Uskallatko katsoa toista ihmistä suoraan silmiin?

Sori nyt, pitkä työpäivä takana ja tekee mieli avautua!

Kun siihen kassalle tullaan tekemään niitä ostoksia, niin eikö olisikin ihan kohteliasta katsoa sitä kassaneitiä edes hetken silmiin. Eikä kun tuijotetaan vaan lattiaa!
Ja tilauksensakin voisi ihan ääneen kertoa, muminasta ei kukaan ota selvää.

On myös epäkohteliasta puhua kännykkään samalla kun tekee ostoksiaan. Pahimmassa tapauksessa asiakas juttelee ummet ja lammet ja jono takana vaan kasvaa.

 

En voi sanoa, että se on uskaltamisesta kiinni, mutta en yleensä katso ihmisiä silmiin. Se on mulle jostain syystä erittäin vaikeaa (eikä kyse ole epärehellisyydestä!) en usein pysty katsoa edes terapeuttiani silmiin...
Jos ei aspoille pelkkä terveyhdys ja kiitokset riitä, niin sorry vaan...

 

Uskallan kattoa.

Mä itte teen asiakaspalvelutyötä eikä mua häiritte jos joku ei katto mua silmiin. Se kyllä vähän hämmentää kun tervehtii toista ja toinen vain pamauttaa tilauksensa eikä tervehdi ollenkaan. Jotkut on kyllä sitten naureskellen sanoneet, että niin hei vain.

 

Uskallan ja katson.
Mun mielestä semmoiset ihmiset on jotenkin epäilyttäviä, jotka ei katso silmiin. Mulla on työkaverina semmoinen ihminen, joka ei koskaan katso silmiin. Ei koskaan. Katsoo kyllä kohti, mutta yläviistoon niin että katse hipoo jossain katonrajassa. Se on omituista.

 

Juup, ja tervehdykseen voisi myös vastata ja kiitos...

 

Uskallan, katson, tervehdin ja hymyilen. Enkä puhu kännykkään kassalla.

 

Se kyllä vähän hämmentää kun tervehtii toista ja toinen vain pamauttaa tilauksensa eikä tervehdi ollenkaan. Jotkut on kyllä sitten naureskellen sanoneet, että niin hei vain.

Joo, tää on kanssa yksi juttu joka pistää hieman hämilleen.

Ja sitten kun sieltä liikkeestä lähdetään pihalle, niin ei kaikki vastaa siihen kiitos ja hei-huikkaukseen.

 

Joo uskallan katsoa ja katsonkin jos saan palvelua. Missään marketissa ei nykyään kauheesti tuu katottua kun ostoksensa saa rahastaakin itse sillä kortti maksu vehkeellä. Kiitokset ja heipat kyllä sanon aina paitsi jos oon oikein vittuuntunut, mitä tapahtuu aika harvoin.

 

ei ole uskalluksesta kiinni, aina en ehkä katso, jos pakkaan samalla, etsin korttejani ja muuta. silloin kun on enemmän aikaa, katson silmiin sanoessani "hei" ja "kiitos". tosin usein myös kuittia ottaessani katson kuittiin samalla kun kiitän.

lattiaan en katso koskaan.

miksi se on epäkohteliasta puhua kännykkään samaan aikaan? ei se estä ihmisiä silti huomioimasta aspaa.

 

Kyllä mie katson silmiin ja tervehdin ja ehkä hymyilenkin.

 

Uskallan kyllä, mutta täytyy sanoa, että saatan joskus olla "epäkohtelias", koska en aina jaksa edes tervehtiä kassaa, bussikuskia tms. Vastaan kyllä tervehdykseen, mutten läheskään aina jaksa itse olla ensin kohtelias.

 

Ei voi, koska niillä kostuvat heti pöksyt.

 

eilen kiinnitin Lidlissä huomiota, että kassamyyjät järestään katselivat kaupan seiniä, ulko-ovee ja kaikkialle muualle paitsi maksajaan...

 

En uskalla enään...
...heittää maha ympyrää jos pitää vähänkin sosiaalinen olla.

 

Uskallan, katson, tervehdin ja hymyilen. Enkä puhu kännykkään kassalla.

Me too

 

Uskallan, katson, tervehdin ja hymyilen. Enkä puhu kännykkään kassalla.

Samoin minä. Tosin aina en kyllä hymyile.