uskonto vs elämänkatsomustieto

["pinja"]

Mä olen itse työskennellyt kouluissa nyt viimeisen kouluvuoden aikana (pääkaupunkiseudulla) ja näkemäni ja kuulemani perusteella sanoisin, että ET, ei uskonto. Pienet lapset eivät (keskimäärin) osaa käsitellä uskonnollisia käsitteitä sellaisina. Heille on vielä vähän mustavalkoisempaa, asiat joko ovat tai eivät ole. Voi olla raskasta lapselle yrittää ymmärtää, että miksi osa koulusta opetetusta ei olekaan samalla tavalla faktaa kuin toinen osa. Monet ottavat uskonnon hyvin tosissaan ja suorastaan hurahtavat uskoon alaluokilla. Se voi olla rankka kokemus. Suojelisin lapsia uskonnonopetukselta ja hoitaisin itse sen yleissivistävän osuuden. Toki elämänkatsomustiedossakin on tarkoituksena käydä se läpi, mutta omalla kohdalla pidän tärkeänä sitä, että tiedän missä mennään ja että minulla on keskusteluyhteys lapseeni liittyen katsomuksellisiin asioihin. Ollaanhan vanhemmuuden tärkeimmillä alueilla, eli arvojen opettamisen äärellä.

 

[Kotilohikäärme]

[QUOTE="vieras";25621077]Kun alotin koulutaipaleeni 20v sitten (pk-seudulla) niin menin ET-tunneille kun mun vanhemmat antoi luvan valita itse (ei kuuluttu kirkkoon kukaa perheestä). Mun 10v vanhempi veljeni oli ET-tunneilla kai yläasteelta alkaen. Ekalla luokalla olin luokan ainoa, rinnakkaisluokalta tuli yks kaveri ja loput oli ylempien luokkien oppilaita. Kuudenteen luokkaan mennessä ET-tunnilla oli jo 5 oppilasta mun luokalta ja muilta luokilta suurinpiirtein samassa suhteessa oppilaita.

Muistot ET-tunneilta on mitä parhaimpia, oli ehkä suosikkiaine koko peruskoulun ja lukionkin aikana! Oli paljon keskustelua eri aiheista, mitä mun mielestä ainakin silloin ei ollut missään muissa oppiaineissa, erilaisia väittelyitä, moraalin/etiikan ongelmien pohtimista, tutustumista erilaisiin maailmankatsomuksiin jne. Olen kokenut, että ET-tunneista on ollut ehkä merkittävin hyöty myös aikuiselämän kannalta.

En missään vaiheessa ollut koulussa ET-opiskelun takia syrjitty tai kiusattu (kerran joku kuittaili etten saisi kirkkohäitä, mikä ei kyllä harmittanut). Ehdottomasti suosittelen ET-tunteja, varsinkin jos on mukava opettaja (tuntien sisältö taitaa olla nykyäänkin hyvin paljon opettajasta kiinni?).[/QUOTE]

Komppaan ihan sanasta sanaan...!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ajattele tältä kannalta: jos et kuulu hindulaiseen seurakuntaan, haluaisitko, että lapsellesi opetetaan 90%:sti hinduoppeja ja vain pieni katsaus muita elämänkatsomuksellisia asioita? Tai mikä tahansa itsellesi "vieras" uskonto käy esimerkiksi.

ET-tunneille suosittelisin laittamaan lapset. Ihan kaikki lapset. Uskonnollisen kasvatuksen hoitavat vanhemmat. ET-tunneilla saa kuitenkin riittävän laajan tietämyksen myös kristinuskosta ja sen vaikutuksesta tähän yhteiskuntaan, jossa elämme. Ja samalla vaivalla laajemman katsauksen filosofiaan, etiikkaan ja moraaliin maailman eri kulttuurien tasolla.

 

[et-lasten-vanhempi]

Kouluun pitäis lapsi ilmoittaa ja kovasti meitä vanhempia alkoi mietityttämään uskonnon opetus... Millaisia kokemuksia teillä, joilla on jo koululaisia, mutta oma usko ei kovinkaan vahva?

Hei!

Meillä kaikki kolme lasta on ET:n opetuksessa. Paikkakunta on pienehkö, ja ryhmäkoko on pieni, mutta opetus sujuu ihan hyvin (kenties juuri sen takia että ryhmä on pieni!). ET on jopa nuorimmaisen lempiaine.

Aiemmin jo mainitulla et-opetus.fi-sivustolla on jonkin verran uskonto-et-vertailua. Olen selaillut paljon myös uskonnon oppikirjoja, ja kyllä ne vielä aika "tunnustuksellisia" ovat erityisesti alakoulun puolella. Sanotaan suoraan että "rukoilu toimii" ja että "jumala loi maailman" jne. jne. ET:ssä taas käsitellään kaikkea lasten elämään ja kasvamiseen liittyviä asioita paljon monipuolisemmin.

Tutustu muuten vielä et-blogiin päätöstä tehdessäsi: Elämänkatsomustieto

 

[mlvm äiti]

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista! Monta uutta ajatusta ja rohkaisua näistä löytyi

 

["opettaja"]

[QUOTE="pinja";25621211]Mä olen itse työskennellyt kouluissa nyt viimeisen kouluvuoden aikana (pääkaupunkiseudulla) ja näkemäni ja kuulemani perusteella sanoisin, että ET, ei uskonto. Pienet lapset eivät (keskimäärin) osaa käsitellä uskonnollisia käsitteitä sellaisina. Heille on vielä vähän mustavalkoisempaa, asiat joko ovat tai eivät ole. Voi olla raskasta lapselle yrittää ymmärtää, että miksi osa koulusta opetetusta ei olekaan samalla tavalla faktaa kuin toinen osa. Monet ottavat uskonnon hyvin tosissaan ja suorastaan hurahtavat uskoon alaluokilla. Se voi olla rankka kokemus. Suojelisin lapsia uskonnonopetukselta ja hoitaisin itse sen yleissivistävän osuuden. Toki elämänkatsomustiedossakin on tarkoituksena käydä se läpi, mutta omalla kohdalla pidän tärkeänä sitä, että tiedän missä mennään ja että minulla on keskusteluyhteys lapseeni liittyen katsomuksellisiin asioihin. Ollaanhan vanhemmuuden tärkeimmillä alueilla, eli arvojen opettamisen äärellä.[/QUOTE]


Höpö höpö. Pienet lapset kokevat uskonnon usein mielenkiintoisena oppiaineena ja en ole koskaan tavannut ketään joka on koulun uskonnontuntejen pohjalta tullut uskoon. Mutta tiedämpä montakin ET:ssä ollutta jotka ovat isompana hurahtaneet mitä oudoimiin uskontoihin (Hindulaisuuteen, jehiovan todistajan ja yhden mormonin). mielestäni on parempi oppia uskonnosta kuin myöhemmin liittyä huonosti tuntemaansa lahkoon.

Uskontotunneilla ei saa olla tunnustuksellista opetusta.

 

[rattus]

Ajattele tältä kannalta: jos et kuulu hindulaiseen seurakuntaan, haluaisitko, että lapsellesi opetetaan 90%:sti hinduoppeja ja vain pieni katsaus muita elämänkatsomuksellisia asioita? Tai mikä tahansa itsellesi "vieras" uskonto käy esimerkiksi.

Jos asuisin maassa jossa hindulaisuus on pääuskonto, haluaisin ehdottomasti ymmärtää hindulaisuutta syvällisemmin.

En nyt siis mitenkään dissaa et:tä, se on varmasti ihan hyvä vaihtoehto myös, itse vain ihan omasta uskonnottomuudestani huolimatta olen aina pitänyt uskontoja historiallisina ja kulttuurisina ilmiöinä äärettömän mielenkiintoisina, siksi olen tyytyväinen että uskonnon opetukseen olen aina osallistunut. =)

 

[Horuksen silmä]

Elämänkatsomustieto pitäisi tulla pakolliseksi kaikille. Uskonnollinen kasvatus kuuluu vanhemmille, eikä koululle.

 

["näin meillä"]

Minä tekisin niin, että antaisin lapsen mennä uskontotunnille. Jos se ei sitten vastaisikaan odotuksia, niin vasta sen jälkeen laittaisin lapsen eropaperit kirkosta menemään ja vaihtaisin et:hen. Meillä keskimmäiselle tuli 6. luokalla uskovainen opettaja, jolloin poika halusi et:hen. Laitettiin kirkosta eroamispaperit hänelle ja hänen isoveljelleen. Isoveli jatkoi uskontotunneilla. Nuorimmainen kuuluu edelleen kirkkoon ja saa kuulua niin pitkään kuin itse haluaa.

 

[öh]

[QUOTE="opettaja";25624957]Höpö höpö. Pienet lapset kokevat uskonnon usein mielenkiintoisena oppiaineena ja en ole koskaan tavannut ketään joka on koulun uskonnontuntejen pohjalta tullut uskoon. Mutta tiedämpä montakin ET:ssä ollutta jotka ovat isompana hurahtaneet mitä oudoimiin uskontoihin (Hindulaisuuteen, jehiovan todistajan ja yhden mormonin). mielestäni on parempi oppia uskonnosta kuin myöhemmin liittyä huonosti tuntemaansa lahkoon.

Uskontotunneilla ei saa olla tunnustuksellista opetusta.[/QUOTE]

Jaa. Että uskontoa pitää opettaa, ettei joku "hurahda" isona hindulaisuuteen tms.?
On siinä meillä taas "opettaja". Tokkopa olet.

 

[Horuksen silmä]

Jaa. Että uskontoa pitää opettaa, ettei joku "hurahda" isona hindulaisuuteen tms.?
On siinä meillä taas "opettaja". Tokkopa olet.

"Opettajan" kommentti oli sinällään aika huvittava. Mä tiedän ison liudan ihmisiä, jotka lapsena ovat olleet uskontotunneilla, ja silti aikuisena eronneet kirkosta ja valinneet joko jonkun toisen uskonnon ( ei kristillisen useammin) tai alkaneet ateisteiksi.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos asuisin maassa jossa hindulaisuus on pääuskonto, haluaisin ehdottomasti ymmärtää hindulaisuutta syvällisemmin.

En nyt siis mitenkään dissaa et:tä, se on varmasti ihan hyvä vaihtoehto myös, itse vain ihan omasta uskonnottomuudestani huolimatta olen aina pitänyt uskontoja historiallisina ja kulttuurisina ilmiöinä äärettömän mielenkiintoisina, siksi olen tyytyväinen että uskonnon opetukseen olen aina osallistunut. =)

Siksipä juuri pitää itse miettiä, mitä eväitä haluaa lapsilleen antaa. Ja miksi.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25621024]Uskontotunit ovat luultavasti aika neutraaleja, mutta luokka saattaa tehdä retken kirkkoon koulun aloitus tai joulujumalanpalvelukseen. Koulussa on myös srk:n päivänavauksia, ehkä seurakunnan järjestämiä konsertteja. Näistä teidän pitäisi tehdä myös linjanveto, opettaja ei voi joka kerta kysyä erikseen mielipidettänne.[/QUOTE]
Miksei voi? Meiltä kysytään joka kerta. Ei mun idea, vaan opettaja ihan omasta aloitteestaan kysyy erikseen jokaisen uskonnollisen tapahtuman tai srk:n järkkäämän jutun kohdalla että osallistuuko meidän lapsi vai ei.

ET-tunnit on ainakin meidän tytön koulussa olleet loistavia. Niin loistavia, että tokan luokan alussa kaksi oppilasta tytön luokalta siirtyivät sinne myös, oltuaan ekan luokan ajan uskonnontunneilla.

 

["opettaja"]

Jaa. Että uskontoa pitää opettaa, ettei joku "hurahda" isona hindulaisuuteen tms.?
On siinä meillä taas "opettaja". Tokkopa olet.

Olen kyllä. Ja vieläpä uskonnon. Tahdoin nyt kärjistetysti vastata tuolle edelliselle "opettjalle" joka käy täällä arvostelemassa muita opetettavia aineilta. Ei kovin ammattimaista käytöstä.

En tietenkään tarkoita, että kaikki "hurahtaisivat" tahdon vaan korostaa, että on hyvä tietää uskonnosta/uskonnoista voidakseen valita uskooko vai ei. Tiedän toki monia uskonnontunneilla olleita jotka ovat eronneet kirkosta myöhemmin. Sanoinkin, että en tiedä ketään joka olis kristilliseen uskoon kääntynyt uskontotunneilla ollessaan tai kokenut ns. herätyksen, mutta tiedän monia jotka ovat liittyneet uskonnollisiin seurakuntiin, lahkoihin jne ja ovat olleet Et:ssä. Tarkoitin, että on todella hyvä tuntea uskontoja ja uskontoa kyetäkseen ïtse tekemään valintoja tai olla niitä tekemättä. Uskonnonopetus on myös kulttuurikasvatusta, sillä suomalainenkin kulttuuri on kristinuskon muokkaamaa. Niin ja uskonnonopetuksessa käsitellään puolueettomasti muita maailman katsomuksia ja uskontoja.

Ja ET:n opetus on toki hyvää ja pätevää opetusta. Nykymaailmassa on hyvä olla uskonto ja kulttuuritietoinen. Näin voimme rakentaa hyvää dialogia uskontojen välillä.

 

["opettaja"]

"Opettajan" kommentti oli sinällään aika huvittava. Mä tiedän ison liudan ihmisiä, jotka lapsena ovat olleet uskontotunneilla, ja silti aikuisena eronneet kirkosta ja valinneet joko jonkun toisen uskonnon ( ei kristillisen useammin) tai alkaneet ateisteiksi.

Jos olisit lukenut tarkasti olisit tajunnut, että pointtini oli juuri se, että kukaan tuntemani lapsi tai aikuinen ei ole tullut uskoon uskonnontunnilla. Monet ovat jopa eronneet kirkosta. Ei siis ole mitään vaaraa siihen, että lapsi käännytettäisiin johonkin uskoon koulun uskonnontunnilla. Monet täällä sitä tuntuvat pelkäävän.

 

["vieras"]

Mies ja lapsi ei kuulu kirkkoon,minä kuulun.
Lapsi ilmoitettiin ET tunneille,halutessaan saa vaihtaa jos esim sattuis niin huonosti että muita ei luokalta kävis niillä tunneilla.

 

[karma]

En nyt jaksa lukea muiden kommentteja, mutta mä olen ollut ET:n tunneilla peruskoulun viidenneltä luokalta lähtien. Lukiossa myös. Olen ollut kyllä erittäin tyytyväinen!

Ainut ongelma lukiossa oli se, ettei meitä ET:n opiskelijoita ollut aluksi tarpeeksi, joten jouduin suorittamaan pari kurssia itsenäisesti.

Suosittelen oikeasti tuota vaihtoehtoa.

 

[suskijaperhe]

omat lapseni osallistuvat ET-opetukseen.. lasten isä kuuluu kirkkoon, minä en. koskaan ei lapsia ole asiasta kiusattu ja mitä olen asiaa tutkinut ja keskustellut muiden kanssa niin et:ssä opetetaan suvaitsevaisuutta paljon paremmin kuin uskonnossa. koulun juhliin kirkossa saavat osallistua jos haluavat samoin hengellisiin päivänavauksiin.