Uran ja äitiyden yhdistäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Hämmentynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Hämmentynyt"

Vieras
Hei,
haluaisin kuulla kokemuksia ja ratkaisuja äideiltä (ja miksei myös isiltä), uran ja äitiyden tasapainosta. Olemme noin kolmekymppinen pariskunta ja odottamme ensimmäistä lastamme. Meillä molemmilla on uramme it-alalla ja olisi kiva tietää pariskunnista, jotka ovat työuransa onnistuneet pitämään. (Siis eihän raskauden tms. takia ketään voi irtisanoa, mutta helpohko vähentää vastuullisia työtehtäviä, skipata ylennyksiä ja lopulta tönäistä yt-neuvottelujen leikkuriin).

Ammattitaidon ylläpito vaatinee ainakin jatkuvaa opiskelua myös vanhempainloma-aikana. (Suunnittelimme nämä vapaat jakavamme puoliksi). Mutta miten muuten? Entä jatkossa?
 
No kyllä se useimmilla varmasti melko haastavaa on.
Kun pientä lasta ei raaskisi eikä oikein voikaan pitää hirveän pitkiä päiviä hoidossa, niin se tasapainoilu että kuka vie ja kuka hakee ja miten saa skipattua myöhään venyvät kokoukset tai muut hommat, kun pitää ehtiä hakemaan lasta jne.

Lisäksi tulee helposti sairauspoissaoloja paljon enemmän, joita ei välttämättä ihan ymmärretä työpaikalla, mutta tällaiset riippuu niin paljon työnkuvasta ja työporukasta, että miten tulee menemään.

Äitiysloma ja vanhempainvapaa lienevät vielä aika "helppoja", eikä katsota varmaankaan yleensä pahalla, mutta se että miten jaksaa ja pystyy tekemään täysipainoisesti töitä sitten sen jälkeen, niin onkin varmasti hankalampi juttu. Itsestä huomaan, että työasiat ei jaksa ihan samalla lailla kiinnostaa enää, klo 16 on jo kiire ulos.... vaikka toki haluan tehdä töitä enkä olisi kyllä kotiinkaan voinut kuvitella jääväni.
 
Uran ja vanhemmuuden yhdistäminen onnistuu hyvin. Jostain puheista ja keskusteluista saa sellaisen käsityksen ettei näin olisi, mutta se on puppua. Itse olen it-alalla ja kyllä hyvät tyypit porskuttaa urallaan eteenpäin, vaikka ovat olleet 3 vuotta putkeen kotona ilman mitään alaan liittyvää opiskelua ja senkin jälkeen tekevät vielä lyhennettyä päivää. Tärkeää on, että kun on töissä, tekee täysillä töitä, vaikka tekisikin vain 6 tuntia. Omassa ystäväpiirissäni olen huomannut, että suurimmat ongelmat ovat naisilla, jotka ovat hyvin perinteisillä miesvaltaisilla aloilla. It-maailmassa en ole ennakkoluuloihin törmännyt. Itse olen ollut noin vuoden pois työelämästä ja parissa viikossa olen ollut taas täysillä mukana työkuvioissa. Se vuosi tuntuu paljon pidemmältä ajalta kuin se oikeasti onkaan! Ja en todellakaan opiskellut mitään alaan liittyvää tai seurannut edes kehitystä sinä aikana.
 
Helpottavaa kuulla, että kaikki ei ole menetettyä :). Periaatteessa uskon kyllä työnantajani "reiluuteen", mutta välillä kun lukee netistä tarinoita, niin epätoivo iskee.
 
Musta piti tulla uraäiti. Alkuun ajattelin lapsen menevän tarhaan kun vanhempainvapaat loppuu. Sitten päätettiin kuitenkin pienempi palkkaisen miehen jäävän kotiin kunnes lapsi 1v2kk. Kävi sitten kuitenkin niin kliseisesti, ettei minusta ollutkaan siihen. Olin kateellinen kotona olevalle miehelle ja ikävöin lasta. Pomolle oli noloa ilmoittaa pään kääntymisestä. Täysien päivien tekemisen muutin osittaiseen työaikaan ja jatkossa keikkailuun. Raskaus pelasti ja nyt olen äitiyslomalla, mutta nuoremman kohdalla aion satunnaisella työnteolla lyhennellä lainoja minisummalla ja palata töihin vasta kun lapsi 3v. Kollega on kouluttautunut tänä aikana lisää, voi kohta hakea johtotehtäviin ja tienata vähintään pari tonnia enemmän kuussa kuin minun normaali palkkani. Jos olisin jatkanut täysipäiväisenä, olisin 5 v sisään asuntolainaton ja palkakin noussut kivasti vaikka en johtotehtäviin pyrkisikään. En sano etteikö uran ja äitiyden yhdistäminen ole mahdollista, mutta ne suunnitelmat voi muuttua yllättävästi :) Eikä tämä nyt ole mikään kotihoitopropagandapuhe, en minä pahalla ajattele työskenteleviä pikkulasten vanhempia. Elämä joskus vaan yllättää.
 
No, itse menin töihin, kun esikoinen oli 1 v 3 kk, nyt toisen kohdalla olen melkein kolme vuotta kotona. Olen opiskellut iltaisin siitä lähtien kun kuopus täytti 1. Raskasta, mutta onnistuu.
 

Yhteistyössä