Unikoulusta ja huutamisesta!

Meillä on meneillään tällä hetkellä unikoulu 1,4-vuotiaalle. Hän on tosi temperamenttinen tapaus, joka asiasta ilmoittaa lujaan ääneen, jos jotain ei mene hänen mielensä mukaan. Nyt on tietysti tämä yksin nukahtaminen hänelle vaikea asia, jota hän ei haluaisi tehdä, ja kiukkua riittää.
Olen itse tosi lempeä vanhempi, joka pelkää lapsen henkistä haavoittuvuutta, ja yritän mahdollisimman lempeällä tavalla toteuttaa tämänkin.

Nyt kuitenkin itseäni on alkanut stressaamaan se lapsen hätä, ja koen itse tosi vaikeita tunteita, olen vihainen pitkään vielä sen jälkeen, kun lapsi on nukahtanut. Vihainen varmaan itselleni, kun lapsi joutuu itkemään.
Meillä on ongelmana se, että lapsi nousee ihan heti pystyyn sängyssään itkemään perääni, enkä välttämättä edes ehdi pois huoneesta. Ehdin olla pois, ehkä sen 30s, kun menen laittamaan hänet makuulle. Pidän tassua hetken hänen päällään, mutta koko ajan lapsi pelkää, että lähden taas pois, eikä tavallaan rauhoitu. Jos kuitenkin jään liian pitkäksi aikaa, lapsi alkaa nukkua minun seurassani, joten silloin unikoulun idea ei toteudu. Joka tapauksessa, itkua tulee siinä ennen nukahtamista niin paljon (noin puolesta tunnista tuntiin menee iltaisin), että lapsen nenä on ihan tukossa räästä ja varmaan on jo aika inhottava olo.

Onko tämä nyt ihan oikein, vai huutako lapsi liikaa??? Haavoittuuko hän jotenkin?
Syliin nostan, jos ei rauhoitu tassun alle. Kuitenkin heti kun laseken omaan sänkyyn, alkaa itku, enkä meinaa päästä huoneesta pois.

Tuntuu pahalta.

 

Kaipaan näkemyksiä asiasta!! Muutaman tunnin päästä on taas päiväunet tulossa ja kaikki edessä. Voinko/pitääkö jotain muuttaa?

 

Meillä myös voimakastahtoinen lapsi, 1 v 2 kk. Yleensä nousee myös heti ylös kun laittaa sänkyyn, ja alkaa itkeä. En osaa varsinaisesti sinua auttaa, koska mikään tassuttelu tai muu ei ole meillä onnistunut. :ashamed: Lapsi alkaa aina heti itkeä kun lähden pois. Meillä nukutetaan lapsi niin, että pidetään kättä selän päällä ja silitellään. Mutta nykyään onneksi se menee suht helposti kun on rytmit kunnossa, poika nukahtaa yleensä noin vartissa. Joskus kun on oikein väsynyt, poika nukahtaa ilman silittelyäkin, eikä nouse sängyssä seisomaan. Sitä edesauttaa yleensä se, jos ollaan illalla vielä oltu leikkipuistossa, niin että poika on saanut juosta itsensä väsyksiin.

Itse ainakin olen ajatellut, että jos ei lapsi lukuisista yrityksistä huolimatta opi nukahtamaan itsekseen, niin voi tulla vähän vastaan, lapset on erilaisia, joku tarvitsee aikuista nukahtaakseen, joku ei. Ja jos ei nukutukseen nyt tuntikaupalla mene, niin ei se mikään iso rasite aikuiselle ole.

En oikein ymmärrä miksi nykyään edes toitotetaan että pienen lapsen pitäisi oppia nukahtamaan itsekseen. Ainakin itse olen sitä mieltä, että tuossa asiassa kannattaa ottaa lapsen luonne ja persoona huomioon, ja kunnioittaa sitä.

Oletko kokeillut sitä että laitat lapsen sänkyyn, ja silittelet selkää ja päätä, ehkä laulat samalla hiljaa? Se tosiaan toimii ainakin tuolle meidän temperamenttiselle lapselle.

Ehkä meidän poika oppii joskus nukahtamaan aina itsekseen, nykyään tosiaan joskus onnistuu, ehkä kerran pari viikossa, ja uskoisin että se on lisääntymään päin, eli kuuntelen tässä lasta, voihan se olla että noin kaksivuotiaana jo osaa nukahtaa itsekseen, mutta sitä ennen voin hyvin häntä sen vartin silitellä, näin ajattelen.

Paljon voimia ja kärsivällisyyttä sinulle!

 

Tassun? Oletko koira?

 

Meillä tuon ikäinen jätetään nukahtamaan niin ettei laiteta makuuasentoon vaan lelun tai kirjan kanssa istumaan sänkyyn ja kasetti soimaan ja ovi jätetään auki. Sinne nukahtaa jossain vaiheessa. unikoulua ei pidetty vaan muutama kuukausi sitten lopetettiin hyssyttelemällä nukuttaminen ja seisomaannousu-takaisinkaato jumppaaminen. Todella hyvin toimii tämä tyyli aniharvoin täytyy käydä viennin jälkeen edes piipahtamassa huoneessa. Meilläkin suuttuu heti jos kaadetaan sänkyyn ja silloin ei suostu jäämään yksin.

 

Tassun? Oletko koira?

Et ole ilmeisesti koskaan kuullut tassuhoidosta? Kannattaisi perehtyä termeihin ennen kuin alkaa näsäviisastella. :headwall:

 

Tassun? Oletko koira?

Et ole ilmeisesti koskaan kuullut tassuhoidosta? Kannattaisi perehtyä termeihin ennen kuin alkaa näsäviisastella. :headwall:

Heh, kyllä olen kuullut. Minulla ei siltikään ole tassuja. Älä hakkaa niin lujaa, tulee pipi.

 

Tassun? Oletko koira?

Et ole ilmeisesti koskaan kuullut tassuhoidosta? Kannattaisi perehtyä termeihin ennen kuin alkaa näsäviisastella. :headwall:

Heh, kyllä olen kuullut. Minulla ei siltikään ole tassuja. Älä hakkaa niin lujaa, tulee pipi.

Ei se mitään, laitan laastarin. B)

 

Ap, oletko kokeillut, jos et ihan heti lähtisikään kokonaan pois huoneesta? Ensin tassuttelisit lapsen sänkyyn ja sitten siirtyisit vähän kauemmaksi istumaan? Laitatteko huoneen oven kiinni? Ehkä lapsella olisi turvallisempi olo, jos huoneen ovi on auki?

 

Kiitos kommenteista. Tuli vähän sellainen tunne, ettn ole enää yhtään varma onnistuko tämä ikinä.
Lapsi on nyt aloittamassa päivähoidon, joten olisi hyvä että minä äitinä opetan lapsen nukahtamaan, eikä päivähoitaja. Haluan lapsen pärjäävän, enkä itkevän aina päiväuniaikaan hoidossa.
Kokeillaan tätä nyt sitkeästi pari päivää, jos ei tuloksia tule, vaihdan tekniikkaa. Kokeilen silitystä ja lauluja. Inhottvaa jättää lapsi itkemään. Miten onnistuisin saamaan hänet juttelemaan esimerkiksi jollekin lelulle hyvällä mielellä?
Itse nukuttaisin vaikka puoli vuotta vielä hänet sylissä, mutta kun on kyse siitä hoidon aloituksesta ja siellä pärjäämisestä.
Ja toki kyse on myös siitä, että meitä vanhempiakin helpottaisi, jos lapsi oppisi yöllä herättyään nukahtaamn itse uudestaan, eikä aina tarvitsisi mennä nostamaan syliin ja nukuttaa uudelleen.
Olen ihan neuvoton.

 

Meilläkävi niin, että lapsi nukkuu hoidossa paljon paremmin päikkärit. kai ne pienetkin osaa olla vieraskoreita

 

Ap, oletko kokeillut, jos et ihan heti lähtisikään kokonaan pois huoneesta? Ensin tassuttelisit lapsen sänkyyn ja sitten siirtyisit vähän kauemmaksi istumaan? Laitatteko huoneen oven kiinni? Ehkä lapsella olisi turvallisempi olo, jos huoneen ovi on auki?

En ole kokeillut vielä mitään muuta kuin tätä tekniikkaa pari päivää. Eli lähden huoneesta pois. Ja aion kokeilla tänään jättää oven raolleen. Toivon, ettei innostu siitä vielä enemmän.

 

Meillä 1v2kk tyttö vierotettiin iltatissistä niin että laitoin pinnasänkyyn ja kävin itse pitkälleni viereen lattialla olevalle patjalle. Tyttö nousi tietysti heti pystyyn pinnoja vasten ja alkoi itkemään. Hyräilin patjalla hiljalleen silmät kiinni. Kun tyttö rauhoittui sen verran että laskeutui pitkälleen/kontalleen eikä itkenyt enää niin paljon, lopetin hyräilyn ja aloin hengittämään hitaasti ja syvään ja esitin nukkuvaa. Hengitin niin kovaan ääneen että tyttö kuuli että olen vieressä.
Loppua kohti hän rauhoittui hengityksen ääniin, ja ennen kuin hän nukahti lopetin kovaan ääneen hengittämisen, jotta tottuisi nukahtamaan hiljaisuuteen. Jos alkoi taas itkeä, hengitin taas niin että hän kuuli minut jne. Lopulta nukahti sitten.

Toivottavasti sait selvää selityksestä xD Päiväunet meillä nukutaan vaunuissa, mutta voisi ehkä toimia myös päivällä jos hän on tarpeeksi väsynyt.

 

Entä jos huoneesta ei lähde pois. Istuu vain hiljaa aina vain kauempana sängystä. Muistaakseni se on ollut ideana niissä unikouluissa mistä minä olen lukenut.

Yksin huudatukseen en henkilökohtaisesti usko.

 

Hoidossa lapset rauhoittuu yleensä siksi että ympärillä muutkin lapset rauhoittuu eikä hoitaja lähde huoneesta mihinkään. lisäksi hoidon aloittaessa lapsella on niin paljon uutta että luultavasti hän on ekoina päivinä rättiväsynyt silloin kun päiväuniaika koittaa.

Osaako teillä lapsi leikkiä yhtään yksinään? Itse hankin ihan uuden pehmolelun ja kirjan sänkyleluiksi, eli lapsella on ne samat aina kun menee nukkumaan. Pehmoja oli ennestäänkin mutta koin että muutoksessa on hyvä olla jotain uutta ja mielenkiintoista. Tosin meillä lapsi osaa leikkiä itsekseen muutoinkin olohuoneen lattialla joten onnistuu myös sängyssä. Alkuun voisi kuvitella että kun jää tyytyväisenä sinne leikkimään ja istumaan että turha odottaa nukahtamista mutta kyllä se kymmenenminuutin päästä on poikkeuksetta ollut jo unessa kun käyn oven laittamaan kiiinni. Musiikki auttaa kamalasti. Joskus kun on yöheräämisiä hampaitten kanssa niin käyn laittamassa musiikkia kappaleen tai kaksi ihan hiljaiselle ja lähden pois samantien, toimii myös yöllä.

 

Itse kokeilin myös alkuun sitä että jään huoneeseen mutta en hyssytä. Läsnäoloni vaikutti niin vahvasti lapseen että vaikkei hän ottanut kontaktia niin nukahtamiseen meni jopa 1,5 tuntia nykyisen 5 minuutin sijaan. Itsekään en huudattaisi. Tosin moni lapsi tekee protesti-itkun esim meillä tämä tarkoittaa sitä että niinä iltoina kun lapsi on jo tosi väsynyt nukkumaanmennessä niin alkaa itkeä jos poistun huoneesta, mutta 95%:sti itkaisee ehkä kolme hengenvetoa ja sitten muistaa että ai niin nyt nukutaan. Jos oikeasti alkaa itkeä niin menen takaisin.

 

Meillä on meneillään tällä hetkellä unikoulu 1,4-vuotiaalle. Hän on tosi temperamenttinen tapaus, joka asiasta ilmoittaa lujaan ääneen, jos jotain ei mene hänen mielensä mukaan. Nyt on tietysti tämä yksin nukahtaminen hänelle vaikea asia, jota hän ei haluaisi tehdä, ja kiukkua riittää.
Olen itse tosi lempeä vanhempi, joka pelkää lapsen henkistä haavoittuvuutta, ja yritän mahdollisimman lempeällä tavalla toteuttaa tämänkin.

Nyt kuitenkin itseäni on alkanut stressaamaan se lapsen hätä, ja koen itse tosi vaikeita tunteita, olen vihainen pitkään vielä sen jälkeen, kun lapsi on nukahtanut. Vihainen varmaan itselleni, kun lapsi joutuu itkemään.
Meillä on ongelmana se, että lapsi nousee ihan heti pystyyn sängyssään itkemään perääni, enkä välttämättä edes ehdi pois huoneesta. Ehdin olla pois, ehkä sen 30s, kun menen laittamaan hänet makuulle. Pidän tassua hetken hänen päällään, mutta koko ajan lapsi pelkää, että lähden taas pois, eikä tavallaan rauhoitu. Jos kuitenkin jään liian pitkäksi aikaa, lapsi alkaa nukkua minun seurassani, joten silloin unikoulun idea ei toteudu. Joka tapauksessa, itkua tulee siinä ennen nukahtamista niin paljon (noin puolesta tunnista tuntiin menee iltaisin), että lapsen nenä on ihan tukossa räästä ja varmaan on jo aika inhottava olo.

Onko tämä nyt ihan oikein, vai huutako lapsi liikaa??? Haavoittuuko hän jotenkin?
Syliin nostan, jos ei rauhoitu tassun alle. Kuitenkin heti kun laseken omaan sänkyyn, alkaa itku, enkä meinaa päästä huoneesta pois.

Tuntuu pahalta.

Halauksia! Meillä pidettiin kanssa unikoulua, kun ei nukahtanut muuta kuin rinnalle. Mutta meillä ollaan edelleen läsnä siihen asti, että lapsi nukahtaa. Oon pitänyt siitä kiinni, että ei nukahtaisi silittelyyn tai siihen, että käsi on päällä, koska jos yöllä herää, niin ei "osaa" nukahtaa uudelleen. Mutta vaikka meillä ollaan huoneessa siihen asti, että lapsi nukahtaa, niin nukkuu silti läpi yön. tai jos ei nuku niin osaa nukahtaa uudelleen.

Tuohon päivähoidon aloittamiseen kommentoisin, että eihän lapsi sielläkään yksin nuku eli nukkumishuoneessa on yleensä aina joku hoitaja. Joten mun mielestä ei sun tarvitse opettaa nukahtamaan yksin.

Meillä lapsi nukkuu hoidossa sisällä sängyssä ja kotona ulkona rattaissa ja toikin on sujunut hyvin. Lapset on sopeutuvaisia ja kun rytmit on tutut, niin homma hoituu! Tsemppiä sen hoidon aloittamisen kanssa ja yritä olla turhaan stressaamatta (vaikka vaikeaa on) .

 

Meillä lapsi 1 v 3 kk ja nukuttaminen tapahtuu siten, että vien hänet omaan sänkyynsä, sanon hyvät yöt ja menen itse makaamaan huoneessa olevalle toiselle sängylle. En ota lapseen tämän jälkeen kontaktia, siis laske takaisin makuulle jos ja kun nousee ylös. Jos heittää tutin tai uninallen sängystä ja yrittää saada minut mukaan leikkiin, sanon vain että nyt nukutaan. Annan hänen piehtaroida sängyssään ja ajan myötä hän sinne rauhoittuu ja nukahtaa itse. Nyt aikaa menee noin 30 min, mutta kuuntelen itse ipodilla musiikkia sen aikaa, niin saan itsekin mukavan rennon iltahetken. Jos lapsi itkahtaa, sanon että äiti on tässä, ei ole hätää. Ja jos huutaa hysteerisenä (mitä ei yleensä tapahdu), menen sängyn luo heti kun huuto alkaa ja tassuttelen hetken. Kun rauhoittuu, palaan takaisin omalle paikalleni.

Minun mielestäni 1-vuotias on vielä niin pieni, ettei hänen tarvitse nukahtaa yksinäisyydessä. Ehtii sen sitten myöhemminkin oppia. Mun lapseni alkaa ainakin huutaa pelosta, jos jätän hänet huoneeseen yksin. Tuon ikäisellähän on eroahdistuskin. Lapsi ei heräile yöllä, joten tuosta läsnäolosta nukahtamishetkessä ei ole mitään ongelmaa siinä mielessä.

 

Meillä lapsi myös tosi paljon musiikin perään. Tykkää kun laulan, ja se rauhoittaa yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Olen pohtinut, voisiko unikoulutilanteessa jossain välissä laulaa, vai onko se vain haitaksi?

Meillä ei oikeastaan leikitä vielä yksin, kävellään ympäriinsä ja kuljetellaan leluja mukana. Kirjoja lukee kyllä itsekin. Vähän tuntuu kyllä vieraalta laittaa unille mentäessä leluja eteen...
Mutta kun ei hän välitä uniräteistä, ei pehmoista, ei mistään muusta kuin sylistä. :/

Meillä on kokeiltu vauvavuotena yhtä jos toistakin keinoa vauvan nukuttamiseen. Ne kaikki keinot on olleet vanhemmille aika raskaita, imenyt ns. mehut itsestä. Tuo hengitysjuttukin on kokeiltu ja toiminut joskus, mutta nyt pointtina on kuitenkin, että' pitäisi päästä näistä kaikista ihmekeinoita pois ja nukuttaa lapsi vihdoin ihan peruskeinoilla (hyvää yötä ja nukkumaan).

 

Meillä lapsi 1 v 3 kk ja nukuttaminen tapahtuu siten, että vien hänet omaan sänkyynsä, sanon hyvät yöt ja menen itse makaamaan huoneessa olevalle toiselle sängylle. En ota lapseen tämän jälkeen kontaktia, siis laske takaisin makuulle jos ja kun nousee ylös. Jos heittää tutin tai uninallen sängystä ja yrittää saada minut mukaan leikkiin, sanon vain että nyt nukutaan. Annan hänen piehtaroida sängyssään ja ajan myötä hän sinne rauhoittuu ja nukahtaa itse. Nyt aikaa menee noin 30 min, mutta kuuntelen itse ipodilla musiikkia sen aikaa, niin saan itsekin mukavan rennon iltahetken. Jos lapsi itkahtaa, sanon että äiti on tässä, ei ole hätää. Ja jos huutaa hysteerisenä (mitä ei yleensä tapahdu), menen sängyn luo heti kun huuto alkaa ja tassuttelen hetken. Kun rauhoittuu, palaan takaisin omalle paikalleni.

Minun mielestäni 1-vuotias on vielä niin pieni, ettei hänen tarvitse nukahtaa yksinäisyydessä. Ehtii sen sitten myöhemminkin oppia. Mun lapseni alkaa ainakin huutaa pelosta, jos jätän hänet huoneeseen yksin. Tuon ikäisellähän on eroahdistuskin. Lapsi ei heräile yöllä, joten tuosta läsnäolosta nukahtamishetkessä ei ole mitään ongelmaa siinä mielessä.

Lisään vielä, että tällä tyylillä lapsi siis nukahtaa 30 min sisällä ilman huutoa tai painimatseja (siis "väkisin makuuttamista"). Päiväunille nukahtaa tällä hetkellä 10 minuutissa syliin ja hyräilyyn. Aiemmin nukahti kun vain laittoi koppaan, mutta nyt on keksinyt kivan leikin että kun äiti laittaa koppaan, hän nousee ilkikurisesti nauraen ylös. Nukutan siis syliin ja lasken nukkuvan lapsen koppaan, jossa hän nukkuu 2 h. Mua on tossa auttanut sen tiedostaminen, että nukkumaanmeno ei ole valtataistelu, eikä noin pieni vielä osaa tehdä yhtään mitään ilkeyttään, kunhan leikkii.

Musta ei olisi huudattamaan lasta, en voisi ottaa sitä riskiä, että perusturvallisuus vaurioituu. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti löydätte hyvän keinon!

 

Sun on vaan kestettävä lapsen itkua. Ei lapsi mitään traumoja saa, kun vaan tietää että tulet kun on jokin hätä. Varmista, että lapsi on väsynyt ennen kuin laitat nukkumaan, ei kuitenkaan yliväsynyt. Laitat lapsen sänkyyn, sanot että nukutaan ja menet pois. Kun lapsi alkaa itkeä, odota hetki ja mene vasta sitten kun itku kovenee. Tassuttele ja rauhoittele hetki ja lähde taas pois. Tätä täytyy jatkaa niin kauan että lapsi nukahtaa, yksin. Toivon mukaan lapsi oppii nukahtamaan yksin ja on tietoinen siitä, että äiti on lähellä ja tulee hädän tullen rauhoittamaan. Tätä on toteutettu meillä. Lapsi nukahtaa itsekseen, mutta välillä on kausia kun jostain syystä nukahtaminen ei ole helppoa. Silloin en istu vieressä, vaan olen lapsen saatavilla ja lohdutan jos ei uni meinaa tulla.

 

Meillä lapsi 1 v 3 kk ja nukuttaminen tapahtuu siten, että vien hänet omaan sänkyynsä, sanon hyvät yöt ja menen itse makaamaan huoneessa olevalle toiselle sängylle. En ota lapseen tämän jälkeen kontaktia, siis laske takaisin makuulle jos ja kun nousee ylös. Jos heittää tutin tai uninallen sängystä ja yrittää saada minut mukaan leikkiin, sanon vain että nyt nukutaan. Annan hänen piehtaroida sängyssään ja ajan myötä hän sinne rauhoittuu ja nukahtaa itse. Nyt aikaa menee noin 30 min, mutta kuuntelen itse ipodilla musiikkia sen aikaa, niin saan itsekin mukavan rennon iltahetken. Jos lapsi itkahtaa, sanon että äiti on tässä, ei ole hätää. Ja jos huutaa hysteerisenä (mitä ei yleensä tapahdu), menen sängyn luo heti kun huuto alkaa ja tassuttelen hetken. Kun rauhoittuu, palaan takaisin omalle paikalleni.

Minun mielestäni 1-vuotias on vielä niin pieni, ettei hänen tarvitse nukahtaa yksinäisyydessä. Ehtii sen sitten myöhemminkin oppia. Mun lapseni alkaa ainakin huutaa pelosta, jos jätän hänet huoneeseen yksin. Tuon ikäisellähän on eroahdistuskin. Lapsi ei heräile yöllä, joten tuosta läsnäolosta nukahtamishetkessä ei ole mitään ongelmaa siinä mielessä.

Lisään vielä, että tällä tyylillä lapsi siis nukahtaa 30 min sisällä ilman huutoa tai painimatseja (siis "väkisin makuuttamista"). Päiväunille nukahtaa tällä hetkellä 10 minuutissa syliin ja hyräilyyn. Aiemmin nukahti kun vain laittoi koppaan, mutta nyt on keksinyt kivan leikin että kun äiti laittaa koppaan, hän nousee ilkikurisesti nauraen ylös. Nukutan siis syliin ja lasken nukkuvan lapsen koppaan, jossa hän nukkuu 2 h. Mua on tossa auttanut sen tiedostaminen, että nukkumaanmeno ei ole valtataistelu, eikä noin pieni vielä osaa tehdä yhtään mitään ilkeyttään, kunhan leikkii.

Musta ei olisi huudattamaan lasta, en voisi ottaa sitä riskiä, että perusturvallisuus vaurioituu. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti löydätte hyvän keinon!

Viimeiset lauseet riipaisevat ihan sydämestä. Musta tuntuu ihan samalta. Mutta tällä meillä tapahtuu noin. Vaikka joka paikasta voi lukea, ettei lapsi siitä vaurioitu, jos hän itkee aikuisen läsnäollessa, silti tuntuu kauhealta.

 

Sun on vaan kestettävä lapsen itkua. Ei lapsi mitään traumoja saa, kun vaan tietää että tulet kun on jokin hätä. Varmista, että lapsi on väsynyt ennen kuin laitat nukkumaan, ei kuitenkaan yliväsynyt. Laitat lapsen sänkyyn, sanot että nukutaan ja menet pois. Kun lapsi alkaa itkeä, odota hetki ja mene vasta sitten kun itku kovenee. Tassuttele ja rauhoittele hetki ja lähde taas pois. Tätä täytyy jatkaa niin kauan että lapsi nukahtaa, yksin. Toivon mukaan lapsi oppii nukahtamaan yksin ja on tietoinen siitä, että äiti on lähellä ja tulee hädän tullen rauhoittamaan. Tätä on toteutettu meillä. Lapsi nukahtaa itsekseen, mutta välillä on kausia kun jostain syystä nukahtaminen ei ole helppoa. Silloin en istu vieressä, vaan olen lapsen saatavilla ja lohdutan jos ei uni meinaa tulla.

Teoriassa ymmärrän tämän täysin ja olen useaan kertaan sen lukenutkin jostain, mutta käytännössä en osaa tätä soveltaa.

Meillä lapsi ei enää itke niin kuin vauvana, eli en osaa erottaa, koska itku "kovenee" ja on hätäistä. Mielestäni itku on koko ajan melko samanlaista, kiukunsekaista. En välttämättä kuule itkusta, onko lapsella hätä. Hän siis itkee paljon myös sinä aikana kun olen läsnä, koska hän haluaa syliin, mutten ota.

 

Yksi konsti voisi olla, että jäät monotonisesti lukemaan ääneen (päiväkodeissakin luetaan yleensä satu kun mennään nukkumaan) silti et välitä jos muksu jotain hyörii ja touhuaa siellä sängyssä, jatkat vaan lukemista. Tietty voit vaikka pitää siellä kättä samalla kun luet, näin ensi alkuun, sitten kun jo rupeaa olemaan hilja, niin jätät käden pois, luet vaan. Kun tarpeeksi harjoiteltu, luet vaan tietyn verran ja poistut huoneesta (aluksi siis luet kunnes nukahtanut)

Kun sujuu tuo yhden tarinan lukemisjuttu, lähdet huoneesta, mutta jätä oven auki, suljet vasta kun muksu nukkuu.

Meillä nämä auttoi, aikaa meni 2 viikkoa, sen jälkeen luin pienen sadun, kävelin huoneesta ulosja muksut alkoi nukkumaan =)