Uskallanko enää synnyttää?

Elikkä, haluaisimme puolisoni kanssa toisen lapsen, mutta koska edellisestä synnytyksestä jäi niin paha maku suuhun, että olen miettinyt uskallanko enää.. Synnytin siis TAYS:ssissa. Ensinnäkin, yleensä SVO:lla ollaan oltu tylyjä minulle, nyt minulle sattui sillain hyvä hoitaja, varmaan siksi, että minulla ihan selvästi meni vedet ja "vuosin" viellä sinnekkin menossa ja siellä kokoajan. hoitaja ei tiuskinut yms. Mutta ei myöskään neuvonut missään.. Eli koska olin ensisynnyttäjä olisin toivonut apua, neuvoja tms. Mutta edes siinä ei neuvottu kuinka pitäisi hengittää supistusten aikana tai mitään, eli kirjaimellisesti meidät jätettiin kun paska perseeseen sinne. Sitten huusin ja kirosin siellä aikani kun en apua saanut tai lievityksiä kipuihin, jotka nekin olivat niin yhtä helvettiä.

Sitten meidät 5 tunnin huudon ja kivun jälkeen vietiin saliin, siellä sama peli jatkui. Yritin olla suihkussa kun en muuten pystynyt olemaan, enkä halunnut enää tuntea yhtäkään supistusta, ja pyysin puolisoani huutamaan hoitajaa että saisin lääkettä, olin siis edelleen suihkussa, hoitaja tuli huoneeseen, kuulin sen, olin lähdössä suihkusta, sitten kuulin että hoitaja sanoi, että jaahas, ei täällä näemmä mitään tarvita ja lähti pois. kuitenkin, sain sitten hetken päästä PSD puudutteen, sen jälkeen vaihtui vuoro ja sain jälleen tiuskivan kätilön joka ei muuta tehnyt kun tiuski. :kieh: ja vähän ennen ponnistusvaihetta pyysin uutta puudutetta, mutta en saanut, koska kuulemma pitää tuntea se kipu. Ja kyllä tunsin kaiken..

Oikeastaan, synnytyksessä ei ollut mitään hyvää minulle. Jopa se, että sain lapseni syliini, ei tuntunut miltään, sillä kokemus oli elämäni kamalin. Vaikkakin nykyään ajattelen, että sain siitä parhaimman palkinnon mitä voi saada, mutta olisin halunnut vähän mielyttävämmän kokemuksen.. muutenkaan kaikki siistimiset yms. ei oikeen sujunut "nätisti" vaan siinäkin piti tiuskia ja komennella yms. Sitten kaiken kunniaksi, jouduin kävelemään rappusia yms. osastolle juuri synnyttäneenä..: /

Onko muilla yhtä huonoja kokemuksia tai millaisia kokemuksia teillä on?

 

Mulla eka synnytys oli tosi ihana...no niin hyvä kuin vaan voi. Spparit saatiin aikaan oxitosiinilla ja heti luvattiin puudute ku olotila alkaisi olla liian tukala. Kaikki oli siis kontrollissa ja synnytyssalissa.

Ssitten tuli kesäkuussa toisen synnytyksen aika. Vedet meni kotona ja sairaalassa mut siirrettiin osastolle odottamaan suppareiden kovenemista. tämä siis klo 9. iltapäivä kolmeen mennessä ei kukaan ollut tsekannut kohdun suun tilannetta vaikka supistuksia olikin ollut koko ajan. Olotila alkoi olemaan tosi kurja. Kivunlievitykseksi ehdotettiin suihkua ja mahdollisesti jotain kipulääkettä. Sanoin meneväni suihkuun ensin kokeilemaan, en halunnut että koko homma seisahtaa johonkin lääkkeeseen. Suihkusta ei ollut sanottavaa apua vaan menin pyytämään sitä lääkettä. Mitään lääkettä kukaan ei kuitenkaan muistanut tuoda vaan halusivat käyrille. Olin niin kypsä niiden "kuinkas täällä voidaan" kysymyksiin etten jaksanut enää edes vastata. Vasta kun kerroin että painetta on takalistossa melkoisesti heille tuli hätä ja sit kärrättiinkin vauhdilla sallin. Siellä he sitten kaksi ammattilaista taistelivat että kumpi huolii ottaa minut. osasto kieltäytys ottamasta takaisin ja kätilö sanoi ettei heil ole tilaa ottaa. Lopulta kätilö kuskas mut saliin, josta puuttui kaikki välineistö ja se oli ihan järjettömän kylmä. Sanoin että makaan vaikka käytävällä kunhan saan epiduraalin, johon hän sanoi ettei se ole mahdollista, kun kaikki anestesialääkärit varattuina henkeä uhkaavissa tilanteissa. Silloin multa meni pinna ja sanoin hieman kärkevästi, njohon hän sanoi ettei synnyttäminen ole mitään kivunlievitystä. Jonkin ajan kuluttua toinen sali vapautui ja pääsin siirtymään saliin jossa oli edes se ilokaasu. Mä olin ihan älyttömän kipeä ja yritin mieheni käsillä roikkua eteenpäin sinne toiseen saliin. Jossain vaiheessa tämä kärttyinen kätilö sanoi epiduraalin olevan tulossa. Onneksi ennätti vielä. Sen jälkeen sain hetken levähtää ja taistelin ponnistamista vastaan. Onneksi siinä tuli toinen kätilö, jolta kysyinkin, että voinko hieman yrittää lykätä ponnistamista, kun selkeästi vauva oli jo tosi alhaalla. Lopulta totesin, että lienee pakko ponnistaa. loppu menikin hienosti ja kätilö oli todella rauhallinen ja ihana. Onneksi se ensimmäinen kätilö ei tullut loppunäytökseen.

Sen verran heittopussi-fiilis jäi, etten ihan heti kyllä kolmatta mieti. En ymmärrä miksi ilokaasua ei voisi olla jo osastolla otettavissa niiden fuckin jyväpussien lisäksi.