Hei, olemme mieheni kanssa noin 30-vuotiaita (itse täytän ensi vuonna).
Haaveissa olisi kolmas lapsi, mutta tällä hetkellä näyttää, ettei haave koskaan toteudu, sillä pelkäämme liikaa riskejä, epäonnistumista ja lapsen mahdollista sairautta tai menetystä/kuolemaa.
Meillä on kaksi lasta, esikoinen täyttää keväällä neljä ja kuopus on puolivuotias.
Kuopusta yritimme hieman yli kaksi vuotta (emme käyttäneet lainkaan ehkäisyä esikoisemme syntymän jälkeen) ja lukuisten epäonnistumisien jälkeen tulin raskaaksi lugesteron (400mg)+clomifen(100mg) yhdistelmällä. Lisäksi söin minidisperiiniä koko raskauden ajan.
Esikoista yritimme hieman yli puoli vuotta.
Minulla on PCOS epäily (vaikea akne, joka uusiutuu hormonimuutoksista, tällä hetkellä oireeton, takana lukuisia Roaccutan -kuureja), sekä keltarauhasen vajaatoiminta, allerginen astma, allerginen ympärivuotinen nuha, allergioita (mm. siitepöly), fibromyalgia, yliliikkuvat nivelet, jne.
Kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset, runsaat ja kivuliaat, kestävät noin viikon, ennen kuukautisia minulla on tiputteluvuotoa, joka kai johtunee enimmäkseen keltarauhasen vajaatoiminnasta, "normaali" kiertoni on 36-60+, tällä hetkellä kuukautiset ovat tulleet joka toinen kuukausi.
Ovulaation olen silti mielestäni tunnistanut, koska olen silloin yleensä kipeä, ts. maha ja munasarjojen alue on kipeä. Tosin kipuahan voivat aiheuttaa myös esim ylistimulaatiossa olevat munasarjat ja munarakkuloiden liikakasvu, jne. Eräs lääkäri arvioi ennen viimeisintä raskauttani, että todennäköisesti ovuloin 1-2krt/vuosi.
Siitä lähtien, kun aloimme aikoinaan yrittämään esikoistamme, meillä on ollut noin 10 alkuraskauden KM:ää/kemiallista raskautta, jotka ovat menneet ihan alussa kesken. Lisäksi vuonna 2009 KU-raskaus vasemmassa munasarjassa, sekä kaksosraskauden KM rv 8 2010 keväällä.
Toista lastamme odottaessani haaveilin useammasta lapsesta, vähintään kolmesta. Synnytyssairaalasta lähtiessämme totesin sairaanhoitajille ja kätilöille että toivottavasti näemme vielä.
Kunnes sitten aloin pelkäämään mahdollisia riskejä, kun sain kotiin epikriisin kuopuksemme syntymästä. Epikriisissä oli mainittu ultrakäynneistämme keskussairaalassa;
"UÄ-tutkimus normaalilöydöksin, NT 1.1mm, yhdistetty Downin riskiluku 1:100 000, mutta PAPP-A MoM hiukan matalahko 0.44. Sikiön kasvuparametrit symmetriset... Sikiörakenteet muuten normaalit mutta ventrikkelikupla ei visualisoidu kunnolla. Mahalaukun koko 0.9x0.7cm. Lukuisten alkuraskauden keskenmenojen ja hiukan matalahkon PAPP-A-pitoisuuden takia sikiön kasvukontrollu h. 30, jolloin mahalaukun tarkistus."
Tuolla käynnillä, eikä sen jälkeenkään, tuosta PAPP-A-arvosta ja sen mataluudesta ei mainittu sanallakaan! Ja meillä tosin oli poikkeuksellisesti lääkäri kätilön sijaan tekemässä ultratutkimusta. Puhuttiin ainoastaan mahalaukusta ja sen mahdollisesta pienuudesta, joka seurantaultrassa varmistui normaalikokoiseksi. Sikiö ei vain ollut hetkeen niellyt lapsivettä, kuten lääkäri jo arvioikin aiemmin.
Summa summarum, tuo matala PAPP-A-arvo todella pelästytti minut ja mieheni niin, sekä kun lisäksi interneristä asiaa tutkin, tulin käsitykseen että onko meillä nyt suurentunut riski saada vammainen lapsi, koska tuo PAPP-A-arvoni oli niin matala? Haluaisimme TODELLA kovasti kolmannen lapsen, mutta tämän hetkisten tietojemme mukaan emme yksinkertaisesti uskalla.
Onko kyseisen PAPP-A-arvo raskauskohtainen/sikiökohtainen, vai olisiko ko. arvo minulla matala myös seuraavassa raskaudessani?
Kiitos paljon etukäteen!!
Haaveissa olisi kolmas lapsi, mutta tällä hetkellä näyttää, ettei haave koskaan toteudu, sillä pelkäämme liikaa riskejä, epäonnistumista ja lapsen mahdollista sairautta tai menetystä/kuolemaa.
Meillä on kaksi lasta, esikoinen täyttää keväällä neljä ja kuopus on puolivuotias.
Kuopusta yritimme hieman yli kaksi vuotta (emme käyttäneet lainkaan ehkäisyä esikoisemme syntymän jälkeen) ja lukuisten epäonnistumisien jälkeen tulin raskaaksi lugesteron (400mg)+clomifen(100mg) yhdistelmällä. Lisäksi söin minidisperiiniä koko raskauden ajan.
Esikoista yritimme hieman yli puoli vuotta.
Minulla on PCOS epäily (vaikea akne, joka uusiutuu hormonimuutoksista, tällä hetkellä oireeton, takana lukuisia Roaccutan -kuureja), sekä keltarauhasen vajaatoiminta, allerginen astma, allerginen ympärivuotinen nuha, allergioita (mm. siitepöly), fibromyalgia, yliliikkuvat nivelet, jne.
Kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset, runsaat ja kivuliaat, kestävät noin viikon, ennen kuukautisia minulla on tiputteluvuotoa, joka kai johtunee enimmäkseen keltarauhasen vajaatoiminnasta, "normaali" kiertoni on 36-60+, tällä hetkellä kuukautiset ovat tulleet joka toinen kuukausi.
Ovulaation olen silti mielestäni tunnistanut, koska olen silloin yleensä kipeä, ts. maha ja munasarjojen alue on kipeä. Tosin kipuahan voivat aiheuttaa myös esim ylistimulaatiossa olevat munasarjat ja munarakkuloiden liikakasvu, jne. Eräs lääkäri arvioi ennen viimeisintä raskauttani, että todennäköisesti ovuloin 1-2krt/vuosi.
Siitä lähtien, kun aloimme aikoinaan yrittämään esikoistamme, meillä on ollut noin 10 alkuraskauden KM:ää/kemiallista raskautta, jotka ovat menneet ihan alussa kesken. Lisäksi vuonna 2009 KU-raskaus vasemmassa munasarjassa, sekä kaksosraskauden KM rv 8 2010 keväällä.
Toista lastamme odottaessani haaveilin useammasta lapsesta, vähintään kolmesta. Synnytyssairaalasta lähtiessämme totesin sairaanhoitajille ja kätilöille että toivottavasti näemme vielä.
Kunnes sitten aloin pelkäämään mahdollisia riskejä, kun sain kotiin epikriisin kuopuksemme syntymästä. Epikriisissä oli mainittu ultrakäynneistämme keskussairaalassa;
"UÄ-tutkimus normaalilöydöksin, NT 1.1mm, yhdistetty Downin riskiluku 1:100 000, mutta PAPP-A MoM hiukan matalahko 0.44. Sikiön kasvuparametrit symmetriset... Sikiörakenteet muuten normaalit mutta ventrikkelikupla ei visualisoidu kunnolla. Mahalaukun koko 0.9x0.7cm. Lukuisten alkuraskauden keskenmenojen ja hiukan matalahkon PAPP-A-pitoisuuden takia sikiön kasvukontrollu h. 30, jolloin mahalaukun tarkistus."
Tuolla käynnillä, eikä sen jälkeenkään, tuosta PAPP-A-arvosta ja sen mataluudesta ei mainittu sanallakaan! Ja meillä tosin oli poikkeuksellisesti lääkäri kätilön sijaan tekemässä ultratutkimusta. Puhuttiin ainoastaan mahalaukusta ja sen mahdollisesta pienuudesta, joka seurantaultrassa varmistui normaalikokoiseksi. Sikiö ei vain ollut hetkeen niellyt lapsivettä, kuten lääkäri jo arvioikin aiemmin.
Summa summarum, tuo matala PAPP-A-arvo todella pelästytti minut ja mieheni niin, sekä kun lisäksi interneristä asiaa tutkin, tulin käsitykseen että onko meillä nyt suurentunut riski saada vammainen lapsi, koska tuo PAPP-A-arvoni oli niin matala? Haluaisimme TODELLA kovasti kolmannen lapsen, mutta tämän hetkisten tietojemme mukaan emme yksinkertaisesti uskalla.
Onko kyseisen PAPP-A-arvo raskauskohtainen/sikiökohtainen, vai olisiko ko. arvo minulla matala myös seuraavassa raskaudessani?
Kiitos paljon etukäteen!!
