Unohtaminen

[Tiia]

Kuinka monta kertaa voi puolison ""unohtaa"" ja kuitata se selityksellä: ""kun en muistanut""

Unohtaa soittaa, unohtaa lupaukset, unohtaa sopimukset...

Ja kun loukkaannun unohtamisesta on mies äimänä ja suorastaan suuttuu kun minusta unohtaminen tuntuu pahalta. ""Eihän sille mitään voi kun unohtaa.."", vai voiko?

 

[nimetön]

miehet on sikoja...ei sille voi muuta.
Mun mies on kans tommonen ""sori en muistanu soittaa ku tuli jotai muuta just sillon"". Mitenkäs sulla jos sä unohdat jonkun sovitun jutun? onko ukko persnaamalla lopun päivää?

 

[pöh]

No, unohtaminen on sama kuin tyhmyys tai välinpitämättömyys. Jonain päivänä tajuat sen. Toivottavasti pian.

 

[loukkaavaa]

Just niin.

Unohda sinäkin.

 

[ap]

jeps..
Jos ite jotain unohtaa ni sit murjotetaan koko viikko. Ja ikinähän se ei oo sama asia jos hän on unohtanut kun sillon jos minä uhohdan.
Kiitos kovasti, lohduttaa paljon kun tietää että on kanssa kärsijöitä...

 

[Inhorealisti]

Riippuu vähän mitä mies on unohtanut. Jos unohtaa tulla töistä kotiin koko viikonloppuna, ymmärrän, että piru on irti. Jos unohtaa ystävänpäiväkortin tai viedä roskapussin, niin eroon ei kai vielä ole aihetta.

Ihmisillä tietysti on vähän erilaisia toleransseja unohtelujen suhteen. Kerropas omastasi, niin saadaan asiaan vähän perspektiiviä.

 

[Samoin]

Unohtamisia on niin erilaisia, ei kannata nostaa suurta mölyä. Joskus voi itsekin unohtaa.
Voi iskeä dementia.

 

[ap]

Oikeassa olet, silloin tällöin voi asioita unohtaa... Toki jos sen roskapussin joskus unohtaa on asia selitettävissä unohtamisella. Enkä toki tämän asian vuoksi ole eroakaan vireille panemassa!
Jatkuva unohtaminen panee vaan miettimään asioiden tärkeys järjestystä toiselle, olisi kuitenkin kiva tietää että on toiselle asteikon yläpäässä.

Esimerkin vuoksi tässä tapaus josta olen pahoittanut mieleni:
Sovitaan, että tavataan töiden jälkeen viideltä keskustassa ja käydään syömässä. Viideltä ei ketään kuulu.. ..odotan vartin ja soitan. Kukaan ei vastaa.. Puolelta lähden kohti kotia, yritän soittaa, kukaan ei vastaa. Puoli seitsemältä tulee soitto: ""Mitä asiaa?"" Muistutan tapaamisestamme pieni loukkaantuminen äänessäni ja vastaukseksi tulee tiuskintaa ja arvostelua ylireagoimisestani. ""No mähän unohdin, mitä mä sille voin? Turhaa alkaa nipottamaan, eihän muistilleen kukaan mitään voi.""

Eikä vielä yksittäinen unohtaminenkaan mieltäni niin pahoita, ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Unohtamisen toistuvuus on se mikä mieltäni eniten painaa... Ja tietysti se, että kaiken voi panna unohtamisen piikkiin. Jatkuva unohtaminen tuntuu pahalta ja pistää miettimään miksi olen niin helposti unohdettavissa..?

 

[Känny]

Kännykässä on muuten sellainen hälytystoiminto, jonka voi asettaa muistuttamaan... ihan vinkkinä.

 

[pistää]

unohtamaan...

Itse tekisin ap:n tilanteessa niin että antaisin samalla mitalla takaisin unohdusta. Sovi puolisosi kanssa tapaamisia joihin itse et mene. Jos hän sattuu muistamaan nämä tapaamiset ja menee paikalle niin tuntee nahoissaan kuinka inhottavaa on odottaa jotain joka ei tule paikalle. Äläkä vastaa puhelimeen kun perään soittelee

Muistaminen ja unohtaminen ovat oikeasti tahtokysymyksiä. Ihminen tai asia jota oikeasti arvostaa pistää mielen muistamaan sovitut asiat. Jos ei muuten muista kaikkea sopimaansa niin voi oikesti ottaa tekniikan apuun ja laittaa vaikka se kännykkä piippaamaan muistutukseksi.

Unohtaminen toistuvasti on törkeä tapa ilmoittaa etten välitä sinusta sen vertaa että muistaisin sinut ;(

Voimia sinulle ap

 

[Carita]

Oletkos koskaan mieheltäsi kysynyt mistä unohtaminen johtuu? Tai kertonut kuinka pahalta se tuntuu?

Ei kyllä reilulta tuo kuulosta...

 

[pisti silmään]

Pisti silmään että miksi soittelette perään jos asutte yhdessä tai asutteko,vai onko tämä mies vain sellainen tavataan ehkä, seurustellaan ehkä tyyppi ? Niiltä tuntuu unohtuvan monta asiaa kun kiinnostavampaa tulee eteen.

 

[ap]

Olen kertonut pahoittavani mieleni, mutta siitä seuraa ikävä kohtaus.. Vikahan on minussa kun en voi ymmärtä, että joskus asiat vain unohtuvat!?!

Ja kyllä, asumme yhdessä jo neljättä vuotta, soittelen perään koska odottelen kaupungilla josko herra ilmestyisi paikalle. Palaan kotiin ja ketään ei ole sielläkään, joten soitan uudemman kerran...

 

[Hansu]

Minä en kanssa ymmärrä tuota, että moneen kertaan soitellaan perään kun kännykästä kuitenkin näkee, että on soitettu ja soittajan. Ottaa joskus aivoon kun joku sitten on vielä laittanut tekstarin, että MIKSI ET VASTAA! Minä kun en ole kännykän orja eikä se ole aina mukanani eikä sitä edes kuule tuolla liikenteen melussa kun se laukussa soi.

Jos minulle kävisi noin, että toinen ei tulisi ja olisi jo monta kertaa unohtanut, tilaisin yksin ne safkat ja söisin ihan rauhassa. Voisin vielä soittaa jonkun likkakaverini mukaan ja viettää pitkän kaavan mukaan baari-illan. Saisi mies maistaa omaa lääkettään. Mutta perään en lähtisi koskaan soittelemaan.