unista, kuolemasta, vauvasta ja kaikesta...pääni on ihan sekaisin

Tää on aika sekavaa kertomusta, tiijän jo etukäteen. Mun rakkaalla tädillä on syöpä, on edennyt aikoja sitten siihen vaiheeseen, ettei enää itse syöpää lääkitä mitenkään, vain kipulääkitys enää menossa. Tätini on täysin vuodepotilas, syötettävä jne. Toisinaan vielä jaksaa jutella ja on "näissä maailmoissa", mutta esimerkiksi hän ei ole hymyillyt enää kuukauteen, ja ja aika ajoin puheisiin on hiipinyt että pelkää yötä, kun näkee kamalia unia isästä (pappani kuolemasta on jokusia vuosia), mutta päivät hän kestää.

Mulla itselläni on kolme lasta, ja odotan viimeisilläni neljättä. Mun äiti kerto eilen, että oli jo pari viikkoa sitten nähnyt unta, jossa mä olin tätini ja äitini kotipaikkakunnalla eräällä tiellä, risteyksessä oman lapsilaumani kanssa. Olin jo mennyt risteyksestä omaan suuntaani mölyävän laumani kanssa, kun täti oli tullut toisesta suunnasta ja huutanu mun perääni monta kertaa, kunnes olin kuullut ja kääntynyt. Täti juoksi mut kiinni, ja antoi mulle sylistään kapalon, vauvan, jonka jälkeen tätini oli hävinnyt ja mä jäin kapalon (ja muiden lasteni kans) kans risteykseen, kunnes olin hiljalleen taas jatkanu matkaani.

Tänään kävin aamupäivällä katsomassa tätiäni...joka hymyili mulle!!! Vaikka ei oo enää aikoihin sitä tehnyt. Mulla on nyt erittäin paha olla, mulla on tunne, että tätini kuolee samana päivänä ku mun vauva syntyy. En voi ku itkeä :'(

 

*Lohdutus halaus*

Mulla tuli mieleen, että eikö ole jokus uskomus tai jokin että kun yksi kuolee, niin toinen syntyy. Se voi olla läheinen tai kaukaisempi sukulainen. Eihän näin tietenkään aina ole, mutta tuli vain mieleen. Tuo uni oli aika osuva. Aika pelottavaa jos näin tapahtuu. Toivotaan että tätisi näkee vielä vauvasi.

 

Voi sinua. ?
Mä olen kanssa huomannut että tuo kyllä pitää paikkansa, yhden elämän loppu on toisen alku.
Kun sain tyttäreni, meni 6pv ja mummoni kuoli. Tuntui että hän odotti vain sitä että tyttäreni syntyy ja luovuttaa sitten.
Nyt odotan toista, kun tein maaliskuussa plussa testin, meni siitä 2pv ja ukkini kuoli.. Kukin voi vain kuvitella sen tunteiden myrskyn silloin, mikä ihme siinä on että minun lasten saannin pitää tappaa joku muu? Ihan hulluja mietteitä, molemmilla oli syöpä joka vei mennessään mutta kyllä oli tunteiden vuoristorata keväällä huima..

Toivon kanssa että pelkäät nyt turhaan, että tätisi saisi pienokaisesi tavata.

 

sepä se, joka kerta kun mä ai veljen vaimo ollaan joko alettu odottamaan vauvaa, tai vauva on syntynyt, niin aika liki on joku menehtynyt, jos ei nyt ihan saman päivänä, mutta viikon sisällä kuitenkin. voi ehkä kuulostaa taikauskoiselta hömpältä, mut näin se vaan on

 

Ap olen minä, vaik mitäpä sillä väliä.

 

voisiko olla niin että teet jonkun työn joka tädiltäsi jää? siivoat vaikka tädin kukkapenkin tai joku pieni asia, teet äidillesi jonkun työn jonka tätisi aikoinaan teki? äitisi näki mielestäni unta että täti on jättämässä jonkun tehtävän sinulle tehtäväksi. usein kun näkee hoidettavasta unta niin se on joku työ. koeta jaksaa surutyössä ja luopumisessa, se on raskasta aikaa, ja samalla iloista kun odotat uutta vauvaa.

 

 

...vauva syntyi 1,5 vrk tätini kuoleman jälkeen