mutta ev.lut ja pyörin välillä vapiksella ja hellareissa.
 
Tai siis jos en aamulla lähde kotoa sillai tavallisen huoliteltuna, niin mulla on koko päivän samanlainen tunne kuin olisi vessapaperinpala kengän alla tai kastiketta paidalla, eli epämukava. :D
 
Mä olen meikannut ennen uskoontuloa ja meikkaan edelleen. Ostelen myös ihan muodikkaita vaatteita. Mä unohdan itseni silloin kun olen huoliteltu ja pystyn keskittymään muihin. Mulle meikitön naama ja hiukset ilman piristävää väriä tekisivät sen että miettisin "huomaavatko muut kun posket helottaa, on finnikin otsassa ja hiukset näyttävät harakanpesältä", eli keskittyisin silloin itseeni. Ajattelevatko muut mua homssuisena, huolimattomana?

Jeesuksesta todistamisesta...mä pelkäsin ennen uskoontuloa ihan hulluna että Jumala pakottaa mut joihinkin epämiellyttäviin tilanteisiin todistamaan Jeesuksesta. Ei pakottanut, Jumala on hienotunteinen.

Jätä se todistamisasia Jumalan huoleksi. Tutustu ensin Häneen, lue Raamattua, rukoile ihan omin sanoin, käy seurakunnissa, iloitse uskosta. Hän suunnittelee ne todistamistilanteet aikanaan itse, ja sun ei tarvitse niitä etukäteen suunnitella. Silloin ne menee sillein luontevasti ja kivasti (mä saatan jankuttaa ja väitellä uskosta täällä paljon mutta älä ajattele että jokaisen uskovan on tehtävä niin :rolleyes:)

Ja sen mitä olen parinkymmenen uskossaolovuoden aikana huomannut, niin ei suosio ihmisten edessä riipu siitä onko ateisti, tapauskovainen tai sit elävässä uskossa oleva. Ihmistä itseään ja hänen persoonaansa tiirataan eniten. :)

Ja siis en ole lestadiolainen, mutta ev.lut ja pyörin välillä vapiksella ja hellareissa.

Omaa tapaasi mitenkään väheksyen tai väärinkatsoen pakko sanoa oma kokemukseni tästä.

Eli itsellä meni ihan toisinpäin :) Nuorena kun meikkailin ja ostelin kalliita vaatteita tuntui että vertaili itseään paljon helpommin muihin, ja ulkonäöllisiin seikkoioihin.

Kun kylästyin jatkuvaan "kilpailuun" ja siihen onko nyt muiden silmissä tarpeeksi viheättävä jäi se omakuva taka alalle. Keskittyi enemmän siihen onko paita nyt suorassa ja eikai meikit oo valunut tai muuta kun koittaa muiden kanssa keskustella.

Kun lopetin meikkaamisen, aloin hyväksymään itseni juuri sellaisen näköisenä kuin olen, enkä myöhemmin osannut enää pahemmin miettiä asiaa miltä näytän, kun en antanut painoarvoa enää kovinkaan asialle.

Toki yhä pukeudun kaupungille puhtaisiin ja itseni mielestä mukaviin vaatteisiin. Pesen joka aamu yökuolat ja räät naamalta :D Pidän ihostanu huolta yms.

Mulle tä vaan spii paremmin, koska en jaksa yksinkertaisesti nähdä vaivaa jostain mikä ei niin itselleni enää merkitse x) Jokainen tavallaan.
Ja sitten tietty tulee keskityttyä muissakin muuhun kuin ulkonäköön. Toki kaunita meikkejä ja kivan väristä tukkaa on kiva katsella! Vaikken itselleni sellaista haluaisikaan.

Minulle elämä on näin hieman huolettomampaa ja helpompaa niin sanotusti. Sitäen kyllä ymmärrä, ettei meikittä voi mennä edes roskia viemään, kun joku voi nähdä miltä oikesti näytät ilman naamaria. :D

Meikatakkin voi luonnollisemmin tai muuttaa koko naamansa erinäköiseksi.
Mutta niinkuin sanoin, kukin tavallaan.

Minä laitan sitten rahani muihin itseäni kiinnostaviin asioihin kuin meikkeihin. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Omaa tapaasi mitenkään väheksyen tai väärinkatsoen pakko sanoa oma kokemukseni tästä.

Eli itsellä meni ihan toisinpäin :) Nuorena kun meikkailin ja ostelin kalliita vaatteita tuntui että vertaili itseään paljon helpommin muihin, ja ulkonäöllisiin seikkoioihin.

Kun kylästyin jatkuvaan "kilpailuun" ja siihen onko nyt muiden silmissä tarpeeksi viheättävä jäi se omakuva taka alalle. Keskittyi enemmän siihen onko paita nyt suorassa ja eikai meikit oo valunut tai muuta kun koittaa muiden kanssa keskustella.

Kun lopetin meikkaamisen, aloin hyväksymään itseni juuri sellaisen näköisenä kuin olen, enkä myöhemmin osannut enää pahemmin miettiä asiaa miltä näytän, kun en antanut painoarvoa enää kovinkaan asialle.

Toki yhä pukeudun kaupungille puhtaisiin ja itseni mielestä mukaviin vaatteisiin. Pesen joka aamu yökuolat ja räät naamalta :D Pidän ihostanu huolta yms.

Mulle tä vaan spii paremmin, koska en jaksa yksinkertaisesti nähdä vaivaa jostain mikä ei niin itselleni enää merkitse x) Jokainen tavallaan.
Ja sitten tietty tulee keskityttyä muissakin muuhun kuin ulkonäköön. Toki kaunita meikkejä ja kivan väristä tukkaa on kiva katsella! Vaikken itselleni sellaista haluaisikaan.

Minulle elämä on näin hieman huolettomampaa ja helpompaa niin sanotusti. Sitäen kyllä ymmärrä, ettei meikittä voi mennä edes roskia viemään, kun joku voi nähdä miltä oikesti näytät ilman naamaria. :D

Meikatakkin voi luonnollisemmin tai muuttaa koko naamansa erinäköiseksi.
Mutta niinkuin sanoin, kukin tavallaan.

Minä laitan sitten rahani muihin itseäni kiinnostaviin asioihin kuin meikkeihin. :)
No joo, on mullakin päiviä kun en jaksa meikata vaikkapa töihin, annan ihon levätä. Kotioloissa en tietty meikkaa.

Ja mulla on joku outo ajatus että muut ansaitsee edes joskus nähdä millainen naama siellä meikkivoiteen alla oikeasti on. :D
 

Yhteistyössä