usean lapsen äidit!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 3xäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

3xäiti

Jäsen
14.05.2004
243
0
16
miten te kaikki useamman lapsen äidit jaksatte silloin kun lapset paljon sairastavat? meillä on kolme lasta, 4v., 3v. ja puolivuotias vauva. allergioita on ollut kaikilla, isommilla nyt lähes kaikki poissa, vauva seuraa samaa rataa, eli ei käy vielä maito, riisi ym. joten siis hitaasti päästään kiinteissä eteenpäin ja aina surettaa kun kokeilee ja oireita tulee. sitten taas rauhotetaan tilenne ja yritetään jotain muuta.

allergioiden lisäksi flunssia tuntuu riitävän ja aina kun ensimmäinen paranee niin viimeinen vasta aloittaa, ja silloinkin saattaa seuraava tauti olla jo tulollaan. lapset on kaikki kotona, mutta isommat käyvät kerhoissa ja muutenkin tietysti tavataan muita lapsia. taudit jyllää ja johtuuko sitten allergisesta taustasta että lapsemme helposti saavat kaikki taudit. nyt vauvalla jo toinen korvatulehdus ja nyt sitten sai myös allergisen reaktion penisilliinistä.

oma jaksaminen on välillä kovilla kun tuntuu että kaikki eivät ikinä ole samaan aikaan terveinä. onhan nämä toki harmittomia sairauksia verrattuna moniin vakaviin sairauksiin, mutta silti välillä ahdistaa ja mietityttää miten muut jaksavat ja etenkin sellaiset äidit joilla vielä useampi lapsi. kertokaa rakkaat kanssasisaret miten ammennatte voimia nuhien ja allergiaoireiden täyttämistä päivistä (ja öistä.) itse kyllä viihdyn kotona lasten kanssa mutta välillä tuntuu että huolet ja lääkärireissut vievät kaikki voimat ja ilon.

:flower:
 
Meillä on kolme lasta,joilla riittää lääkärissäkäyntejä viimeeksi viime yönä ja kohta taas uudellen ja myös itse olen kipeenä..
Meiltä löytyy astman kaikkia lajeja kahdelta,pahoja ruoka-aine allergioita,siitep'öyallergioita,eläinallergioita jne.Sekä vielä lisäksi muita "vaivoja"vähänväliä.esim.nilkkojen nivelsidevammoja,lonkkavaivoja jne.Lapset ovat iältänn 2-11v.

Me tosiaankin käymme TODELLA paljon lääkärissä sekä vanhimmalla useta sairaalajaksoja astman vuoksi.Joskun olen tai olemme tosi väsyneitä ja mietimme mietna voi kokoajan olla jotain...mutta kyllä siihen tottuu ja itse ajattelen,että kyllä sen tämän täytyy joskus helppottua,on ajateltava positiivisesti,vaikka joskus se ajattelu ei kyllä lohduta.

Tsemppiä sinnepäin :hug:
 
Isommilla on atopiaa, astmaa, siitepölyallergiaa ja keskimmäisellä myös keliakia. Viimeinen kulunut vuosi oli meille todella raskas: menin töihin pitkän kotiäitiyden jälkeen, hoidon aloituksen myötä alkoivat jatkuvat sairastelut, tehtiin molemmille astmadiagnoosit, isommalle siitepölyallergiadiagnoosi ja nyt viime keväänä keskimmäiselta löytyi keliakia :( :( .

Itse olin henkisesti todella lujilla. Kävin töissä, hoidin lapset ja heidän sairastelut (mikä taas vaati jatkuvia poissaoloja töistä + lääkärissä käyntejä myöskin työajalla) pääsääntöisesti yksin koska mies oli toisella paikkakunnalla töissä lähes puoli vuotta. Lisäksi piti ylitöillä korvata näitä lääkärireissuja :/ .

Poissaolo töistä aiheutti paineita: esimies ei hyvällä katsonut sitä. Ykkösasia minulle oli ja on kuitenkin lapset ja esimies sai sen kyllä todeta, mutta silti oli stressiä siitäkin asiasta. Lasten vointi huoletti ja sopeutuminen lääkityksiin ja nyt tähän uuteen ruokavalioon otti aikansa että se käy luonnostaan eikä sitä pidä enää miettiä.

Nyt en edes osaa ajatella, että meillä on "sairaat lapset" vaan lääkitykset ovat osa rutiineja aamuin illoin, gluteenittomuuskin on iskostunut tiukasti takaraivoon ja henkinen prosessi keliakiaan sopeutumisessä näin äidin osalta on ohi. Pahin vaihe olikin se, kun diagnoosia odotettiin eikä saanut aloittaa vielä dieettiä - tuntui sairaalta syöttää lapselle häntä sairastuttavaa ruokaa.

Tietystikin joillakin on vieläkin pahemmin asiat, mutta silti tämä kulunut vuosi on ollut raskas. Nyt on helpompaa, varmasti monestakin syystä, mutta ainakin toistaiseksi ollaan päästy vain yhdellä flunssalla tänä syksynä ja kotiäitiys on rauhoittanut edes jonkin verran elämää.

Mitään jaksamisvinkkejä en osaa jaella - ehkä se jaksamisen pohja on siinä hyväksymisessä ja omassa asenteessa. Tietysti on eri asia, jos on kyseessä fyysinen väsymys esim. unen puutteesta johtuen - silloin olisi tärkeää saada levättyä riittävästi, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä lapset joku viikonloppu hoitoon jonnekin tms. jotta itse saisi univelkaa pois.

Oikein lämpimiä ajatuksia kaikille äideille :flower: :hug:
 

Yhteistyössä