Unelmia?

[Neljänkympinkriisi]

Millaisia unelmia teillä on? Minä pysähdyin tässä miettimään asiaa, ja tuntuu, että ne on unelmatkin syvälle hautautuneet arjen alle. Mitä on unelmat? Onko ne jotain, joita voi toteuttaa vai "vain" unelmia? Onko unelmia lupa lähteä toteuttamaan? Vai pitääkö odottaa eläkeikään.
Nimim. juuri oksut siivonnut kotiäiti, joka on hukannut unelmansa
p.s. Se oksentanut lapsi nukkuu, siksi voin tässä filosofoida.

 

[Lilii lisänimetön]

Ihanankamala aloitus.

On unelmia ja unelmia - osa odottaa toteutumistaan, mutta on kai kaikilla myös sellaisia haaveita, jotka tietää vain haaveiksi. Omat unelmani ovat lipuneet jonnekin kauas tässä vaiheessa elämää, kun yritän keskittyä siihen että kaikki (ml. minä itse) pysyy enemmän tai vähemmän kasassa, koossa.

 

["MiMeira"]

Ei oikeastaan.... Muutimme juuri "unelmien kotiin" joten yksi iso unelma toteutunut. Sitten unelmoin että pääsisi miehen kanssa viikonloppureissuun kesällä.

Muutoin haaveilen siitä että lasten kanssa sujuis päivä jouhevasti, että ne nukkuis, söis ja tottelis - se on sitä toteutumatonta

Ei mulla ole mitään oikein kaukaista haavetta.... Kai... Enköhän mä muuten elä ihan tyytyväisenä.

 

[Sitku]

No mulla on haave, että joskus asuisin omakotitalossa jonkin vesistön eli järven tai joen rannalla. Sit tietysti ois mukva jos ois tarpeeksi rahaa,että ei tarvi jokaista ostosta harkita pitkään.
Sit unelmoin lähteväni ihan yksin seikkailemaan tyyliin reppumatkailu ihan minne vaan tie vie :heart:

 

[uimonen]

Ootteko ajatelleet tehdä jotain haaveiden toteuttamiseksi? Esim rahan määrän lisäämiseksi kouluttautua uudelleen? Tai oikeasti muuttaa vesistön äärelle? Koska tuollaisiahan voisi periaatteessa toteuttaa.

 

[Sitku]

Se pitäs olla just se oikea paikka ja just se oikea talo.
Koulutus ja työtä on jo -mulla-,mutta miehellä ei ja miestä en oo vaihtamassa.
Miehellä kyllä kans sama haave vesistön äärellä asumisesta. Reppumatkailusta vois tulla tiukkaa keskustelua

 

[Tönt]

mun unelmat alkaa vähitellen toteutua. ei siitä sen enempää kuin että siihen liittyy työ ja auto. 2 eri unelmaa..

 

["vieras"]

Mulla on myös jo jonkin kuukauden ollut joku 40v kriisi Arki vie energian, enkä mä useinkaan unelmoi tai edes halua mitään. Mä vaan suoritan. Missäs mun unelmat ja tavoitteet on...

 

["jee"]

Ponnistelitko unelmien eteen, vai "annoitko virran viedä" ja yhtäkkiä huomasit, että ne onkin toteutuneet? Onnea toteutuneista unelmista.

 

[Tönt]

[QUOTE="jee";26198169]Ponnistelitko unelmien eteen, vai "annoitko virran viedä" ja yhtäkkiä huomasit, että ne onkin toteutuneet? Onnea toteutuneista unelmista.[/QUOTE]

no sekä että. nää unelmat on vähän niinkuin kypsynyt ajan myötä mutta vihdoinkin on ollut rohkeutta tehdä jotain niitten eteen. hiljaa hyvää tulee. olen aina ollut vähän varovainen heittäytyä kun on niin helvetin iso pelko laittaa itteensä likoon mutta nyt sitten on päättänyt että ei voi tietää ellei kokeile.

 

[Rytkäätys]

On unelmia. Lyhyellä tähtäimellä ja pitkällä tähtäimellä. Minun unelmat on sellaisia jotka on mahdollista toteuttaa. Unelmoin kesästä ja siitä kaikesta mitä tullaan lasten kanssa tekemään. Unelmoin myös miehen ja minun kahdenkeskisestä ruskaretkestä lappiin syksyllä. Unelmoin miltä pihamme näyttää vuoden tai kahden päästä, nyt kun viimein olemme päässeet tekemään ympäristötöitä kun rakennukset ovat valmiina.
Unelmoin ensivuodesta, jolloin saan johtaa vuoden alusta asti työpaikan markkinointia, nyt aloitin tälle vuotta vasta kesken kauden.
Unelmoin siitä että lapset ovat isoja ja heidän kanssaan voi lähteä elämyslomalle, sellaiselle jolla vaaditaan kuntoa jne. Ja unelmoin välillä siitä ajasta että lapset ovat niin isoja että pärjäävät esim. viikonlopun keskenään. Sitten aion ajaa moottoripyöräkortin, ostaa itsellenikin matkapyörän ja sitten tien päälle miehen kanssa. Unelmoin jopa eläkepäivistä, tuolloin olemme osan vuotta Lapissa. Unelmoin lapsenlapsistakin Onhan noita, ja eivät ne ole minnekään hautautuneet. Monesti miehen kanssa istutaan terassilla ja unelmoidaan kahdestaan

 

[ja saako äiti unelmoida]

Pitääkö laittaa omat unelmat taka-alalle ja antaa lasten unelmien suunnata perheen eloa? Saako hyvä äiti unelmoida ja toteuttaa omia unelmiaan, vai pitääkö ne haudata, ja huolehtia lapsistaan. Aina puhutaan, että sitten, kun lapset on aikuisia... Mutta esim. mun äiti sairastui alzheimeriin tosi nuorena, että eläkepäivät on menneet sairastaessa. Nyt pelottaa, että mulle käy samalla tavalla, enkä ehdi tehdä mitään. Toki lapset on olleet iso unelma. Mutta onko ne sitten ainoo unelma niin pitkään kun kotona ovat?

 

["aapee"]

On unelmia. Lyhyellä tähtäimellä ja pitkällä tähtäimellä. Minun unelmat on sellaisia jotka on mahdollista toteuttaa. Unelmoin kesästä ja siitä kaikesta mitä tullaan lasten kanssa tekemään. Unelmoin myös miehen ja minun kahdenkeskisestä ruskaretkestä lappiin syksyllä. Unelmoin miltä pihamme näyttää vuoden tai kahden päästä, nyt kun viimein olemme päässeet tekemään ympäristötöitä kun rakennukset ovat valmiina.
Unelmoin ensivuodesta, jolloin saan johtaa vuoden alusta asti työpaikan markkinointia, nyt aloitin tälle vuotta vasta kesken kauden.
Unelmoin siitä että lapset ovat isoja ja heidän kanssaan voi lähteä elämyslomalle, sellaiselle jolla vaaditaan kuntoa jne. Ja unelmoin välillä siitä ajasta että lapset ovat niin isoja että pärjäävät esim. viikonlopun keskenään. Sitten aion ajaa moottoripyöräkortin, ostaa itsellenikin matkapyörän ja sitten tien päälle miehen kanssa. Unelmoin jopa eläkepäivistä, tuolloin olemme osan vuotta Lapissa. Unelmoin lapsenlapsistakin Onhan noita, ja eivät ne ole minnekään hautautuneet. Monesti miehen kanssa istutaan terassilla ja unelmoidaan kahdestaan

Ihanaa! <3 Meillä ne vaan aina hautautuu...