Unipulmia

[uneton äiti]

Ellei kellään ole neuvoja niin toivottavasti edes vertaistukea ;-)

Meillä on noin 9kk poika, joka on nukkunut ensimmäisestä yöstään lähtien meidän vanhempien välissä. Poika on ollut ihan aina huono nukahtamaan ja huono nukkumaan, koskaan ei ole kokonaista yötä nukuttu, ei edes kerran herättyä yötä. Öisin heräilen 4-12 kertaa, joskus useamminkin. Yösyönti on nyt jätetty pois, tosin aamusella 6-7 aikaan syö pullosta noin 1dl maitoa. Illalla nukahdetaan vaihtelevasti 22-23 ja aamulla heräillään noin 9 pintaan. Allergiat on pikku hiljaa suljettu pois. Unikoulua ei pystytä vetämään, koska ne on tarkoitettu omassa sängyssä nukkuville ja tuon pojan mielestä oma sänky on meidän vanhempian sänky, koska ihan aina on siinä nukkunut. Poika ei varsinaisesti herää yöllä vaan alkaa heittelehtimään puolelta toiselle ja möyrimään sinne tänne, jos yritetään rauhoittaa pitämällä kättä selän päällä tms niin hetken päästä on niin kova huuto, että poika kakoo. Ainoa keino rauhoittaa on nostaa poika minun syliini rinnuksia vasten (itse olen silloin puoli-istuviltani sängyn päätytä vasten). Siihen poika rauhoittuu huutamatta, mutta silti kääntelee päätään puolelta toiselle useamman kerran ennen unta. Jos lasken pojan sylistä sänkyyn "liian aikaisin" on 5min päästä sama show edessä. Tätä meillä vedetään öisin 3-6 kertaa nykyään. Isänsä syliin ei rauhoitu, joten uskotte, että minä äitinä alan kohta olemaan "hippuisen väsy". Toisaalta tilakin sängyssä alkaa hiljalleen loppumaan, joten jos kenelläkään on neuvoja niin KIITOS!

PS: älkää neuvoko kysymään neuvolasta, meillä ei sieltä saa mitään apuja, neuvolatätiä ei ole vaan sijaisena kouluterkka ties kuinka pitkään...

 

[omaan sänkyyn?]

Etkö voisi ajatella että lapsi siirrettäisiin omaan sänkyyn? Siellähän se sitten voi möyriä sydämensä kyllyydestä. Tietysti aluksi tulee protestointia mutta vauvat tottuu muutoksiin äkkiä. Meilläkin on monta juttua mennyt niin että on ajateltu että meidän vauva ei IKINÄ totu/suostu, ja sitten onkin sujunut ihan hyvin.

 

[Kehoitus:]

Kehottaisin myös kokeilemaan oman sänkyyn siirtoa, siis ensin vaikka siihen teidän sängyn viereen. Uskon että osa heräämisistä johtuu nimenomaan siitä että hän on siinä kylkikyljessä - kaikkea pyörimistä ei omasta sängystä käsin huomaisi. Lapset on kovia pyörimään ja vaihtavat asentoa monta kertaa yössä. Joskushan se siirto on tehtävä....ja uskon että mitä aiemmin sen helpompi.

Meillä nyt 2-vuotias poika, ja aina on heräilty enemmän tai vähemmän. Aina kylläkin pääsääntöisesti nukkunut omassa sängyssä, ja vasta nyt 2-vuotiaana omassa huoneessaan. Välillä aamusta otetaan meidän väliin jatkamaan unta. Meillä on myös aina menty myöhään nukkumaan, ja nukuttu aamusta pitkään. Ihan ensimmäiset koko yön nukkumiset tapahtui 1-vuotiaana, silloinkin harvoin. Nyt koko öitä nukkuu sentään jo noin 2 kertaa viikossa. Mitään unikouluja en ole koskaan pitänyt, ja olen itse tosi herkkä heräämään pieneenkin inahdukseen, ja sen tiedän ettei heti saisi itse ylös pompata, vaan pitää odottaa nukahtaako itsekseen.

 

[vinkkejä!]

Hommatkaa yksi yhdenhengen sänky siihen parisängyn viereen kiinni. Kaikilla on sen jälkeen ruhtinaallisesti tilaa. Tai sitten nukutte vuorotellen lapsen kanssa, niin että toinen vanhemmista menee ihan kokonaan toiseen huoneeseen, jotta edes toinen saisi katkottoman yön. Tai sitten teette pinnasängystä sivuvaunun, jolla saatte lisää tilaa. Eli enemmän nukkumistilaa kaikille. Se ois kaikista viisain siirto tehdä ekaks.

9 kk on vielä tosi pikkuinen ja eroahdistus on pahimmillaan. Tuossa vaiheessa en itse lähtis opettaa omaan sänkyyn, koska se ei välttämättä yhtään helpota öitänne. Sivuvaunua en lue omaksi sängyksi, koska sehän on niinkuin parisängyn "jatke", eikä vauva älyä edes nukkuvansa omassa yksikössään. Eli enemmän tilaa kaikille tai vaihtoehtoisesti toinen vanhemmista nukkuu muualla, vaikka makkarin lattialla patjalla. Vaihehan on vain tilapäinen ja kantsii tehdä ennakkoluulottomasti eri kokeiluja. Vanhempien ei ole pakko nukkua joka ikinen yö samassa sängyssä.

 

[alkuperäinen]

Kiitso näistä vinkeistä, ongelma on on ensinnäkin siinä, että isänsä ei saa poikaa rauhoittumaan, joten minä en voi mennä toiseen huoneeseen nukkumaan, koska joudun joka tapauksessa pojan yöllä rauhoittaan ja miksi isänsä menisi yöksi muualle, kun häntä ei pojan möykkääminen juuri häiritse.

Omassa sängyssä poika ei suostu nukkuu, ei siis edes sivuvaununa ja siitä sivuvaunusta poika onkin sitten julmetun vaikea nostaa syliini rauhoittuun (meillä ei mene laita niin alas etteikö siitä jäisi "kynnystä" väliin ja tuon "kynnyksen" yli nostaminen on sängystä käsin vaikeaa)

Mutta ehkäpä minä kokeilen tuota sivuvaunusysteemiä nyt vielä kuitenkin uudestaan ja uudestaan, se vaan ei poista sitä ongelmaa, että poika möykkää ja herää siitä sitten huutamaan, jos en nosta syliin...

 

[ModestyB]

Jonkinlaista uniohjausta voi kyllä pitää perhepedissäkin, ei se ole sen kummempaa kuin muuallakaan nukkuvalla. Esim. kirjassa Pehmeä matka höyhensaarille (kirj. Elisabeth Pantley) on vinkkejä tähän. Lisää kirjasta: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/appantley.html
Kirjaa on suomeksi kirjastoissa ja kirjakaupoissa.

Omaa jaksamista parantaakseni jättäisin pikkuhiljaa pois oman istumaan nousun ja koitaisin saada vauvan tyyntymään itsekin maaten, horroksessa kuollutta leikkien. Hyräily, pepulle taputus jne oivat auttaa, jotta vauva oppii nukahtamaan sängyllä maaten. Jos siis ei ole kyse flunssan aiheuttamasta tukkoisuudesta, johon kohoasento kyllä auttaa parhaiten.

Voisiko olla jano? Vettä voi tarjota taikamukista tms. Onko refluksikin suljettu pois?
Voimia.

 

[No just niin]

Ellei kellään ole neuvoja niin toivottavasti edes vertaistukea ;-)

Meillä on noin 9kk poika, joka on nukkunut ensimmäisestä yöstään lähtien meidän vanhempien välissä. Poika on ollut ihan aina huono nukahtamaan ja huono nukkumaan, koskaan ei ole kokonaista yötä nukuttu, ei edes kerran herättyä yötä. Öisin heräilen 4-12 kertaa, joskus useamminkin. Yösyönti on nyt jätetty pois, tosin aamusella 6-7 aikaan syö pullosta noin 1dl maitoa. Illalla nukahdetaan vaihtelevasti 22-23 ja aamulla heräillään noin 9 pintaan. Allergiat on pikku hiljaa suljettu pois. Unikoulua ei pystytä vetämään, koska ne on tarkoitettu omassa sängyssä nukkuville ja tuon pojan mielestä oma sänky on meidän vanhempian sänky, koska ihan aina on siinä nukkunut. Poika ei varsinaisesti herää yöllä vaan alkaa heittelehtimään puolelta toiselle ja möyrimään sinne tänne, jos yritetään rauhoittaa pitämällä kättä selän päällä tms niin hetken päästä on niin kova huuto, että poika kakoo. Ainoa keino rauhoittaa on nostaa poika minun syliini rinnuksia vasten (itse olen silloin puoli-istuviltani sängyn päätytä vasten). Siihen poika rauhoittuu huutamatta, mutta silti kääntelee päätään puolelta toiselle useamman kerran ennen unta. Jos lasken pojan sylistä sänkyyn "liian aikaisin" on 5min päästä sama show edessä. Tätä meillä vedetään öisin 3-6 kertaa nykyään. Isänsä syliin ei rauhoitu, joten uskotte, että minä äitinä alan kohta olemaan "hippuisen väsy". Toisaalta tilakin sängyssä alkaa hiljalleen loppumaan, joten jos kenelläkään on neuvoja niin KIITOS!

PS: älkää neuvoko kysymään neuvolasta, meillä ei sieltä saa mitään apuja, neuvolatätiä ei ole vaan sijaisena kouluterkka ties kuinka pitkään...

Anteeksi nyt vain tyly kommenttini, mutta miten niin vauva 9 kk on sitä mieltä että teidän sänkynne on se ainoa paikka hänelle? Kyllä se on vanhempien asia opettaa ne nukahtamisasiat. Joten eiku nappula omaan sänkyyn nukkumaan ja unikoulua kehiin. Alku voi olla hankalaa mutta palkitsee lopulta.

 

[edelliselle,]

No kyllä vauva tietää mikä on hänen paras paikkansa ja missä on turvallisinta. Ja se on tietysti vanhempien läheisyydessä. Etkö tiennyt, että unihäiriöt ovat vain länsimainen ilmiö? Etkö tiennyt, että vain teollistuneissa länsimaissa vauvat eristetään vanhemmistaan öiksi? Etkö tiennyt, että kätkytkuolemia esiintyy eniten niissä maissa, joissa vauva eristetään nukkumaan yksin? Tutkijat ovat todenneet, että vauva tahdistaa hengitystään samassa huoneessa nukkuvien kanssa ja riekaleinen unirytmi parantuu vieressä nukkuen.

Etkö tiennyt, että vain länsimaissa vauvojen nukkumisesta on tehty jumalaton ongelma, joka johtuu siitä, että liian pienet vauvat jätetään nukkumaan yksin ja opettelemaan yksin nukahtamista? On pitkälti kulttuurista kiinni, mitkä asiat koetaan ongelmiksi. Kun vauvan paikka nähdään yksiselitteisesti pinnasängyssä ja jopa omassa huoneessaan, ei ole ihme, että ongelmia syntyy. Vauvat nyt vain yksinkertaisesti heräilevät öisin, se on aikojen alussa varmistanut eloonjäännin. Yksin jääminen ei ole ollut suotuisaa. Vauva toimii vaistojensa ohjaamana ja huutaa, jos hän havahtuu öisin siihen, että on yksin.

Mitään erillisiä unikouluja ei tarvita, varsinkaan sellaisia, joissa vauva pakotetaan ennen aikojaan nukahtamaan yksinään. Aika korjaa tilanteen. Useimmiten noin 1 vuotiaana alkaa perhepedissäkin nukkuvat vauvat nukkumaan täysiä öitä. Sellaista unikoulua voi toki yrittää pitää, niinkuin ModestyB tuossa aiemmin ehdotti, että rauhoittaa vauvaa makuuasennossa, ettei tarvitsisi nostella ylös. Mutta voihan tuo olla refluksiakin, jos pystyasennossa helpottaa. Jos pahaksi menee, kannattaa käydä lääkärissä poissulkemassa refluksin mahdollisuus.

 

[edelliselle2]

Etkö tiennyt, että on vähän eri juttu nukkua kaikki sikinsokin savimajan lattialla ja heräillä aamunsarastuksessa ja keräillä pari hedelmää ja syödä niitä ja sitten torkahtaa taas vähän riippukeinussa ja mutustella pari maasta löytynyttä juurta ja sitten onkin jo siestan aika etc.etc. Ihanan romanttista hippimeininkiä ja silleen, mutta sademetsän heimolaisten ei tarvitse herätä aamulla ja raahautua ansiotyöhön ja viedä lasta hoitoon ja niin edelleen. Etkö tiennyt että me kuitenkin eletään täällä länsimaissa ja sen elämänrytmiin sopivat ratkaisut on välttämättömiä lapsiperheissäkin. Minä en ainakaan halua elää yhteiskunnan ulkopuolella nukkuen päivät ja valvoen yöt siksi että "vauva tietää mikä on hänelle parasta".

 

[rajansa kaikella]

Etkö tiennyt, että on vähän eri juttu nukkua kaikki sikinsokin savimajan lattialla ja heräillä aamunsarastuksessa ja keräillä pari hedelmää ja syödä niitä ja sitten torkahtaa taas vähän riippukeinussa ja mutustella pari maasta löytynyttä juurta ja sitten onkin jo siestan aika etc.etc. Ihanan romanttista hippimeininkiä ja silleen, mutta sademetsän heimolaisten ei tarvitse herätä aamulla ja raahautua ansiotyöhön ja viedä lasta hoitoon ja niin edelleen. Etkö tiennyt että me kuitenkin eletään täällä länsimaissa ja sen elämänrytmiin sopivat ratkaisut on välttämättömiä lapsiperheissäkin. Minä en ainakaan halua elää yhteiskunnan ulkopuolella nukkuen päivät ja valvoen yöt siksi että "vauva tietää mikä on hänelle parasta".

Heh, hyvä kirjoitus

 

[2kids]

Alkuperäinen pyytää neuvoja joten:
Siirtäkää lapsi omaan sänkyyn. Muuta neúvoa ei ole! Tsemppiä.

 

[sissikks]

Jos vauvan mielipidettä kysytään, niin moni vauva ei tekisi mitään muuta kuin olisi äidin sylissä hytkyteltävänä tissi suussa. Äidin tehtävänä on kuitenkin opettaa vauvalle pikkuhiljaa, että muutakin on elämässä kuin pelkkää sylissä olelua. Kuten AP:kin toteaa, niin väsymys ja totaalinen uupumus alkaa olla käsillä.

En voi olla kommentoimatta tuota kehitysmaiden vauvojen uniongelmia. Aika monessa kehitysmaassa (esim. Intia) äidit joutuvat menemään töihin esim. tehtaisiin todella pian synnytyksen jälkeen ihan niin kuin sodan jälkeen suomalaisnaisetkin joutuivat menemään tehtaisiin töihin. Silloin jopa laitettiin vauvat tehtaan sisällä seinustalle kapaloihin, jos ei ollut isoäitiä tms. henkilöä, joka olisi vauvaa vahtinut. Totta kai vauva oppii varsin nopeasti nukkumaan ihan itsekseen, kun ei ole ketään siinä tuudittelemassa eikä hyssyttelemässä.

AP: Joudut varautumaan siihen, että kun opetat vauvallesi nukkumista, niin hän tietysti protestoi itkemällä. Jos kuitenkin noudatat systemaattisesti sitä tapaa, jonka haluat hänelle opettaa, niin hän oppii kuitenkin sen, että itku ei nyt auta, vaan pitää nukkua näin, kun äiti näyttää. Tähän perustuu juuri tassuttelut, huudatusunikoulut yms. eli ohjaillaan vauvaa tiettyyn tapaan nukahtaa toimimalla aina samalla tavalla systemaattisesti. Kun 2-3 yönä tekee asiat samalla tavalla, niin se helpottaa.

 

[Tiinuska*]

Meillä auttoi seuraavat jutut:

- siirsin yöunet alkamaan aikeisemmin, koska omalla vauvallani uni on levottomampaa jos hän nukahtaa myöhemmin. Huomattiin tämä sattumalta. Pidän nukahtamisen aikaisempana viemällä lapseni (8kk) pihalle leikkimään ennen nukkumaanmenoa, ja siellä sit tosissaan riehutaan. Sit puurot ja lämmin kylpy, ja happimyrkytyksen saanut ipana on valmista kauraa.

- Ekan puoli tuntia lepään vauvan vieressä parisängyllä, sitten nostan hänet omaan sänkyyn. Jos hänet jättää heti yksin, hän herää ensimmäisen kerran tasa puolen tunnin päästä ja itkee itsensä hereille. Sen jälkeen hän itkee helpommin läpi yön. Olen nostanut pinnasängyn patjan ylös molemmista päädyistä ja reunoista, joten lapsi nukkuu siellä kuin kupissa. Näin hän saa veuhtoa siellä unissaan mielin määrin, muttei pääse osumaan pinnoihin tai kääntymään poikittain ym. Meillä ainakaan pinnasängyn pehmusteet ei auta mitään, hän herää kun pää osuu niihin.

- Lapsi havahtuu vaihtelevasti klo 1, 3 ja 5. Otan hänet silloin sängystä puoleksi tunniksi viereen ja laitan sen jälkeen takaisin. Nyt on alkanut tulla enemmän ja enemmän öitä, ettei herätä kertaakaan. Olen laittanut aina ensin valot pöytälamppuun ja sit nostanut hänet. Mut nykyään riittää usein se, että napsautan valot päälle muutamaksi sekunniksi, ja jostain syystä lapsi rauhoittuu jatkamaan uniaan eikä häntä tarvi nostaa.

Lapset on niin erilaisia, et en tiedä onko näistä apua, mut meillä on auttanut kovasti. Joskus lapsi näkee selvästi unia ja huutaa niitä, ja nämä hetket on hankalia, koska häntä ei meinaa saada rauhoittumaan. Onneksi niitä on harvemmin.

 

[tiinaliisa]

En voi olla kommentoimatta tuota kehitysmaiden vauvojen uniongelmia. Aika monessa kehitysmaassa (esim. Intia) äidit joutuvat menemään töihin esim. tehtaisiin todella pian synnytyksen jälkeen ihan niin kuin sodan jälkeen suomalaisnaisetkin joutuivat menemään tehtaisiin töihin. Silloin jopa laitettiin vauvat tehtaan sisällä seinustalle kapaloihin, jos ei ollut isoäitiä tms. henkilöä, joka olisi vauvaa vahtinut. Totta kai vauva oppii varsin nopeasti nukkumaan ihan itsekseen, kun ei ole ketään siinä tuudittelemassa eikä hyssyttelemässä.

Luin jostain lehdestä vähän aikaa sitten nepalilaisesta (?) äidistä, jolla oli useampia lapsia, ja joka joutui lähtemään töihin jo viikon päästä synnytyksestä, mutta 8- ja 10-vuotiaat isoveljet sitten hoitivat vauvaa päivisin. Tämä on varmaan aika yleistä kehitysmaissa, mutta esim. Suomessa aika harva tekee niin. Kehitysmaiden äideillä on aika suuret haasteet, ei pelkkää riippumatossa makailua ja hedelmien syöntiä niinkuin joku esitti, väitänpä että haasteet ovat usein suuremmat kuin meillä täällä pitkien äitiyslomien maassa. Tämä nyt kyllä vähän off topic.

Alkuperäiselle ehdottaisin kokeilemaan jotain tassuttelu-unikoulun tyyppistä ja laittaa pinnasänky vanhempien sängyn viereen.

 

[Vertaistukea]

Ymmärrän tunteesi ja olotilasi täysin. Itselläni on myös samanikäinen vauva, ei tosin nuku perhepedissä mutta uniongelmia oli.
Onko teidän paikkakunnalla tai lähistöllä ensi- ja turvakotitoimintaa? Siellä on "uniasiantuntijoita"; heidän kanssaan minäkin juttelin ja sain omaan tilanteeseen jotain tolkkua ja hyviä neuvoja.( He tekevät myös kotikäyntejä, mikäli vanhemmat niin haluavat ja tarvetta ilmenee.) Kynnys ottaa yhteyttä voi olla suuri, mutta kannattaa..ihania ja kannustavia ihmisiä...

VOIMIA SULLE

 

[Yökyöpeli.]

Jokainen äiti saa mielestäni itse päättää heidän unijärjestelyistään - pääasia on että homma toimii...ainakin joten kuten. AP:lla homma ei nyt kuitenkaan toimi. Ihmetyttää, miksi välissä nukkumista on pidetty oikeana ratkaisuna, jos siis sekään ei toimi. Pitää olla ensinkin todella hyvä itse nukkumaan, jos haluaa perhepetiin ryhtyä.

Ei pidä olettaa että lapsi noin vain alkaisi omassa sängyssä nukkua - pitää harjoitella. Minä esim (hölmönä) nukutin lasta 1-vuotiaaksi sylissä, ja siirsin siitä omaan sänkyyn nukkumaan. Heräilyjä silti muutamia kertoja yössä. Sitten yht äkkiä lapsi alkoikin nukahtamaan itse sänkyynsä ilman huutoa ja sen myötä vähän yötkin parani. Edelleen 2-vuotiaana välillä heräillään, nyt ongelmana painajaiset ja muut kiukkukohtaukset.

Sellainen pikku juttu auttoi meidän heräilijää ainakin vähän, että en enää pitänytkään hänellä sukkia jalassa yöllä (tämän tajusin vasta kun hän oli 1v). Samoin meidän lapsi ei tykkää peitosta, paitsi rullana vieressä. Pelkkä yökkäri riitti. Eli siis kuumuuskin voi herätellä.