Uskaltaisko muuttaa pienelle kylälle?

Non compos mentis

Eiks sun porukat päästäny sua ressuun?!?! huhuhuhu! Mä kiljusisin ilosta jos mun lapsi lähtis ressuun!!!

 

no ehkä ihan hyvä vaihtoehto jos on sellasta oman perheen kesken viihtyvää. ei vaadi kavereita,palveluita eikä harrastuksia. tollasessa muutossa pitää ottaa huomioon lapsetkin; jos lähimpään "yhtään mihinkään" on matkaa 10km, niin onko valmis kuskaamaan lapsia kavereille,hakemaan niitä sieltä, viemään harrastuksiin jne jne.


mutta mä en muuttais koskaan.

 

Non compos mentis

Eiks sun porukat päästäny sua ressuun?!?! huhuhuhu! Mä kiljusisin ilosta jos mun lapsi lähtis ressuun!!!

Oli kyse siitä, etteivät uskaltaneet päästää mua asumaan yksin niin nuorena niin kauas ja toisekseen, rahallinen tilanne ei oikein antanut myöden. Niin nuorenhan on vaikea saada juuri mitään tukiakaan tai ainakaan silloin ei olisi vanhempien tulojen takia mitään herunut.

Olisivat he minut sitten kustantaneet vaihtarivuodeksi Jenkkeihin, mutta jätin menemättä perustuen siihen, että kotiinpalanneet vaihtarit kertoivat reissun olleen lähinnä pössyttelyä.

 

lukioon menisivät joka tapauksessa Kuopioon
En osaa harrastuksista sanoa mutta niitä tuskin hyvin kaupungissakaan harrastaisivat kun ollaan sen verran köyhiä eikä meistä lapset tarvitse sellaisia.

Käsittääkseni siihen kylälle on vastikään muuttanut useampi perhe rakennettuaan uusia taloja, ja ilmeisesti aikovat kaavoittaa tontteja parin vuoden kuluttua sille kylälle.

Kerhoja yms. ei varmaan ole mutta ajattelin ajella kaupunkiin pari kertaa viikossa kerhoon ja vanhoja kavereita tapaamaan. (matka tosiaan n. 10min...)

Voiskohan onnistua?

Pakko puuttua pariin kohtaan. Et kai sä vaan ole jo valinnut lapsillesi lukioita valmiiksi? Minä en ainakaan aio sitä tehdä, en toista samaa virhettä. Ok, enkunkielisestä lukiosta oli kieltämättä etua, mutta kun sydän oli Ressussa...

Ja entä, jos lapsesi olisi loistava vaikka jalkapallossa? Et anna harrastaa, vaikka ois mahkuja ammattilaiseksi? Kyllä minusta kouluikäisellä lapsella tulisi olla ainakin yksi harrastus, sillä se pitää poissa hankaluuksista, etenkin niillä pienillä paikkakunnilla. Meidän kotipaikasta ponnistaa Hyypiän Sami esimerkiksi. Onneksi sai harrastaa pienenä.

Ainakin aiemmin urheiluseuroilla oli jotain vapaapaikkoja pienituloisemmille, mutta maalta voi treeneihin olla matkaa, matseista puhumattakaan.

Annan toki harrastaa mutta jos on kallis harrastus niin ei meillä ole varaa yksinkertaisesti.

En oikeasti usko että lapseni ovat lukioon menossa kun ei kumpikaan meistä vanhemmistakaan ole sitä käynyt, mutta siellä keskustassahan ne on amiskat, lukiot ja kopikset, samoin kuin työpaikat jne.
Huikean 15min. ajomatkan päässä
Ja veneellä 5min

 

Me muutettiin.

1,5 vuotta takana, ollaan ihan maalaistuttu.
Ei ikinä enää kaupunkiin, jos ei pakko ole.

Täys peesi Eikä ikinä kaupunkiin!
Tää on kaupungin osa joka on täysin maaseutua, keskustassa lehmiä ja yksi kyläkauppa, ravintola ja grillikin löytyy! Kaupunkiin 25km ja lähimpään kuntaan 10km!

 

Me muutettiin.

1,5 vuotta takana, ollaan ihan maalaistuttu.
Ei ikinä enää kaupunkiin, jos ei pakko ole.

Täys peesi Eikä ikinä kaupunkiin!
Tää on kaupungin osa joka on täysin maaseutua, keskustassa lehmiä ja yksi kyläkauppa, ravintola ja grillikin löytyy! Kaupunkiin 25km ja lähimpään kuntaan 10km!

Miksi ei kaupunkiin?
Saako kysyä..

 

Asun maalla, olen aina asunut ja tulen aina asumaan. Maalla lasten on hyvä olla ja elää lähellä luontoa, oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan ja ymmärtämään sitä. Kaupungin kakarat kun ovat oppineet saamaan kaiken valmiina nenun alle tuotuna.

 

Asun maalla, olen aina asunut ja tulen aina asumaan. Maalla lasten on hyvä olla ja elää lähellä luontoa, oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan ja ymmärtämään sitä. Kaupungin kakarat kun ovat oppineet saamaan kaiken valmiina nenun alle tuotuna.

:hug:

Lapseni tunnistavat useampia lintu- ja kasvilajeja kuin minä, maalla kasvanut. Metsään on matkaa noin 50 m. Helsinki on suhteellisen pieni ja täällä on peltoja ja lehmiä, hevosia jne. Luontoa ei pääse pakoon.

 

Sanot, että teillä on rahaa niukalti. En tiedä, mitä tarkoitat, mutta toivottavasti sen verran kumminkin, että on varaa kahteen autoon. Muuten ne kerhoreissut jäävät helposti tekemättä.

 

Mä en ihan ymmärrä tätä vastakkainasettelua kaupunki/maaseutu. Enkä sitä ainakaan että lapset ovat "huonompia" jossain. Se riippuu täysin perheestä itsestään miten kaupunki/maaelon kokee. Meillä ei ihan heti vaihtoehtona olisi kaupunkiasuminen,sitäkin olemme kyllä kokeilleet.

Lintulajit ja lehmät oppii kyllä tuntemaan kaupungissa, samoin kaupat ja kerhot maalla. Lumityöt hoituu naapurin toimesta,nurmikko on pakko leikata itse..

Kannattaa pistää vaikka paperille niitä asioita mitkä ovat omalle kohdalle oleellisia muuton kannalta.
Meillä harrastuksiin kuskaus ei ole ongelma,kaupungissakin joutuisin lapset viemään hoitoon, ei kai ne sielläkään sinne itse kulje..

Eli mitä kukin omalla kohdallaan toivoo, sen mukaan kannattaa valita asuinsijansa. Toinen viihtyy, toinen ei.

 

Asun maalla, olen aina asunut ja tulen aina asumaan. Maalla lasten on hyvä olla ja elää lähellä luontoa, oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan ja ymmärtämään sitä. Kaupungin kakarat kun ovat oppineet saamaan kaiken valmiina nenun alle tuotuna.

Mnjaa-a,ite ja ukko kaupungin kasvatteja,kumpikin tiedetään luonnosta yhtä sun toista,itse keräilen villiyrttejä talven varalle etc.Ei meistä kumpikaan saanu kaikkea nenun alle valmiina,päinvastoin!! Muutimme lasten kanssa tähän isomman kaupungin lähikuntaan,jossa luontoa piisaa ja matka kaupunkiin vie 5minsaa.Asuimme joskus TÄYSIN maalla,pikkukylässä(ihme idea,että siellä elämä ois parempaa... :headwall: )hohhoijaa,"onnea ja autuutta" kesti tasan se 2v,että saatiin talo myytyä verottomasti!Koko kylä tiesi asiamme paremmin kuin me itse ja nämä "luonnossa kasvaneet maalaiset" eivät todellakaan osanneet arvostaa sitä ympärillään olevaa luontoa (kuten me tyhmät kaupunkilaiset) kaikki autonromuista kottikärryihin ja kattiloihin haudattiin takapihalle!! :headwall: :headwall:

 

Sanot, että teillä on rahaa niukalti. En tiedä, mitä tarkoitat, mutta toivottavasti sen verran kumminkin, että on varaa kahteen autoon. Muuten ne kerhoreissut jäävät helposti tekemättä.

No ei miehellä ole edes ajokorttia, mitä se autolla tekisi

 

Viihtyisikö se mies sitten, jos olisi aina sinun kyytisi varassa?

 

Me muutettiin.

1,5 vuotta takana, ollaan ihan maalaistuttu.
Ei ikinä enää kaupunkiin, jos ei pakko ole.

Täys peesi Eikä ikinä kaupunkiin!
Tää on kaupungin osa joka on täysin maaseutua, keskustassa lehmiä ja yksi kyläkauppa, ravintola ja grillikin löytyy! Kaupunkiin 25km ja lähimpään kuntaan 10km!

Miksi ei kaupunkiin?
Saako kysyä..

Ei mulla ollut siellä mitään. Liian vähän omaa tilaa. Ja kuitenkin enimmän aikaa liaan yksin. Olin todella väsähtänyt.

Täällä on omaa tilaa ja oma rauha. Kuitenkin naapureita suht lähellä, ja treffaillaan usein.
Lapsille ei kaupungissa tahtonut kavereita löytyä. Mun kavereilla ei juurikaan ole vielä lapsia, ja leikkipuistoissa en ollut kovin hyvä tutustumaan niihin "parempiin" äiteihin lapsineen. Kaltaisiani en juuri koskaan nähnyt.
Enkä sitten juurikaan treffaillut niitä omiakaan kavereita, kun niillä oli työt, opiskelut...

Täällä on kylä täynnä lapsiperheitä ja kotiäitejä, joista osa käy osa-aikatöissä.
Järjestellään muuten vaan tapaamisia, ja kylällä on päiväkerho isommille ja perhekerho koko porukalle.
Jaetaan lapsenvahtivuoroja, lainataan sokeria tai traktoria tai mitä kukakin koskakin tarvitsee.
Koulu on kylällä, lähikauppa 5km, muut palvelut 19km.
Marjat ja omenat omasta pihasta, sienet lähimetsästä....

Harrastukset sekä mulla, että tytöillä laiduntaa nyt tuossa omassa pihassa. Jos tytöt joskus kaipaavat jotain muuta harrastusta, ajellaan oman kunnan keskustaan tai johonkin naapurikunnista sitten sen verran, mitä tarvitsee.

En mä halua enää kaupunkiin mököttämään ja väsähtämään.

 

Uskallettiin

Muoks: tänään oli just taas yksi tuttavaperhe ihastelemassa lampaita ja kilejä, pojat olivat kalastamassa ja olisivat päässeet pulahtamaan myös mereen jos olis ollut lämpimämpää. Pyöräilivät ja tekivät majaa tuohon talon viereen. Koira juoksentelee vapaana ja nauttii elämästään. Pikkuinen taapertaa pitkin teitä, milloin kelteisillään tai sitten "mökkivaatteissa".

Kaikki on rennompaa, rauhallisempaa ja turvallisempaa. Luonto on mielettömän kaunis ja kuitenkin "ihmisten ilmoille" hurauttaa hetkessä.

 

Kyllä täällä landella viihtyy. Onneksi tuli lähdettyä.

 

Mun unelmana on asua pikku kylässä maalla. Tosin käsitykseni maalla asumisesta voi olla epärealistisen idyllinen, kun olen aina kaupungissa asunut. =)

 

Maalta pois päässeenä ei kiitos enää

 

kiva asua maalla, mut varautukaa siihen et naapuri tietää asianne paremmin kuin te itse

Tää on niiin tosi! Pienessä kylässä kaikki tietää kaikkien asiat paremmin ja juttu lentää ja paskoo sitäki enemmän...

 

Maalta pois päässeenä ei kiitos enää

Kerrostalolähiöstä pois päässeenä ei kiitos enää

Tosin meidän kylällä on vielä koulut ja kauppojakin kaks =)