""Unikoulu"" 6vko

[katikka]

mä tein varmaan virheen, kun luovuin noista nukuttamissessioista... rupesi itsestäkin tuntumaan pahalta, vaikka välillä vauva jäikin vaunuihin nukkumaan. muutenkin kun tuntuu kyseessä olevan ns. suuritarpeinen vauva, läheisyydenkaipuu on ihan hirmuinen. nyt on taas menossa rauhallisempi vaihe, eli tissi kelpaa nukahtamispaikaksi ja siitä saa siirtää lähelle sitteriin uinumaan, siinä ei suutu vaikka avaa silmät ja havahtuu hetkeksi, nukahtaa sitten takaisin itsekseen tai jos käy vähän silittelemässä päätä.

katsellaan taas...tämmösiä vaiheitanahan nämä on. tulin siihen tulokseen, että tunnen kyllä itse sitten kun vauva on ""valmis"" uudenlaisiin toimenpiteisiin. (nyt pian 8viikkoinen)

 

[?]

Meidän esikoinen nukkui kuuden viikon ikäisenä missä vaan. Eipä tullut mieleenkään käydä unikouluja läpi vaan useinmiten tyttö veteli sikeitä kun itse katselin telkkua, luin jne. Vein siitä sitten sänkyyn kun oli kunnolla nukahtanut.

Kyllä alle puolivuotiaan unikoulutus kuulostaa aika karmaisevalta. Raukkahan on juuri vasta syntynyt peloittavaan maailmaan ja haluaa nukkua turvassa äiskän lähellä. Kun esikoinen oli sen ikäinen, niin tein kaikkeni jotta hänellä olisi ollut hyvä ja turvallinen olo, eipä olisi tullut unikoulut mieleenkään..

Meillä tyttö valkoi reilu kuukauden iästä kolmen kuukauden ikään joka yö kello 22-05 välisenä aikana noin 4 tuntia putkeen. Muuten päiväsajan tyttö vaan nukkui ja söi ja valvoi lyhyitä pätkiä, lähempänä kolmea kuukautta päivävalvomiset tietenkin piteni). Neuvolasta sanottiin, että antakaa valvoa. Minä valvoin tytön kanssa ja annoin lapsen etsiä oman rytminsä. Kolmen kuukauden iässä hän rupesi aikaistaan nukahtamistaan ja ei mennyt kun hetki niin yöunille käytiin jo kello 22.
Yritin tietenkin noiden parin kuukauden aikana nukuttaa tyttöä yöllä pinnikseen, mutta sen sydäntäsärkevän huudon takia en voinut muuta kun ottaa syliin ja todeta, ettei mitään hätää, äiti on tässä. Valvottiin sitten öisin ja tutkailtiin maailmaa avarin silmin .

Ajattelin silloin valvoessani, että tämä on pieni hinta siitä, että minulla on täydellinen rakas lapsi sylissäni. Eiköhän jokaisen äidin pidä kestää se, ettei elämä vain ole enää samanlaista lapsen syntymän jälkeen. Lapsen tarpeet menee edelle ja varsinkin tuossa iässä kun ne ovat niin pieniä eivätkä vielä ymmärrä mitään.

 

[?]

""Eipä tullut mieleenkään käydä unikouluja läpi vaan useinmiten tyttö veteli sikeitä kun itse katselin telkkua, luin ""

Tuosta jäi pois sana rinnan päällä, nukkui siis mun rinnalla kun katselin telkkua ja luin jne.

 

[meillä]

haluaisin vain sanoa vielä tähän soppaan sen että niinkuin aikaisemmin kerroin niin meillä (kuin varmasti joillakin muillakin) on vauvoja jotka todellakaan eivät nukkuneet missä vaan. Niinhän mäkin luulin ennen lapsen saantia kun olin kavereilla semmosia lapsia nähnyt että siihen telkun viereen sohvalle, sitteriin, mihin milloinkin nukahtivat. Mutta meillä kyllä tuota nukahtamista piti harjoitella koska siitä ei tullut mitään iltaisin. (päivät nukkui vaunuissa). Sitten alkoi olla niiiin väsynyt vauva että huuti väsymystään. Parhaana iltana (kauheimpana) vauva valvoi 10h putkeen torkahtaen ehkä 10 min kävelevässä sylissä hetken, silloin päätin että hommaan on tultava muutos. Enkä koe että lapsi olis siitä kärsinyt, kun opeteltiin nukahtamaan omaan sänkyyn, päin vastoin, lapsesta tuli paljon tyytyväisempi kun ei ollu väsynyt koko ajan ja oppi luottamaan sänkyynsä.

 

[*]

Asian vierestä...Minkä takia sitteriin nukkumaan? Ymmärrän, että jos muu paikka ei kelpaa, niin sit...mut jos kelpaa, niin miksi sitteriin laitetaan nukkumaan? Olen huomannut, että monessa muussakin ketjussa mainitaan, että vauva nukkuu sitterissä. Meillä on yhden kerran nukahtanut sitteriin, mutta muuten nukkuu ihan sängyllä tai sohvalla.

 

[j]

joo ei tulis mieleenkään laittaa sitteriin nukkumaan.
meillä joskus pienenä nukahti sitteriin äidin hommia katsellessa...

 

[EK]

Meillä opeteltiin heti ihan alusta asti nukkumaan omassa kopassa. Se äitiyspakkaus-koppa on siihen tarkoitukseen.
Pieni vauva tarvitsee turvallisen ""pesän"", ja saattaa ahdistua isossa pinnasängyssä. Selän ja niskan taakse laitoin peiton rullalle, niin ei ole ""orpo"" olo. Tissiltä nostin koppaan, joskus unessa ja joskus hereillä. Jos oli levoton, niin hyssyttelin heiluttelemalla koppaa ja niskan takana olevaa peittorullaa tai laitoin käden niskan taakse. Luuliko olevansa sylissä vai vaunuissa, mutta nukahti hiljaiseen sissitykseen. Liiallinen hössötys pilasi unet.
Nyt tyttö 4,5kk ja nukahtaa parhaiten yksin sänkyynsä tutin ja harson kanssa (harso on tärkeä, kun siinä äidin ja maidon rauhoittava tuoksu). Hän tietää saavansa olla rauhassa, kun on omassa sängyssä. Rutiinit ovat tärkeitä, eli kaikki tapahtuu samassa järjestyksessä. Vauva oppii pikkuhiljaa tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos hän herää yöllä, niin monesti riittää kun laitan harson nenän eteen ja tutin suuhun.
Suosittelen sitä koppa-hommaa alusta asti. Vauvakin tarvitsee oman paikan jossa se tietää saavansa olla rauhassa. Monesti menee sitten yliväsymyksen puolelle, kun ei hoksata viedä ajoissa nukkumaan. Sitten se menee siihen kantelu hommaan.

 

[katikka]

sitteriin siksi (makuuasennossa), että kun havahtuu siitä hetken kuluttua hereille niin näkee saman ympäristön kuin missä oli vähän aikaa sitten äidin tissillä, kokee olonsa turvalliseksi ja nukahtaa. meillä ainakin menee noin. jos vien vaunuihin tai omaan sänkyyn tms. niin kun hetken kuluttua havahtuu hetkeksi hereille, alkaa joko itkeä tai tutkailla uutta ympäristöä niin kiinnostuneesti että silmät ei enää pysy kiinni. tähän auttaisi tietenkin johdonmukainen opettelu noihin nukkumapaikkoihin. mutta toistaiseksi se tuntuu olevan meidän vauvalle vielä niin vaikeaa, ja kun itsestäkin se tuntuu ""väärältä"", niin näin nyt. jos hirveän väärä toimintapa, niin itsepä kärsin seuraksetkin

 

[*]

Hus:in sivuilta löytyy hyvä artikkeli aiheesta ""Vauvojen unihäiriöt"".

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Jos yllä oleva linkki ei, niin hae Googlella hakusanoilla:
HUS vauvojen unihäiriöt

 

[Maisku]

Meillä on meneillään samanlainen homma. Poika on 6 vkoa vanha ja pientä unikoulua ollaan myös pidetty. Nukahtaa välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Hyssyttelemässä saa käydä ja laittamassa tutin suuhun useammankin kerran.
Meillä sanotaan myös ns. unilause joka kerta kun viedään poika nukkumaan tai hyssytellään. Meillä lause on yksinkertainen : kauniita unia, autoja ja junia. Tämän kuullessaan poika oppii siihen että tuo lause tarkoittaa että nyt nukutaan Tämän opiskelin eräästä kirjasta.
Meillä nukkumista on muutenkin auttanut se että poika nukkuu viltin sisällä. Viltti on painavampi kuin tavallinen täkki, joten se tuntuu varmasti turvallisemmalta. Olen myös ""pienentänyt"" sänkyä turvallisemman oloiseksi laittamalla rullatun täkin sängyn toiseen laitaan.
Iltaisin yöunille mentäessä meillä nukutetaan edelleen syliin. Se kun on pojalla iltaisin sellaista väsymystaistelua. Tunnin verran syödään ja itkeskellään ennen kuin annetaan unelle periksi

 

[aino]

Sinäänsä hankala aihe, että pienikin vauva tietysti halutaan opettaa heti omaan sänkyyn mutta sitten taas kun vauva itkee, on hänellä aina hätä.
Ja mitä olen lukenut, pienelle vauvalle puolenkin minuutin huutaminen on iso asia ja vauva ei ymmärrä miksei hänen kutsuunsa vastata.

Meidän poika on nyt 3,5 kk ja varmaan parikuiseksi nukahti aina syliin.. Nyt kuitenkin huomattiin kun kokeiltiin että poika nukahtaa ihan itsekseen sänkyynsä, höpöttelee hetken ja vaipuu untenmaille.
Välillä nukutan pojan viereeni, eli makoilen hänen kanssaan sängyllä ja nostan sitten nukkuvana sänkyyn.

 

[katikka]

juu ei missään nimessä saa antaa pienen vauvan itkeä, senhän pitää oppia vuorovaikutusta joka on juurikin sitä että häntä kuullaan ja tarpeisiin vastataan hetimmiten.

 

[Untamo]

Lukaisin ketjun pikaisesti läpi, ja jäi vähän sellainen vaikutelma, että syliinnukuttajilla on sellainen käsitys sänkyynnykuttajaäideistä ja -isistä, että ne huudattavat lasta pitkät tovit, jotta lapsi sinne sänkyyn oppisi nukahtamaan.

Meillä ei lapsi ole koskaan oppinut puolestaan nukahtamaan syliin, ehkä torkahtaa hetkeksi, mutta ei puhettakaan, että saisin nukkuvana sänkyyn. Vauva nyt 4 kk ja on alusta saakka laitettu äp-laatikkoon ja nyttemmin pinnasänkyyn, kun on unien aika. Nukahtaa nopeasti, jos on ollut levoton, niin olen silitellyt ja taputellut, laittanut tuttia suuhun. Ei meillä ainakaan siihen auttaisi syli. Lopputulos olisi vain lisää huutoa, kun yritän siirtää sänkyyn. Tottakai pienen vauvan tarpeisiin pitää vastata nopeasti, mutta jos kysymys on väsymyksestä ihan selvästi, lasta voi lohdutella ja auttaa uneen omassa vuoteessakin. Kyllä sellaista hienovaraista koulutusta voi pitää mielestäni pienellekin juuri em. avalla. Pidemmän päälle on mielestäni aika lailla äiti-, isä- ja lapsiystävällisempää.

Muistaakseni Anna Wahlgrenin kirjassa oli uniassosiaatiosta. Tarkoittaa sitä, että herätessään kesken unien lapsi tarvitsee nukahtaakseen uudelleen samat olosuhteet kuin nukahtaessaan edellisen kerran. Syliin nukuttaessa tämä on kyllä vaikeaa toteuttaa.

Tulee mieleen, että tarvitseeko lapsi nukahtaakseen sen sylin vai tarvitseeko äiti lapsen nukahtamaan syliinsä, jotta voisi kokea tekevänsä kaikkensa tämän eteen? Olihan se alussa ihanaa istua nukkuva lapsi sylissä, mutta jossain vaiheessa siitäkin menisi hohto.

Uskon, että nukahtamistavat ovat aika pitkälti opittuja. se nyt sitten on jokaisen vanhemman asia, miten sen haluaa toteuttaa, mitä ajattelee jaksavansa pidemmän päälle. Tavan vaihtaminen toiseen puolestaan on hankalaa. En usko, että meillä opittais enää nukahtamaan syliin.

 

[kaisa]

ehkä käsitys huudattamisesta tulee tuosta ""Unikoulusta"". Ja en kyllä ymmärrä mikä ongelma on pistää lapsi nukkumaan omaan sänkyyn jos hän ei kerran huuda siellä?
Pienenkin vauvan itkuun kun on vastattava heti, ja vanhemman on oltava se turva lapselle, niin lapsi asian näkee.

 

[Raisa]

Huudattamisesta: aina ei ole kyse siitä, että vauvaa tahallaan huudatetaan, jos se itkee sängyssään.

Muutamasta kirjasta olen lukenut (esim tohtori Spockin Järkevää lastenhoitoa, Tracy Hoggin Opi kuuntelemaan vauvaasi) että jotkut vauvat ovat sellaisia, että itkevät itsensä uneen. Meidän vauva on näitä vauvoja. Ovat jotenkin niin herkkiä, että kun väsyvät, niiden on itkemällä jotenkin suljettava maailma ulkopuolelle että saavat nukahdettua. Kyse ei ole siitä, että vauvaa siis tahallaan itketetään. Meilläkin viedään tyttö aina nukkumaan, kun väsymyksen merkit tulevat, ja silti se vänisee jonkun aikaa nukahtaessaan. Jos taas pääsee yliväsyneeksi, sitten huutaa oikein kunnolla. Joskus olen luullut, että sillä on hätä ja nostanut takaisin sängystä ja kanniskellut. Itkee vaan kahta kovemmin, kun ei muuta halua kun nukahtaa rauhassa, mutta ei raukka oikein osaa..

Nyttemmin olen oppinut tunnistamaan väsymyksen paremmin ja saan tytön lähes ilman itkua nukkumaan, yleensä vaan lauleskelee itsensä uneen. Mutta varsinaista huutoa tulee oikeasti väsyttäessä, ja siihen ei kyllä auta mitkään sylissä pitämiset tai muut vaan kunnon unet omassa rauhassa.

Tässäkin kuten monessa muussa on mun mielestä tärkeää tajuta se, että vauvat ovat yksilöitä ja niillä on erilaiset nukkumamieltymykset ja -tavat.

 

[Leevi]

En lukenut koko ketjua läpi, mutta ap:lle sanoisin, että vauvasihan on vasta 6 viikkoa - siis IHAN PIENI.

Meidän poika nukahti rinnalle varmaan puolivuotiaaksi asti. (Nukkui minun kanssani parisängyssä siihen asti).

Sen jälkeen pikku hiljaa opeteltiin nukahtamaan omaan sänkyyn ja hyvin meni. Ensin opeteltiin ettei nukahtanut rinnalle vaan siirrettiin hereillä sänkyyn. Pari iltaa joutui ""nukuttamaan"" eli silittelemään selkää, mutta sitten tottui hommaan. Ilman minkäänlaista suurempaa itkua. Samoin tapahtui rinnasta vieroittamisen kanssa (1v), ei tullut itkun itkua.

Olen vakuuttunut, että asiat sujuvat hyvin kun ne tehdään LAPSEN OMASSA TAHDISSA, ei vanhempien itse määräämässä!!!

Eli ei mitään kiirettä teillä yksin nukahtamisen kanssa. Muutenkin (riippuu tietysti lapsesta) sellaiset tiukat unikoulut...suhtaisin vähän varauksella niihin.

(Omasta pojastani ainakin näkee, että hän tuntee olonsa niin turvalliseksi koko ajan. On hyväntuulinen, ei ole koskaan syönyt tuttia eli ei ole tarvinnut hakea turvaa siitä, luottaa ihmisiin eikä ole kokenut mitään vierastamisia lähipiiriä kohtaan.)

 

[Satu]

Samantyyppisiä kokemuksia kuin Leevillä. Vauva nukkui 2kk asti kopassa ja siitä eteenpäin on nukkunut vanhempien sängyssä. Nukahtaa syliin tai rinnalle. Nyt on kuitenkin huomattu, että yöunille nukahtaminen onnistuu myös kun äiti vieressä. Yöt vauva on aina nukkunut hyvin.

 

[Raisa]

Mun täytyy vielä kommentoida, että kysehän tässä yhteydessä ei oikeastaan ole unikoulusta. Vaan lapsen totuttamisesta johonkin asiaan. Kyllähän vauvoja totutetaan esim. syömään kiinteää ruokaa, ja oma vauvaani olen joutunut totuttamaan olemaan mahallaan, kun se aluksi inhosi sitä. Kyllä näinkin pientä lasta voi opettaa uuteen tapaan (taikka muuttamaan tapojaan, tosin se on vaikeampaa). Ei se ole mitään lapsen rääkkäystä. Kaiken VOI tehdä lapsen ehdoilla eli hitaasti ja varoen, ja saada silti lapsi tottumaan järkeviin rutiineihin kuten omassa sängyssä nukkumiseen, jos vanhemmat niin haluavat.

Ei tuo lapsen ehdoilla meneminen ole mikään taikasana. Kyllä vanhempienkin ja etenkin äidin tarpeita on kuunneltava. Jos aina mennään (tai kuvitellaan menevänsä) lapsen halujen mukaan, niin tuloksena voi olla lopen uupunut äiti, joka ei varmastikaan ole lapsen kannalta hyvä vaihtoehto. Näin oli meillä ennenkuin opeteltiin järkevää nukkumista. Nyt jaksavat paremmin kaikki. Eihän lapsi voi itse tietää, mikä sille on parasta vaan vanhempien on se näytettävä. Ääriesimerkkeinä lapsentahtisuudesta tuttavapiirissäni on 1-vuotias, joka ei syö muuta kiinteää kun jätskiä ja toinen, joka nukkuu äidin kyljessä ja isä on nukkunut koko 1,5 vuotta työhuoneessa.

Ap:lle suosittelen jälleen kirjaa Opi kuuntelemaan vauvaasi. Siinä on hyviä vinkkejä lapsen opettamisesta nukkumaan (ja muustakin) pehmeällä laskulla, ei kerrasta poikki -huudatuksella.

Ps. Oma tyttöni on myös hyväntuulinen, ei halua tuttia eikä vierasta vaan kohtaa maailman aina herätessään - omasta sängystään - hymyillen ja iloisena.

 

[meillä]

edelleen haluan vastata tähän huudatusaiheeseen, että ei aina ole kyse siitä etteikö lapsen huutoon/itkuun vastata. vaan kun on näitä lapsia joiden itkuun ei auta mikään. Tiedän että on vaikea ymmärtää jos sitä ei ole kokeillut, mutta on näitä lapsia joilla on kausi jotka itkee ja itkee vaan. Ja uskokaa pois siinä itkun määrässä vanhemat kyllä ovat kokeilleen kaikki keinot vastata lapsen itkuun että saisi itkun lakkaamaan vaan kun siihen ei ole keinoa. Eli siinä tilanteessa, kuten meillä, sänkyyn nukuttaminen ei lisännyt itkun määrää koska itki ihan samalla tavalla sylissäkin. Ja päinvastoin vauva oppi nukahtamaan sänkyynsä, oppi että se on turvallinen paikka, ja meilläkin haluaa nukahtaa itsekseen, vieressä ei voi olla koska silloin ei malta antaa unelle periksi.

 

[hmm]

Meillä sama homma. Poika (4 kk) haluaa yöunille usein nukahtaa itsekseen. Ei kylläkään huuda sängyssä vaan lähinnä ""äkisee"". Mutta jos menee häiritsemään niin sitte kyllä alkaa huutaa. Lapset haluaa myös omaa aikaa. Ei saa ajatella että lapsen pitää olla 24/7 äidissä (isissä) kiinni.