Ä
äiti myös
Vieras
Uniharjoittelua hankalille taaperoille
KYYNELEITÄ NUKKUMAAN MENNESSÄ Öiden muuttuminen jälleen
rikkonaisiksi on yksi vaikeimmista asioista vanhemmille. Ensimmäisten
vuosien aikana lapsilla on eri syistä vaiheita, jolloin he alkavat
yllättäen taas heräillä öisin, kieltäytyvät menemästä
nukkumaan normaaliin aikaan tai heräilevät aamunkoitteessa. Näitä
odottamattomia yöheräilyjä voi olla vaikea selittää, mutta alla
on muutamia vinkkejä, joilla isät ja äidit voivat helpottaa
uniongelmia:
* Ensinnäkin varaudu siihen, että lapsesi yökäyttäytyminen
muuttuu aina välillä kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Jos
tiedät, että muutoksia todennäköisesti tulee, kestät
yöheräilyt paremmin!
* Tutki lapsen yleistä käyttäytymistä, jotta voit selvittää,
mistä yllättävät yöheräilyt johtuvat - onko hänellä juuri
meneillään erityisen takertuva vaihe? Ovatko päivärutiinit
muuttuneet? Onko hänellä kasvupyrähdys vai onko hampaita
puhkeamassa? Syiden löytyminen vähentää huolestumistasi ja voi
auttaa sinua ratkaisemaan ongelman.
* Yritä säilyttää normaalit nukkumaanmenorutiinit mahdollisimman
hyvin. Jos joudut parin viikon aikana nousemaan useita kertoja
yössä, on parempi mieluummin pysyä tiukkana ja säilyttää
tavalliset säännöt kuin luovuttaa ja antaa lapsen valvoa
pidempään iltaisin tai antaa hänen tulla nukkumaan viereenne.
* Älä ryntää lapsesi luokse heti, kun hän herää yöllä. Jos
hän ei ole sairas, anna hänen itkeä jonkin aikaa, jotta hän voi
nukahtaa itsekseen uudelleen. Jos sinun on mentävä hänen
luokseen, älä sytytä valoja tai touhua hänen ympärillään.
Laita lapsi takaisin nukkumaan, kerro hänelle ystävällisesti
mutta tiukasti, että kaikki on hyvin. Toivota hyvää yötä ja
poistu empimättä huoneesta kääntymättä takaisin. Jos lapsi
huomaa sinun katsovan taakseen tai epäröivän, hän pyrkii kaikin
tavoin saamaan sinut takaisin vierelleen. Jos hän huutaa vielä
monen minuutin kuluttua lähdettyäsi, yritä olla mahdollisimman
pitkään palaamatta hänen luokseen. Tee näin niin monta kertaa
kuin on tarpeen. Pidennä joka kerta käyntien väliä - aloita
vähintään 5 minuutilla, sitten 10:llä, 20:lla, 35:lla. Jatka,
kunnes hän nukahtaa. Useimmat lapset oppivat muutaman yön
uniharjoittelun avulla, että yöllä itkeminen ei kannata! Muista,
että reagointitapasi uniongelmiin voi vaikuttaa huomattavasti
lapsem yökäyttäytymiseen parin seuraavan vuoden aikana.
Kannattaa opettaa lapsi aikaisessa vaiheessa nukkumaan yönsä
yksin. Pitkällä aikavälillä on koko perheelle hyödyksi, että
lapsi oppii, ettet ryntää hänen vierelleen heti, kun hän itkee.
Vaikka opettamiseen saattaakin kulua muutama hyvin meluisa ja
itkuinen yö.
KYYNELEITÄ NUKKUMAAN MENNESSÄ Öiden muuttuminen jälleen
rikkonaisiksi on yksi vaikeimmista asioista vanhemmille. Ensimmäisten
vuosien aikana lapsilla on eri syistä vaiheita, jolloin he alkavat
yllättäen taas heräillä öisin, kieltäytyvät menemästä
nukkumaan normaaliin aikaan tai heräilevät aamunkoitteessa. Näitä
odottamattomia yöheräilyjä voi olla vaikea selittää, mutta alla
on muutamia vinkkejä, joilla isät ja äidit voivat helpottaa
uniongelmia:
* Ensinnäkin varaudu siihen, että lapsesi yökäyttäytyminen
muuttuu aina välillä kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Jos
tiedät, että muutoksia todennäköisesti tulee, kestät
yöheräilyt paremmin!
* Tutki lapsen yleistä käyttäytymistä, jotta voit selvittää,
mistä yllättävät yöheräilyt johtuvat - onko hänellä juuri
meneillään erityisen takertuva vaihe? Ovatko päivärutiinit
muuttuneet? Onko hänellä kasvupyrähdys vai onko hampaita
puhkeamassa? Syiden löytyminen vähentää huolestumistasi ja voi
auttaa sinua ratkaisemaan ongelman.
* Yritä säilyttää normaalit nukkumaanmenorutiinit mahdollisimman
hyvin. Jos joudut parin viikon aikana nousemaan useita kertoja
yössä, on parempi mieluummin pysyä tiukkana ja säilyttää
tavalliset säännöt kuin luovuttaa ja antaa lapsen valvoa
pidempään iltaisin tai antaa hänen tulla nukkumaan viereenne.
* Älä ryntää lapsesi luokse heti, kun hän herää yöllä. Jos
hän ei ole sairas, anna hänen itkeä jonkin aikaa, jotta hän voi
nukahtaa itsekseen uudelleen. Jos sinun on mentävä hänen
luokseen, älä sytytä valoja tai touhua hänen ympärillään.
Laita lapsi takaisin nukkumaan, kerro hänelle ystävällisesti
mutta tiukasti, että kaikki on hyvin. Toivota hyvää yötä ja
poistu empimättä huoneesta kääntymättä takaisin. Jos lapsi
huomaa sinun katsovan taakseen tai epäröivän, hän pyrkii kaikin
tavoin saamaan sinut takaisin vierelleen. Jos hän huutaa vielä
monen minuutin kuluttua lähdettyäsi, yritä olla mahdollisimman
pitkään palaamatta hänen luokseen. Tee näin niin monta kertaa
kuin on tarpeen. Pidennä joka kerta käyntien väliä - aloita
vähintään 5 minuutilla, sitten 10:llä, 20:lla, 35:lla. Jatka,
kunnes hän nukahtaa. Useimmat lapset oppivat muutaman yön
uniharjoittelun avulla, että yöllä itkeminen ei kannata! Muista,
että reagointitapasi uniongelmiin voi vaikuttaa huomattavasti
lapsem yökäyttäytymiseen parin seuraavan vuoden aikana.
Kannattaa opettaa lapsi aikaisessa vaiheessa nukkumaan yönsä
yksin. Pitkällä aikavälillä on koko perheelle hyödyksi, että
lapsi oppii, ettet ryntää hänen vierelleen heti, kun hän itkee.
Vaikka opettamiseen saattaakin kulua muutama hyvin meluisa ja
itkuinen yö.
