eijaksakirjautua
Tää on aika sekavaa kertomusta, tiijän jo etukäteen. Mun rakkaalla tädillä on syöpä, on edennyt aikoja sitten siihen vaiheeseen, ettei enää itse syöpää lääkitä mitenkään, vain kipulääkitys enää menossa. Tätini on täysin vuodepotilas, syötettävä jne. Toisinaan vielä jaksaa jutella ja on "näissä maailmoissa", mutta esimerkiksi hän ei ole hymyillyt enää kuukauteen, ja ja aika ajoin puheisiin on hiipinyt että pelkää yötä, kun näkee kamalia unia isästä (pappani kuolemasta on jokusia vuosia), mutta päivät hän kestää.
Mulla itselläni on kolme lasta, ja odotan viimeisilläni neljättä. Mun äiti kerto eilen, että oli jo pari viikkoa sitten nähnyt unta, jossa mä olin tätini ja äitini kotipaikkakunnalla eräällä tiellä, risteyksessä oman lapsilaumani kanssa. Olin jo mennyt risteyksestä omaan suuntaani mölyävän laumani kanssa, kun täti oli tullut toisesta suunnasta ja huutanu mun perääni monta kertaa, kunnes olin kuullut ja kääntynyt. Täti juoksi mut kiinni, ja antoi mulle sylistään kapalon, vauvan, jonka jälkeen tätini oli hävinnyt ja mä jäin kapalon (ja muiden lasteni kans) kans risteykseen, kunnes olin hiljalleen taas jatkanu matkaani.
Tänään kävin aamupäivällä katsomassa tätiäni...joka hymyili mulle!!! Vaikka ei oo enää aikoihin sitä tehnyt. Mulla on nyt erittäin paha olla, mulla on tunne, että tätini kuolee samana päivänä ku mun vauva syntyy. En voi ku itkeä :'(
Mulla itselläni on kolme lasta, ja odotan viimeisilläni neljättä. Mun äiti kerto eilen, että oli jo pari viikkoa sitten nähnyt unta, jossa mä olin tätini ja äitini kotipaikkakunnalla eräällä tiellä, risteyksessä oman lapsilaumani kanssa. Olin jo mennyt risteyksestä omaan suuntaani mölyävän laumani kanssa, kun täti oli tullut toisesta suunnasta ja huutanu mun perääni monta kertaa, kunnes olin kuullut ja kääntynyt. Täti juoksi mut kiinni, ja antoi mulle sylistään kapalon, vauvan, jonka jälkeen tätini oli hävinnyt ja mä jäin kapalon (ja muiden lasteni kans) kans risteykseen, kunnes olin hiljalleen taas jatkanu matkaani.
Tänään kävin aamupäivällä katsomassa tätiäni...joka hymyili mulle!!! Vaikka ei oo enää aikoihin sitä tehnyt. Mulla on nyt erittäin paha olla, mulla on tunne, että tätini kuolee samana päivänä ku mun vauva syntyy. En voi ku itkeä :'(