Uskaltaisitko synnyttää kotona?

[En suosittele enää]

Eräs tuttu kätilö on luonteeltaan sellainen fanaattinen, joka toitottaa näkemyksistään voimakkaasti muillekin.

Yksi hänen näkemyksistään on sellainen, että naisen kannattaa synnyttää kotona eikä sairaalassa.

Niinpä hän sai erään äidin yllytettyä kotisynnytykseen ja oli siellä itse avustamassa kätilönä. Kävi kuitenkin niin, että synnytyksessä tapahtui jotain eikä apu ehtinyt ajoissa ja vauva kuoli kätilön syliin. En tiedä tarkemmin mitä tapahtui, mutta sairaalassakin vastaava komplikaatio tapahtuu silloin tällöin ja siellä on tarvittavat laitteet ja lääkärit.

Tuo oli kova paikka kotisynnytyksen puolesta äänekkäästi toitottavalle kätilölle. Hänen puheet johtivat ikävään tilanteeseen.

Oma kantani muuttui tapahtuneen johdota. Miksi HELVETISSÄ äidin MUKAVUUDEN takia pitää riskeerata VAUVAN HENKI?

Mites te muut, uskaltaisitko synnyttää kotona?

 

[Ei koskaan]

En ikinä haluaisi synnyttää kotona. Ymmärrän että joitakin kotisynnytys voi houkutella jos on esim. kauhea sairaalakammo, mutta vauvan terveys menisi ainakin itselläni ohi oman pelon yms. Toki minun on helppo sairaanhoitajana sanoa, kun en todella pelkää sairaalaa.. Juuri tuo pelottaisi kotisynnytyksessä eniten, että jotain menee pieleen ja apu ei olekaan lähellä ( esim. vauva tai minä tarvitsisi tehohoitoa/leikkaushoitoa, ja siinä joskus muutama minuuttikin ratkaisee, voin kokemuksesta sanoa!!!). Itseäni ajatus ei houkuttele yhtään vaan mieluummin synnytän kolkossa sairaalassa jossa kuitenkin apu on lähellä, kotona ehditään varmasti sitten olla vauvan kanssa myöhemminkin!!!

 

[yhden äiti]

Ei kyllä tullut edes mielen viereen synnyttää kotona. Se oli sellainen kokemus, että meiltä kummaltakin olisi mennyt henki, jos apu ei olisi ollut lähellä.
Ainoaksi lapseksi jäi tämä lapseni, koska synnytin myös kohtuni ulos lapsen kanssa.
Kokemus oli sen verran karmea, että en edes pystynyt moneen vuoteen puhumaan, saatika edes muistelemaan koko asiaa. Jälkeenpäin jouduin monen tunnin leikkaukseen, jotta alaosaston elimet saatiin paikoilleen.
Onneksi ainokaiseni on terve. Jos lapsi olisi vammautunut siinä hätäkässä, katkeruus koko synnytystä kohtaan olisi vienyt hengen minulta.

 

[Hilla]

Komppaan edellisiä. Olen myös kuullut sen verran ikäviä juttuja synnytyksistä ja miten niissä voi käydä, etten minäkään aio kotona synnyttää. Vaikka on kolmas lapsi tuloillaan ja molemmat aikaisemmat synnytyksen menneet hyvin, niin se ei todellakaan ole tae sille, että kolmaskin menisi ns. putkeen. Ihan tuttavapiiristäkin löytyy synnytyksessä vaikeasti vammautunut lapsi ja heti synnytyksen jälkeen kuollut lapsi tai sitten äiti on vuotanut verta niin pahasti synnytyksen jälkeen, että ilman pikaista verensiirtoa olisi kuollut minuuteissa. Nämä tietysti todella ikäviä ja harvinaisiakin tapauksia, mutta mitä vaan voi siis tapahtua, ikävä kyllä. Onneksi kuitenkin suurin osa synnytyksistä sujuu normaalisti. Kuitenkin sairaalassa on turvallisinta synnyttää ja tehohoito nopeasti saatavilla.

 

[Deepi]

Oma synnytykseni (yksi lapsi siis on) oli helppo ja ponnistusvaihe todella nopsa (8 minuuttia). Kivunlievitys oli kohdillaan (epiduraali) ja lapsen vointia pystyttiin seuraamaan koko ajan. Meillä esimerkiksi pojan sydänkäyrä alkoi ponnistusvaiheen lähestyessä laskemaan joka supistuksella huolestuttavan alas ja jos ei olisi ponnistusvaihe ollut nopea, olisi tehty keisarinleikkaus. Mitenpä siinä olisi kotona ollessa voinut tietää, että lapsi ei kestänyt supistuksia ja että oli tärkeää saada lapsi ulos nopeasti. Keisarinleikkausta ei kotisohvalla tehdä.

Minä en missään nimessä haluaisi synnyttää kotona, koska miunlla tulee todellakin turvallisempi olo olla sairaalassa kuin kotona. Sairaalassa on henkilökunnassa töissä ihmisiä lastenlääkäreistä ja sairaanhoitajista kirurgeihin. Minulle tulee turvallisempi olo, kun on käytössä nykypäivän laitteet ja kivunlievitys.

Jokainenhan saa tehdä mitä haluaa, mutta itse olen ehdottomasti sairaalan kannalla.

 

[Samaa mieltä]

Kolmannen synnytykseni jälkeen olen kyllä aivan samaa mieltä. Vaikka kaksi edellistä synnytystä menivät hyvin, tässä kolmannessa tuli komplikaatioita. Istukka ei irronnut synnytyksen jälkeen ja kun olin vuotanut litran verta, aloin mennä shokkiin. Kädet tärisivät holtittomasti ja oli kylmä. Onneksi sairaalassa pääsi nopeasti leikkaussaliin, verta ja verivalmisteita oli saatavilla jne. Kun istukka saatiin irrotettua, olin vuotanut yli neljä litraa. Jos olisin ollut kotona, edes vähänkään pidemmän matkan päässä sairaalasta, en olisi selvinnyt. Aika karmeaa edes ajatella! Onneksi saan synnyttää sairaalassa!

 

[En edes haluaisi]

Miten joku edes miettiin kotona synnyttämistä, jos on parempi ja turvallisempi vaihtoehto olemassa?

 

[Vaarallista puuhaa]

Miten joku edes miettiin kotona synnyttämistä, jos on parempi ja turvallisempi vaihtoehto olemassa?

jos esimerkiksi narsistinen / omistushaluinen kätilö sinnikkäästi saa puhuttua ympäri. narsisti ei tietenkään näe mitään vikaa kotisynnytyksessä, vaikka lapsia olohuoneiden lattialle kuoleekin.