Meillä myös 8 kk ikäinen poika, joka on pienestä asti ollut hyvä nukkumaan. Kuitenkin siinä noin 5 kk:n iässä tuli vaihe, jolloin rupesi heräilemään tunnin, jopa puolen, välein öisin. Kiinteät oli aloitettu noin 4 kk:n iässä. Päättelin, että kovasta nälästä ei ollut kyse, koska vain imaisi pari kertaa ja kävi torkkumaan. Nukuimme perhepedissä, mutta samaan aikaan heräilyjen kanssa, pojan nukkuminen muuttui levottomaksi pyörimiseksi. Sekin häiritsi minua heräilyjen lisäksi.
Unikoulusta minulla oli täysin samat tiedot, kun
Marni80:llä. Mielessä minulla oli kuitenkin pelko, että jos kuitenkin on nälkää yölläkin, olihan poika vielä niin nuori.
Me toteutimme unikoulun siten, että siirsimme pojan omaan sänkyyn ja sängyn toiselle seinälle kuin oman sänkymme (ei ole mahdollista laittaa eri huoneeseen). Minä otin käyttöön nukkuessa korvatulpat, etten jokaiseen pieneen ähkimiseen herää, enkä reagoi. Lopetin nukuttamisen tissille, sekä illalla että päivällä. Tein kuitenkin sen päätöksen, että annan maitoa vain 3 tunnin välein yöllä. Eli alan pidentää syöttövälejä niin, ettei joka ähkäisyyn saa maitoa, vaan vain nälkään. Olin jo miestäkin kerinnyt pohjustaa tassuttelusta ja mahdollisesta itkusta yöllä.
Loppujen lopuksi, vain ensimmäisenä yönä poika itki kaksi kertaa, eikä edes pitkään. Jo seuraavana yönä syöttöjä oli kaksi, klo 2 ja 5, aamuun herättiin klo 7. Pitkään meni noilla kahdella syötöllä, joita en kokenut rankoiksi, koska väliajat nukkui hyvin. Sittemmin aikaisempi syöttö jäi pois, joten nyt mennään tuolla noin neljän viiden välillä olevalla syötöllä. Poika on niin kellon tarkka, että herää aina samaan aikaan. En ole vielä raaskinut tuosta syötöstä luopua, koska ei enää syö päivällä rintaa kuin 4 kertaa.
Samalla kun yöunet paranivat, paranivat myös päiväunet. Poika ei ennen tuota unikoulua nukkunut ikinä päiväunia! Vaunuissa saattoi joskus torkkua sen ajan kun ne olivat liikkeellä, mutta ei muualla. Roikkui tississä, ja heti jos yritti irrottaa, niin havahtui. Ne olivat hänen lepohetkiään. Unikoulun jälkeen alkoi nukkumaan kolme kertaa päivässä semmoiset puolen tunnin tai tunnin unet. Kyllä oli äiti tyytyväinen!
Summa summarum, unikoulu kannattaa! Mutta sen voi toteuttaa jokainen omaa lastaan kuunnellen ja mukaillen. Ei unikouluun aina tarvitse liittyä mitään isoa operaatiota, jo pienillä muutoksilla saattaa saada parannuksia aikaan.
