Unikoulut on ihan turhia!

Onko kukaan muu todennut unikouluja täysin turhiksi? Meillä on vauva opetettu nukahtamaan itsekseen alusta asti ja osasi sitä ensimmäiset 10kk. Sen jälkeen on pidetty about 20 kertaa "uudelleenkoulutusta" että oppisi jäämään itse sänkyynsä nukahtamaan. On auttanut joksikin aikaa kunnes tulee yks kaks vaihe että ei taas jäädäkään sänkyyn. Lapsi on kohta 2 vuotta ja taas on koulutus päällä. Ei ole kipeä, eikä ole mitään muutoksia elämässä tms. mikä voisi vaikuttaa nukahtamiseen, protestoi vaan sänkyyn menemistä kausittain. Välillä jää, välillä ei. Miten muut, pysyykö teillä todella lapsi siinä mihin on opetettu?

 

Ainut syy millä meillä pääsee viereen, on sillon kun neiti on kipeänä. On hyvä nukkumaan ettei suuria ongelmia sen kanssa ole tullutkaan, ei haluakaan muuten viereen.

Jos menee monta yötä vieressä, niin sillon kitistään pikkasen kun laitetaan tervehtymisen jälkeen omaan sänkyyn ja sillon vähän tassutellaan.

 

Muutatteko ilta/nukahtamisrutiineja? Jos rutiinit muuttuvat, ei ihme ettei lapsi kaan toimi samoin eli nukahda yksin. Näin ainakin meillä on käynyt jos muutosta tulee liiaksi kerralla esim. nukkumaanmenoaika siirtyy, ollaan kylässä tmv.

 

kyllä meillä on "koulutuksen" tulos ollut melko pysyvä.Välillä nukahtaa syliin illalla ja siinä ei ole ongelmaa koska tiedän että jää sänkyyn yksinkin.voihan se olla että olis oppinut asian ajan kanssa mutta mun mielestä unikoulu rauhoitti kaikkien yöunia ja siitä oli hyötyä.jokaisenhan kannattaa räätälöidä koulu omalle lapselle sopivaksi.yöheräilyjä on edelleen mutta aika harvinaisia jos ei ole mitään erityistä.

 

Mie unikoulutin n 7kk ikäisenä tytön ja tulos on ollut tähän asti täysin pysyvä (1v4kk). Meillä tehtiin ja tehdään edelleen kaikki ihan prikulleen samallalailla, puheita myöten. Eli toistan useaan otteeseen kylvyn aikana ja pukiessa, myös iltapalalla sitä että "xxxx menee nukkumaan". Sitten täsmälleen samat hommat, iltapala, hampaiden pesu ja "vilkuta isille". Sitten valmiiksi pimeään huoneeseen, omaan sänkyyn vaikka jäisi istumaankin ja toistan pari kertaa "hyvää yötä". Ovi kiinni ja neiti jää sinne, eikä pyri ylös ennenkuin on nukkunut 11-13h. Eli meillä toimi unikoulu, vaikka rankkaa oli n 1viikko, itkettiin koko perhe isiä myöten. Koskaan ei enää nukahda syliin, tai minnekkään muualle kuin sänkyynsä, eli heti kun näyttää väsähtävän (lähes samaan aikaan aina) niin rutiinit kehiin....

 

mulla tyttö 2 v ja unikouluja ollaan käyty läpitte aikas monta...tulokset kestäneet ruhtinaalliset pari yötä :kieh: mitään muutoksia ei elämässä ole tapahtunut, rutiinit ovat samat..vaan ku ei nuku niin ei nuku...minä olen sitä mieltä että unikoulut ovat turhia! ainaki minun lapsen kohdalla...onnea teille jotka ovat onnistuneet :heart:

 

Hei,

meillä pidettiin unikoulu kun tytär oli 6 kk. Toistaiseksi on tepsinyt hyvin ja tytär nyt kohta 2 v.

 

siis ainakin meillä ollut.
Meillä tytölle tulee välillä aikoja, jolloin haluaa nukkua meidän välissä, joskus muutaman yön joskus viikkoja. Sitten yht äkkiä hän taas jääkin aivan kiltisti omaan sänkyyn ja nukkuu siellä aamuun asti pitkän aikaa. Joskus tepastelee yöllä viereen. Tämä sopii meille.
Eli puhe siitä että lapsi tottuu vanhempien väliin, on meidän kohdalla puppua. Pääasia on että hän kokee olonsa turvalliseksi.
En halua huudattaa ja itkettää häntä turhaan. Lapsi siis 2v.

 

Onko uni-koulu enemmän koulua vanhemmille vai vauvalle?

Täytyyhän sitä toki kertoa lapselle, vauvalle missä sitä kuuluu nukkua ja että kuuluu nukkua koko yö. Sitä kuuluu nukahtaa itse omaan sänkyyn ja jos herää keskellä yötä niin ei uudelleen nukahtamiseen tarvita isiä taikka äitiä vaan sitä voi ihan vaan kääntää kylkeä ja jatkaa koisimista...

Itku on vauvan ainoa tapa kommunikoida, ja siihen usein vanhemmat reagoi jotenkin hassusti- että vauvalla on aina hätä jos se itkee. Yöllä herätessä vauva itkee kun se ei tiedä mitä muutakaan pitäisi tehdä (nukahtaa uudelleen? syödä? sylitellä?), kun vauva oppii mitä yöllä herätessä kuuluu tehdä (kääntää kylkeä ja jatkaa unia) "ongelma" menee tavallisesti ohi.

Onhan se vähän kummallista, jos sitten toisena yönä äiti haluaakin sylitellä ja kolmantena ottaa viereen...

Unikoulu voi siis olla todella hyödyllinen koulu vanhemmille, jotka taas edelleenopettavat vauvaa. Vauvahan ei varsinaisest koulua kaipaa vaan on luultavasti ihan onnellinen että äiti taikka isi jaksaa jakaa huomiotaan ympäri öitä... ja hatunnosto heille jotka jaksaakin. Itse (ja vaimo vielä enempi) olen liian laiska.

(en tosin sitten osaa sanoa, alusta asti poika ymmärtänyt nukahtaa omaan sänkyyn ja tissittelyn vähentyessä myös kääntämään kylkeä aika itkuitta eikä ole koskaan vielä ollut kipeä (1.5vuotta)

 

Jaa niin, sitä vielä aattelin... ettei pojalla kyllä kamalasti ole vaihtoehtoa kun sen pistää päikkäreille taikka yöunille niin ähiskööt, silloin on nukkuma-aika ja hän tietää sen. Jos se kiukuttaa tai mielummin tekisi jotain muuta niin ei siihen kamalasti auta huuto taikka potku... silloin ei enää yksinkertaisesti leikitä, lauleta, pelata, juoda tai mitään muutakaan.

 

\

Jaa niin, sitä vielä aattelin... ettei pojalla kyllä kamalasti ole vaihtoehtoa kun sen pistää päikkäreille taikka yöunille niin ähiskööt, silloin on nukkuma-aika ja hän tietää sen. Jos se kiukuttaa tai mielummin tekisi jotain muuta niin ei siihen kamalasti auta huuto taikka potku... silloin ei enää yksinkertaisesti leikitä, lauleta, pelata, juoda tai mitään muutakaan.

Tää on taas kuule lapsikohtaista. Meillä toinen nukahtaa kun laittaa vaakasuoraan ja toinen huutaa kunnes on sininen ja oksentaa. (Enkä muuten yhtään tykkää siivota oksuja aamuyöstä, kumma juttu...)

 

Huonon otsikon olet ainakin valinnut.Unikoulut ei ole turhia.Aina kannattaa ainakin kokeilla jotain ,josta saattaisi olla apua...

 

Huonon otsikon olet ainakin valinnut.Unikoulut ei ole turhia.Aina kannattaa ainakin kokeilla jotain ,josta saattaisi olla apua...

No joo, ehkä oli huono otsikko mutta ymmärsit varmaan pointin. Samoin koti-isälle vastaan: Meillä siis pyritään ja on pyritty siihen, että rutiineja ei muuteta koskaan (ellei ole todella kipeä ja halua läheisyyttä), aina on samat jutut illalla nukkumaan mennessä eikä mitään yöpalveluita tms. ole eikä ole koskaan ollutkaan. Ongelma onkin se, että unikoulun vaikutus ei kestä kun hetkisen kun taas kokeillaan alkaisko ne vanhemmat pompottaa. Siksi mietin onko näistä unikouluista ylipäänsä mitään hyötyä kun jatkuvasti saa olla uudelleenkouluttamassa lasta. Vai onko kyse luonne-eroista ja meillä sattuu vaan olemaan niin itsepäinen lapsi että ei halua nukkumaan ja tahdo pysyä sängyssä yöllä vaan aina huudellaan jos herätään?

 

Mun 4 muksua on käyneet unikoulua, 3 kävi ensikodin unikoulun ja neljäs kävi sairaalassa, mentiin sinne kyllä alipainon takia, mutta sairaalassa samalla unikoulutettiin 8 yötä, eikä kenelläkään muutosta, jokaikinen on huutaneet yöt, päälle 2vuotiaana ovat rauhottuneet, eli meillä on tällä hetkellä 1 yöhuutaja ja äiti joka on VÄSYNYT, töissä pitäis jaksaa päivät, miehellä sentään on paljon vapaata(3-vuoro), joten se ehtii nukkuu päivällä. :kieh:

 

Pieni lapsi tarvitsee läheisyyttä ja turvaa vanhemmiltaan.Lapset on pieniä vaan hetken aikaa.Miksi ei pieni lapsi voi välillä nukkua äidin lähellä?Ei se sienne enää murrosiässä haluaa.

 

Unikoulut ei varmasti ole turhia!Älä anna lapsesi pompottaa sinua.Siellähän opetetaan myös vanhempia.

 

Unikouluja on erilaisia. Olisi kiva kuulla, millainen unikoulu on tepsinyt? Neuvolassa sanottiin, että huudatusunikouluja, jossa lapsi jätetään pitkäksi aikaa yksin, ei enää suositella kenellekään.

Lapset kokevat tietyssä iässä isoa eroahdistusta tai joitain muita pelkoja. Se voi aikuisen näkökulmasta näyttää pompottamiselta, mutta on lapselle aitoa kauhua. Meillä sen kyllä kuuli itkun säystä: ahdistunut parku (joka tosiaan saattaa päättyä oksentamiseen, kuten joku muukin kirjoitti) on eri kuuloista kuin kitisevä itku, joka saattaa tauotakin välillä, kun lapsi jää kuuntelemaan, vastaako joku hänen kutsuun.