useamman lapsen äidit

oliko helpompaa kun oli vain yksi lapsi?

tuntuiko silloin vaikeammalta se yksi, kuin mitä se oikeasti oli?

kyllä, kyllä

 

Ei ja ei.

 

kyllä kyllä...

 

Kylla - ja paljon pelottavammalta!!!

 

Kyllä kyllä...

 

Toisaalta oli helpompaa kun huusi vaan yksi kerrallaan, sai keskittyä kunnolla yhteen lapseen eikä tuntunut, että tarttis revetä samaan aikaa moneen suuntaan, kun kuulu sekä vasemmalta et oikealta, äiti hei..

Mutta toisaalta lapset myös leikkivät keskenään ja ainakaan pienempää ei ole koskaan erityisemmin tarvinnut viihdyttää, kun seuraa isoveljeään.

Ja kyllä toisen kanssa on helpompaa kun jo tuttua hommaa mut toisaalta täytyy myös muistaa joka lapsen olevan erilainen.

 

Ei ollut yhden kanssa paljonkaan helpompaa. Samaa arkirumbaa sitä pyörittää kahden kanssa. Lapsista on nykyään toisilleen paljon seuraa, aika pienestä asti on ollut näin kun on pieni ikäero (1,5 vuotta). Se on ihan taivaan lahja, ettei tarvitse itse koko ajan lapsia leikkien viihdyttää vaan keskenään leikkivät paljon.

Mulla ei tullut sellaista shokkia ekasta lapsesta, että se olisi ollut hyvin raskasta. Raskaita päiviä ja väsymystä tietty oli, mutta niitä olin osannut odottaakin. Olin jopa ajatellut, että olisi ollut rankempaa kuin mitä sitten todellisuudessa oli. Toinen meni vähän enemmän jo rutiinilla.

 

Ei tuntunut vaikeammalta, eikä helpommalta. Jälkeenpäin olen kyllä usein ihmetellyt, että miten esikoinen selvisi hengissä ja että aikas harjoituskappalehan tuo raukka oli. Korvauksena sai onneksi kaksi vuotta jakamattoman huomioni ja ikuisen etuoikeuden olla esikoiseni. Toivottavasti se riittää.

 

Ei todellakaan ollut yhen kanssa helpompaa.
Sisarukset kattoo toinen toisiaan ja leikkivät yhessä.

Musta se leikittäminen ja viihdyttäminen oli kaikkein hankalinta.Useemman kanssa saa välillä ihan väkisin tunkea leikkeihin mukaan!!! :wave:

 

Nyt kun nää kolme alkaa olla isompia, tulee semmonen olo et voi kun ois vaan yks... Yhden uhmiksen kanssa jaksais paremmin, yhden kolmeveen kanssa vois tehdä vaikka mitä, mutta jaloissa on nuo pienet ja tekemättä jää...
Eipä silti, en mä näistä luopuis.

 

Olihan sen yhden ekan kanssa pikkasen kuutamolla välillä. Et teki monet asiat vähän liiankin mutkikkaasti kun ei kokemusta aiemmin.

 

no jaa sitä aina sopeutuu tilanteeseen. yhden lapsen kanssa oli aikaa pysähtyä välillä ja sillonhan se väsy iskee, nyt menee päivä hyppiessä eestaas ku aropupu eikä siinä paljon ehdi jaksamistaan miettiä

 

Joo, oli paljon helpompaa ja elämä huolettomampaa. Olis se saattanut olla sitä sitten useammankin kanssa, mutta kun sattui syntymään lapsi joka olikin vakavasti sairas niin aika kulttuurishokki se oli, verrattuna siihen elämään mitä yhden lapsen kanssa oli eletty.

En tiedä kuinka paljon helpompaa olis ollut, jos toinenkin lapsi olis ollut terve.

 

Joo, oli paljon helpompaa ja elämä huolettomampaa. Olis se saattanut olla sitä sitten useammankin kanssa, mutta kun sattui syntymään lapsi joka olikin vakavasti sairas niin aika kulttuurishokki se oli, verrattuna siihen elämään mitä yhden lapsen kanssa oli eletty.

En tiedä kuinka paljon helpompaa olis ollut, jos toinenkin lapsi olis ollut terve.

 

ei, kyllä

 

Joo ja joo

 

Mun mielestä oli ihan helppoa kun oli se yksi. Alkuun tietty oli oma sählääminen ja varmasti olisi nyt helpompaa sen yhden vauvan kanssa. Mutta sille yhdelle oli aikaa aina ja oli helppo vaikka jättää hoitoonkin. Tosin mulla ei ollut se yksi kuin 1v4kk, kunnes tuli toinen.

 

Ekaan kyllä ja tokaan ei