Uskonnollisen kasvatukset vaikutus,kokemuksia?

[uusi :)]

Olisin todella kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ihmisiltä joilla on kotona ollut uskollinen kasvatus. Onko usko vaikuttanut millälailla ja toiko se lapsena turvaa,hämmennystä,pelkoa,uteliaisuutta,mitä vaan? Oletko edelleen uskossa ja aiotko kasvattaa lapsesi uskoon? Jos et aio,johtuuko tämä omista (huonoista?) kokemuksista?

 

[näin päin]

Minun lapsuudenperheessä ei ollut uskonnollisuutta, vaan päinvastoin etenkin äitini halveksi uskovia ja uskoon liittyviä asioita. Pakollisissa kirkoissa hän aina nihkeästi antoi kolehtiin tyyliin 5 pennisen.

Silti olen itse nyt uskova

 

["voivoi"]

Olen papin tytär ja sen myötä kotoa tullut uskonnollinen kasvatus. Positiivista on ollut, turvallistakin. Lohtua tuo vaikeina aikoina. Olen nyt mummoikäinen ja lapset on saaneet uskonnollisen kasvatuksen. Ihan tavallista elämää ollaan vietetty mutta on kiva nähdä, että lapsenlapsille luetaan iltarukous ja että ne tietää mikä on oikein ja väärin. Myös empaattisuus on tärkeä asia minkä ne on oppineet. Peukku ylös ainakin täältä!

 

[assandfire]

[QUOTE="voivoi";29338787]Olen papin tytär ja sen myötä kotoa tullut uskonnollinen kasvatus. Positiivista on ollut, turvallistakin. Lohtua tuo vaikeina aikoina. Olen nyt mummoikäinen ja lapset on saaneet uskonnollisen kasvatuksen. Ihan tavallista elämää ollaan vietetty mutta on kiva nähdä, että lapsenlapsille luetaan iltarukous ja että ne tietää mikä on oikein ja väärin. Myös empaattisuus on tärkeä asia minkä ne on oppineet. Peukku ylös ainakin täältä![/QUOTE]

Tieto oikeasta ja väärästä ei ole mikään uskovaisen erikoiskyky. Ei ole mitään sellaista hyvää, jota ihiminen ei tekisi ilman uskoa. Nopeasti kyllä keksii paljon pahaa, mitä uskonnon varjolla harjoitetaan.

 

[TiiBii]

Mummoni oli varsin uskovainen ja tulipa sitä kakarana liikuttua mukana milloin missäkin kirkollisissa tapahtumissa, Sanan suvipäivillä, virsiveisuujutuissa ja taisinpa joskus käydä kinkereilläkin.

Joo, opin, että uskovaiset ovat ihmisiä siinä kuin ei uskovaiset. Suurin osa molemmista porukoista ovat aivan tavallisia. Sitten on parmpia (muut huomioonottavampia?) ihmisiä. Ja sitten niitä jotka syystä tai toisesta käyttäytyvät väärin muita kohtaan.

Ei sen perusteella oikeasti voi lajitella!

 

["northern soul"]

Mun lapsuukodissa lyotiin Raamatulla paahan, ja kovaa. Oieastaan koko uskossa olemiseen ei liity mitaan positiivisia muistikuvia. Kaikki hauska, kuten meikkaaminen ja populaarimusiikki, oli kielletty. Mistaan ei saanut innostua kunnolla, oli se sitten jalkapallojoukkueen kannattaminen tai jotain tarkeampaa. Tuli tunne, etta elaman ei saa olla kivaa vaan ankeaa ja vakavaa.

En ole uskossa, eika kukaan sisaruksistani. Meita on 11. Aiti ja isa toivottelee Jumalan siunausta aina kaydessa tai puhelimessa puhuessa. Totean vain, etta kiitos, samoin. Varmasti kuolisivat suruun, jos tietaisivat, minkalaisia anti-uskovaisia ovat jalkikasvustaan saaneet kasvatettua.

 

[Turbojurpo]

Noiden fiktiivisten olentojen varaan perustettu kasvatus on kaksipiippuinen juttu. Yhtäältä olo voidaan tehdä tosi turvalliseksi (Isä Jumala näkee taivaasta ja suojelee) ja toisaalta tosi ahdistuneeksi (Isä Jumala näkee pimeässäkin ja rankaisee, jos nukutaan kädet peiton alla). Varsinkin, jos jokin alkukantainen puolipaimentolaisheimo on alkujaan keksinyt kyseisen olennon. Ikivanhat moraalisäännöt eivät sellaisinaan sovi nykyaikaan.

 

["Ninni"]

Mun perhe on uskovaisia(isä jopa siihen liittyvässä työssä). Meillä pidettiin sitä raamatun opetusta tärkeänä että kaikki ihmiset on saman arvoisia tuloista ja kulttuurista riippumatta. Koulussa kiusattiin yhtä mustaa poikaa ja muistan aina ku mun isä itki ku kuuli että mäkin olin lällätelly sitä poikaa neekeriks. Me mentiin sen kotiovelle ja jouduin pyytämään anteeksi. Olin ala asteella mut se oli semmonen opetus minkä muistaa loppuelämän. Mun muistoissa lapsuus oli turvallinen. Joskus ehkä elin liiankin suojellussa ympäristössä ku oli niin vaikee ymmärtää et miks naapurin tytön isä ei asu niillä ym

 

["peukku"]

On ollu "uskovainen" kasvatus ja olen edelleen samoilla linjoilla. Meillä ei paukutettu Raamatulla, vanhemmat on iloista porukkaa vaikka koulun diskoihin en päässytkään. on surullista että joillakin on olluut niin synkkää. Eräät kristityt on niin sanotusti "lain alla" ja etenkin ennen on näin ollu...

 

["Miumau"]

Mä elin turvallisen lapsuuden uskovaisissa piireissä. Nyt ku oma lapsi tulossa niin harmittaa että oon vieraantunut noista asioista niin maalliseen elämään et harvoin tulee mietittyä moraaliselta ja eettiseltä pohjalta elämää. Olis mukava tarjota samanlaista vakautta ja turvaa omalle lapselle. Ehkä iltarukoukset vähintään käyttöön ja haluaisin myös raamatusta jotain kauniita opetuksia opettaa kunhan nyt eka omaan päähän ne sais sisäistettyä. Olis joku raamattukoulu tai ripari paikallaan uudestaan

 

[leijona-76]

Mulla oli uskonnollinen kasvatus. Aika sillee suvaitsevaista, ei mitää raamatulla paukuttamista eikä hihhulointia. Käytiin kirkossa ja pyhäkoulussa, leireillä yms kivaa.
Olen edelleen uskovainen ja välitän samaa lapselle. En paukuta raamatulla ja meilläkin saa elää ja kokea elämää. Arvoja pyrin välittämään kuten mullekin kotona.