Uskaltaisiko sitä ottaa yhteyttä vai antaa menneiden olla?

[Olenko ihan hölmö?]

Ollessani 13v. äitini oli kihloissa miehen kanssa jolla oli 2 lasta, n.3 ja 5 vuotiaat tytöt. Mies kuoli onnettomuudessa ja hautajaisten jälkeen en ole noita lapsia tavannut vaikka olimme suht läheisiä vanhempiemme ollessa yhdessä. Nyt löysin molemmat lapset Facebookista ja mietin, kehtaisinko kirjoittaa ja kysellä mitä heille kuuluu? Vai onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Tästä nyt siis jotain 12 vuotta aikaa mutta jotenkin asia on alkanut vaivaamaan...

 

[Ultramariini]

Eihän sen tarvitse olla tuhoon tuomittu yritys, sehän voisi olla heille iloinen yllätyskin. Ehtivätkö vanhempanne pitkäänkin olla yhdessä? Mietin vaan, että jos tytöt ovat olleet silloin pieniä, eivät he välttämättä sinua enää muista. Mutta ainahan voi kuulumisia kysellä, heillähän on vapaus valita vastaavatko.

 

["mie"]

Kannatan, ehdottomasti!

 

["vieras"]

Facebook on siitä hyvä paikka että yhteyden ottoosi ei ole pakko vastata jos ei halua. Rohkea rokan syö, kannatan yhteyden ottoa.

 

["aapee"]

Kiitos vastauksista! Katsotaas mitä mieltä aamuvuoro on joten ^up^.

 

["vieras"]

Aamuvuoro komppaa iltavuoroa. Ota yhteyttä.

 

["aapee"]

Kaipa se sitten täytyy kirjoittaa. Apuva, mitä sitä sitten kirjoittaisi????

 

[aamuvuorolainen]

Ehdottomasti ota yhteyttä!

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";23252144]Kaipa se sitten täytyy kirjoittaa. Apuva, mitä sitä sitten kirjoittaisi????[/QUOTE]

Laittaisin jotenkin tälleen. Moi muistatko mua, oltiin "siskoksia" vuonna 1879. Olipa kiva löytää sinut, olen ajatellut usein jne.
Ei kuitenkaan mitään hyvin henkilökohtaista, jos ei heti vaikka muistakkaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23252190]Laittaisin jotenkin tälleen. Moi muistatko mua, oltiin "siskoksia" vuonna 1879. Olipa kiva löytää sinut, olen ajatellut usein jne.
Ei kuitenkaan mitään hyvin henkilökohtaista, jos ei heti vaikka muistakkaan.[/QUOTE]

No ei ehkä ihan 1800 luvulla

Minä kirjoittaisin, että...
Olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu nykyään. En tiedä muistatteko minua enää, olen se ja se ja viimeksi näimme isänne hautajaisissa.

Tuon lisäksi laittaisin varmaan vähän yleisestä omasta elämäntilanteestani (opiskelen/käyn töissä, perhesuhteista yms). Ihan muutamalla lauseella ilman mitään hirveitä yksityiskohtia ja varmaan kertoisin mitä äidillekin kuuluu nykyään.

 

["Riitta"]

Kirjoita niille että haistakaa perseet, mä muistan miten kamalia riiviöitä te olitte pentuina.

 

[ruokatauko]

[QUOTE="vieras";23252190]Laittaisin jotenkin tälleen. Moi muistatko mua, oltiin "siskoksia" vuonna 1879. Olipa kiva löytää sinut, olen ajatellut usein jne.
Ei kuitenkaan mitään hyvin henkilökohtaista, jos ei heti vaikka muistakkaan.[/QUOTE]

Mielummin näin
Moi muistatko minua, sinun isäsi ja minun äiti olivat yhdessä -80 luvulla
Yhteydenpito loppui hautajaisten jälken ja olikin mukava yllätys kun sinut nyt löysin täältä Olisi tosi mukava kuulla sinun kuulumisiasi ja olla vaikka yhteydessä

tai jotain vastaavaa Jättäisin ehdottomasti tuon siskokset sanan pois

 

["Milaja"]

Kirjoita jotenkin näin: Moi!!! Mä olen se joka sua ja sun siskoo kiusasi kun olitte pikkukakaroita ja meidän vanhemmat paneskeli keskenään niin kauan kun sun faijas delas. Muistatko pentu? Mitä kuuluu, ootko kasvanu isoksi?