Uskaltaisko vielä yhden vauvan..

"tehrä" tähän maailmaan??
Tilanne se että ollaan uusperhe.Miehellä ja minulla menee hyvin.Tilanne se että mies tahtoisi yhteisen lapsen.Hänellä edellisestä suhteesta 2 lasta (kouluikäisiä).Omani eskari-ikäinen..
Tuntuu jotenkin kummalliselta kun mun mielestä lapset olis tehtävä vain yhdelle isälle (?!) typerä mielipide..tiedän..
Mies olisi ihan huippu-isä.Olisi varmasti mahdollisuus olla kotona vauvan kanssa pitkään.
Talous kunnossa.Iso talo ja paljon rakkautta.

MUTTA miten jaksan myös miehen lapsia ja vauvaa????Pliiiiis kokemuksia!!
Jos miehellä ei olisi ennestään lapsia tahtoisin vauvan heti.

 

Siis miten ne miehen lapset nyt hankaloittaa? En ymmärtänyt.

 

Siis mikä logiikka tossa on? Et miehellä ei sais olla entuudestaan lapsia mut sulla saa olla? Muut lapsethan on niin isoja jo et ei kai siinä vauva mitään haittaa Tekemään vaan jos se oikeelle tuntuu

 

Siis.... sun mielestä lapset pitää olla samalle isälle, mut jos miehellä ei ois lapsia niin tekisit vauvan heti?

Harjottele nyt ensin sietämään niitä miehen lapsia.

 

Tarkoitin sitä ,kun miehen lapset meillä vain joka toinen viikonloppu.Nämä viikonloput ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita.Vaativat huomiota lähes koko ajan vaikka ovatkin jo "isoja".Jos eivät saa huomiota (tai vaikka saisivatkin) niin tappelevat koko ajan.
Ymmärrän heillä ikävä isää ja kotona asiat eivät kauhean hyvin.Nämä vain sellaisia asioita joihin me emme pysty valitettavasti vaikuttamaan.

 

Hmmm.. Kirjoitin epäselvästi alkuperäisen viestin..Sorry.

Eli olen aina ajatellut etten koskaan tekisi enempää lapsia.Ajattelin että tekisin lapset samalle miehelle piste.

Rakastan mieheni lapsia.Jotenkin tuntuu etten vaan jaksaisi enää heihin niin paljon panostaa jos meillä olisi vauva.Tuntuu väärältä heitä kohtaan.

 

Hmmm.. Kirjoitin epäselvästi alkuperäisen viestin..Sorry.

Eli olen aina ajatellut etten koskaan tekisi enempää lapsia.Ajattelin että tekisin lapset samalle miehelle piste.

Rakastan mieheni lapsia.Jotenkin tuntuu etten vaan jaksaisi enää heihin niin paljon panostaa jos meillä olisi vauva.Tuntuu väärältä heitä kohtaan.

No sen voin luvata että ei se tilanne ainakaan helpotu sillä että iskä saa uuden vauvan ja isänikäväiset on vielä mustasukkaisiakin kun vauva saa asua isän kanssa.

 

Tarkoitin sitä ,kun miehen lapset meillä vain joka toinen viikonloppu.Nämä viikonloput ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita.Vaativat huomiota lähes koko ajan vaikka ovatkin jo "isoja".Jos eivät saa huomiota (tai vaikka saisivatkin) niin tappelevat koko ajan.
Ymmärrän heillä ikävä isää ja kotona asiat eivät kauhean hyvin.Nämä vain sellaisia asioita joihin me emme pysty valitettavasti vaikuttamaan.

Jos pari lasta kerran kahdessa viikossa vie voimat, niin veikkaan, ettei niitä voimia kyllä löydy vauvaankaan joka on läsnä 24/7. Vai meinaatko ettei se vauva vaadi huomiota 24/7?

 

Tarkoitin sitä ,kun miehen lapset meillä vain joka toinen viikonloppu.Nämä viikonloput ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita.Vaativat huomiota lähes koko ajan vaikka ovatkin jo "isoja".Jos eivät saa huomiota (tai vaikka saisivatkin) niin tappelevat koko ajan.
Ymmärrän heillä ikävä isää ja kotona asiat eivät kauhean hyvin.Nämä vain sellaisia asioita joihin me emme pysty valitettavasti vaikuttamaan.

Jos pari lasta kerran kahdessa viikossa vie voimat, niin veikkaan, ettei niitä voimia kyllä löydy vauvaankaan joka on läsnä 24/7. Vai meinaatko ettei se vauva vaadi huomiota 24/7?

On se kuitenkin eri asia olla sen oman vauvan kanssa, kuin huolehtia vieraista lapsista

 

Sitäpä just kun meistä kukaan ei ole tottunut asumaan (siis miehen lapset ja minä) yhdessä.Vie aina voimia nämä lapset.Näistä viikonlopuista olen todella väsynyt välillä.
Välillä taas saan niistä voimaa ja energiaa =)

 

Tarkoitin sitä ,kun miehen lapset meillä vain joka toinen viikonloppu.Nämä viikonloput ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita.Vaativat huomiota lähes koko ajan vaikka ovatkin jo "isoja".Jos eivät saa huomiota (tai vaikka saisivatkin) niin tappelevat koko ajan.
Ymmärrän heillä ikävä isää ja kotona asiat eivät kauhean hyvin.Nämä vain sellaisia asioita joihin me emme pysty valitettavasti vaikuttamaan.

Jos pari lasta kerran kahdessa viikossa vie voimat, niin veikkaan, ettei niitä voimia kyllä löydy vauvaankaan joka on läsnä 24/7. Vai meinaatko ettei se vauva vaadi huomiota 24/7?

se on kyllä erilaista väsymystä ja ymmärrän kyllä ap:n "pelkoja".

ja ihan hyvä ap, että mietit näitä asioita kaikkien kannalta eikä vaan sun omia tarpeita. :flower: voishan se olla niinkin että jollain tapaa yhteinen lapsi "sitois" perheen yhteen, hyvällä tavalla.

 

Ja tietysti lapset saavatkin viedä voimia ja olla hankalia.Mietin vain mitenköhän lapset tän asian ottavat..Omasta en ole huolissani.Hän kuitenkin omalla isällään usein ja muun ajan mun kanssa.

Vähän aikaa sitten vitsinä juteltiin lasten kuullen et mitäs sanoisitte jos me saataisiin vauva.Miehen poika ei ollut millänsäkkään mutta tyttö oli sen jälkeen ihan mahdoton.