\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.05.2007 klo 21:49 Häirikkö kirjoitti:
Samaa ihmettelen minäkin. Ja siihen lopputulokseen olen tullut, että sellaisissa liitoissa eletään vain lasten vuoksi. Nähnyt ihan tarpeeksi monta "hyvää" esimerkkiä näistä.
Meidän liitto on sitten täysi poikkeus. Me käydään todella harvoin missään yhdessä, syy on hyvin yksinkertainen. Kun muuttaa tarpeeksi usein, niin luotettavaa hoitopaikkaa ei ole. Pikkuhiljaa alkaa tässä tutustumaan ihmisiin, kun nyt ehkä ollaan jo asetuttu aloilleen, että ehkä jatkossa. Äiti kyllä lähellä asuu, mutta ei pysty nosteleen tuota 1v ikästä kovin kauheesti.
Toisakseen, kun imettää pitkään ja on sellanen lapsi talossa, joka vierastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä (vierasti) ja herää (heräsi, nykysinkin tosin monesti, 1v1kk) monta kertaa yössä, niin ajatuskin siitä, että lapsi joutuu itkemään sen vuoksi, että molemmat vanhemmat (eli turva) on poissa, on suorastaan karmaiseva. Ajatuskin rintojen kamalasta täyttymisestä ei tuntunut kivalta aiemmin, kun lapsi imi vielä usein ja paljon.
Ja vielä yksi syy tosiaan... kun tosiaan ei niitä hoitajia ole kun äiti, joka ei voi kauheesti nostella, niin päivällä on hankala käydä yhessä missään (kerran käyty leffassa jee) ja yöllä tosiaan on ollu tuo uniongelma/huuto. Ja siihen syyhyn... Miehen pitkät työviikot vie voimat niin, että illalla ei jaksa enää yötä vasten lähteä mihinkään tuulettumaan, kumpikaan. Ja myös noi yövalvomiset on unitaakkaana näkyny hyvin.
Mutta onneksi meillä on sillon tällön kuitenkin erikseen jossain käyty, luottamus kun pelaa hyvin. Meidän yhteistä aikaa vietetään esim. retkillä makkaranpaistossa koko perhe. Eihän se sama asia ole, kuin että olisi kaksin ja kyllä myönnän, että kaipaan sellasta aikaa. Mutta se aika on tulevaisuudessa, ja molemmat sen tiedostaa ja näistä asioista keskustellaan, eikä vaan muuten tiuskita toisillemme ja "olla yhdessä vain lasten vuoksi". Vaan puhutaan, että nyt on meillä tällanen tilanne ja jatkossa varmaan helpottaa.
Tässä nyt väsyneenä en jaksa tarkastaa mitä kirjotin, mutta toivottavasti pointti tuli esille.