unikoulu

[hmm]

Täällä on paljon puhuttu unikoulusta. ja valitellaan sitä kun vauva ei opi nukahtamaan. Haluaisin sanoa oman mielipiteeni, jok aon yksinkertainen. opettakaa vauva heti syntymasta asti nukahtamaan itse niin ei tarvi vaivata päätään asialla sitten kuhn vauva on isompi ja vanhempi haluaisi itsekin nukkua välillä.
Oma vauvani on kohta 7 viikkoinen ja meillä on alusta asti opettu nukahtamaan itsekseen ja nykyään se sujuu ilman kitinöitä useimmiten. joskus pitää hieman käydä lohduttamassa, mutta hyvin on itsenäistyminen alkanut jo pienesta pitäen.

 

[hmm]

Sori kauheet typot.

 

[voih...]

Ei se ihan noin mene välttämättä. Mutta itsehän näet, kun vauvalle tulee ikää, hän oppii uusia taitoja, iskee eroahdistus ym. Mutta on jutussasi on myös perää

 

[minna]

ei tosiaankaan noin aina mene. Jos onnistuu tuolla systeemillä niin hyvä tietenkin, mutta asia on usein monimutkaisempi.

 

[Untako vain]

Heh. Katsotaanpa sitten, mitä sanot, kun vauvasi on noin 7-8 kk:n ikäinen.Luulen, että kirjoittelet väsyneenä unikoulusta sinäkin Meilläkin vauva nukkui tähän asti 'itsenäisesti' pienestä pitäen, mutta eipä enää.Laitan eroahdistuksen piikkiin tässä vaiheessa.
Voihan olla, että sinulla on toisin.

 

[.]

Ap:n vauva on joko helppo tai sitten sitä huudatetaan. Harvoin ne vauvat itsekseen vaan nukahtavat ja miksi vauvan pitäisi olla itsenäinen heti kohdusta päästyään?

 

[+]

Hyvä tosiaan, jos menee noin. Omaan sänkyyn nukahtamista meillä ainakin haittasivat kolme kuukautta kestäneet ilmavaivat, jotka olivat aina pahimmillaan juuri nukkumaan mentäessä. Eli oli hyvä, jos yleensä johonkin nukahti.

 

[mr]

Jep ,jep, että oikein itsenäistämään alat jo muutaman viikon ikäistä, hyvä juttu jatka samaan malliin niin palataan asiaan 15-vuoden kuluttua.
Et voi vetää nukkumisista mitään johtopäätöksiä yhden oman kokemuksesi perusteella.....tiedoksi; unirytmi on synnynnäinen temperamenttipiirre ja se muuttuu kaikista piirteistä vähiten koko elämän aikana eikä siihen vaikuta aikuisellakaan minkään valtakunnan opettamiset......ja en toivo mutta uskallan epäillä muutaman muksun kokemuksella, että tulet vielä jossain vaiheessa tietämään, että eivät ne muksut aina niin helposti nukkumaan mene kuin nyt luulet.

 

[leonie]

Minua on myös siunattu hyvällä nukkujalla mutten todellakaan kuvittele sen johtuvan omasta toiminnastani. Tyttö vasta 2kk, ei sen ikäisiä voi vielä opettaa ja vaikka millaisia uniongelmia saattaa vielä olla edessä. Olen iloinen ja kiitollinen ja toivotan ongelmaunisille vauvoille ja varsinkin heidän vanhemmilleen paljon voimia ja onnea unikoulun kanssa (toivottavasti sujuu pehmein keinoin).

 

[riikka]

Ilmeisesti vauvasi on ensimmäisesi? Kyllä tulet itsekin huomaamaan kun vauvasi vähän kasvaa, ettei aina tuo ole noin helppoa. Vauvasi on vasta reilu 2kk ikäinen, joten paljon ehtii hänellekin tapahtumaan ja unitavat muuttumaan ajan myötä. Ole tyytyväinen että pääset nyt noin helpolla, mutta älä neuvo muita noin lyhytaikaisena äitinä olona, kuinka vauvoja nukutetaan kun lapsi on esim. 8kk ikäinen ja kärsii eroahdistuksesta. Tuleppa meille kertomaan kun lapsesi on tuon ikäinen, riittääkö hänelle se, että sen kuin laitat lapsesi sänkyyn ilman kitinöitä.. tuskinpa.

 

[joopa joo]

Pitääpä minunkin kirjoitella asiasta... olen myös samaa mieltä edeltävien kirjoittajien kanssa, että aina se ei ole noin helppoa. Meidän vauva oli kuusi ensimmäistä elinviikkoa sairaalassa ja oli viikon ikäinen, kun me vanhemmat saimme lapsemme ensimmäisen kerran syliin. Kun sitten sylittelemään päästiin, ei lasta hevin laskenut käsistä pois. On siis oppinut siihen, että nukutetaan syliin ja täytyy myöntää, että nyt kun lapsemme on nyt jo kahdeksan kuukautta, on pitänyt unikoulua pitää, kun syli olis yölläkin niin hyvä paikka nukkua.

Todella hieno homma, jos lapsenne nukahtaa itsekseen, mutta voit varmaankin varautua, että aina se ei niin nukahda, kun ikää tulee lisää. onnea yritykselle!

 

[Nyt otti päähän!]

Kuules alkuperäinen, enpä vielä 7 viikkoisen äitinä kirjoittelisi tuohon sävyyn...Voi pahasti kolahtaa omaan nilkkaan...

Kyllä meidänkin vauva oppia muutaman viikon iässä nukahtamaan yksikseen omaan sänkyynsä, osaa sen nyt 8 kk ikäisenä vieläkin, mutta...

Minkäs teet kun vauva herää useita kertoja yössä, muttei osaa enää silloin nukahtaa yksin???
Kyllä vielä seitsenviikkoisena meilläkin nukuttiin, herättiin vaan syömään ja jatkettiin unia, mutta kun ikää koitti 3 kk alkoi heräilyt ja jatkuu edelleen, eli mielessä on jo käynyt unikoulut ja muut vaihtoehdot, koska itse jo aika loppu.

Ei kaikki lapset ""toimi"" samalla tavalla ja eri kehitysvaiheet tuo uusia asioita tullessan. Toivon ettei teillä ala heräilyt myöhemmin...

 

[milla]

No joo.. nää on taas näitä juttuja että niin makaa kuin petaa, ja sitä saa mitä tilaa.. jne.. Ole onnellinen omasta hyvin nukkuvasta lapsesta. Tulet vielä jonain päivänä huomaamaan että lasten kasvatuksessa kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan vaikka kuinka loistava ja ammattitaitoinen itse olistkin.

Ystäväni sanoi viidennen lapsen saatuaan ettei ole aiemmin tiennyt lasten hoidosta yhtään mitään! Tällä viidennellä oli siis koliikkia, uniongelmia, allergiaa, korvakierre, kaiken lisäksi todella vilkas lapsi.

Ei liene kenenkään lastenkasvatuksesta mitään ymmärtävän mielestä ole tarkoituksen mukaista itsenäistää lapsia mahdollisimman varhain.

 

[Lina]

Oma pojuni oli alusta alkaen ihan mahdottoman kovasti tissin perään. Ja halusi nukkua tissi suussa, se kai lohdutti vatsanpuruista vauvaa.. Kahden kuukauden iässä pahimmat mahavaivat helpottivat. Lisäksi onnistuin opettamaan vauvan tutille (jee!). Sen jälkeen alkoi onnistumaan myös omassa sängyssä itsekseen nukahtaminen.

Lisään tähän vielä, että olin hyvin huonossa kunnossa hätäsektioon päättyneen synnytyksen jälkeen. Kaikki uni ja lepo oli siis tarpeen. En edes jaksanut yrittää opettaa vastasyntynyttä itkuiikkaan nukahtamaan itsekseen.

Monet täällä ovat jo sanoneetkin, että kaikki ei aina käy niin kuin satukirjassa. Vauvan temperamentti sanelee paljon ensimmäisten elinviikkojen aikana, lisänä tulevat vielä ympäristön vaikutukset, joihin ei voi itse vaikuttaa (kuten esim. synnytys). Jos itsellä on kaikki mennyt putkeen, ei toisella välttämättä käy niin. Asiat eivät ole niin yksioikoisen mustavalkoisia.

Unikoulutin oman poikani hyvin lempeästi puolivuotiaana. Nyt reilun vuoden iässä hän nukkuu erittäin hyvin ja osaa nukahtaa itsekseen. Toki jokainen lapsi sairastaa ja valvoo silloin, mutta nehän ovat jo sitten toisia tarinoita..

 

[stina]

Luulen että moni esikoisen kanssa `taisteleva´oppii paljon uutta ja seuraavan lapsen kanssa voi olla helpompaa tai sitten ei. Tilanteita on monia.

Meillä oli koliikkivauva jonka ensimmäiset kaksi kuukautta meni siihen että yöt valvottiin ja päivät nukuttiin. En siis olisikaan voinut nukuttaa omaan sänkyynsä.

Mutta sitten kun koliikkivaivat loppui niin mentiin kivasti. Vauva heräsi kerran tai kaksi yösyömään ja oli aika jolloin nukkuin iltakahdeksasta aamu kahdeksaan heräämättä. Tilanteet muuttuivat koko ajan. Nukahti iltakahdeksalta joskus tai sitten vasta puolenyön jälkeen. Tilanteen on tän puolen vuoden aikana muuttuneet jatkuvasti.

Sitten tuli aika kun ei millään tahtonut nukkua omassa sängyssään. Vain kehto kelpasi. Oli omaksunut että kehto oli sen paikka. Opetin sen nukkumaan omassa sängyssään ja sitten se alkoikin heräilemään viisikin kertaa yössä. Nyt unikoulutan kotona ja ollaan voiton puolella.

Oon kanssa sitä mieltä että mitä pienempänä opettaa niin sen helpommalla pääsee. Kyllä vauva omaksuu asioita pienen harjoittelun jälkeen (siis vasta puolivuotiasta voi unikouluttaa). Mutta koska täysimetin neljäänkuukauteen niin vauva nukkui vieressäni aika pitkään.

Vauvan kanssa tilanteet muuttuu koko ajan. Ap:lle että odottaa vaan kun vauva alkaa likkumaan niin sitten se saattaa jäädä päälle yölläkin. Tai sitten se todellakin on niin helppo tapaus että onneksiolkoon vaan.