Kävimme puolison kanssa rakenne ultrassa ja siellä sanottiin että likvoria (selkäydinneste) näyttäis olevan liikaa aivoissa. Pään koko on normaali.. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Nimim: Huolestunut
Nimim: Huolestunut
ultrassa jotain
- Viestiketjun aloittaja helloukiti
- Ensimmäinen viesti
No kyllä ne sen verran oli huolissaan että lähete tulee postissa tarkempiin tutkimuksiin viikkojen päähän! Hommattiin kyllä aika heti maanantaiksi yksityiselle, ei ruveta viikkoja odotteleen!! Kyseiset lääkärit joita oli kaksi ja sitten se ultraaja sanoi että eivät ole experttejä mutta heidän mielestää nestettä olis ollut hieman liikaa kokoonsa nähden!! Tiedä sitten kun eihän sikiöt tasaisesti kasva joka puolelta!!
Toivon todella, että kaikki on hyvin ja vauvalla kaikki ok. Hyvä juttu, että pääsette jo maanantaina varmistamaan asiaa yksityiselle. Tuo että pään koko on normaali on hyvä merkki.
Meidän esikoisella paljastui laajentuneet aivokammiot ja liian suuri likvorin määrä raskausviikolla 24, rakenneultra oli vielä normaali. Jos haluat kysellä tarkemmin, niin laita vaikka yksityisviestiä.
Voimia ja tsemppiä maanantaihin!
skorpioni, jolla esikoinen 2,5v ja pikkukakkonen rv 17+4
Meidän esikoisella paljastui laajentuneet aivokammiot ja liian suuri likvorin määrä raskausviikolla 24, rakenneultra oli vielä normaali. Jos haluat kysellä tarkemmin, niin laita vaikka yksityisviestiä.
Voimia ja tsemppiä maanantaihin!
skorpioni, jolla esikoinen 2,5v ja pikkukakkonen rv 17+4
kyllä saatiin tietää paljonki! raskausviikkoja on siis tällä hetkellä 21. Vasen aivokammio 1.5cm kooltaan joka on tuon puolisenttiä liian iso! Oik.kammio 1.2cm. scorpioni07 muistatko minkäkokoiset teidän esikoisella oli kammiot? Kyllähän siinä lääkäri puhui että täytyy valmistautua pahimpaan ja uskon että lääkärin etiikka vaattii antamaan mahdollisuuden raskauden keskeytykseen. Pään koko edelleen normaali ja kaikki muukin pelaa. En tiiä jotenki sitä niin helposti maalaa piruja seinille ja tekee melkeen niinku jo surutyötä
Vaikka mitään diagnoosia ei ole vielä saanut. Kiinnostaisi kyllä tietää scorpioni sinun kokemuksia?
Vaikka mitään diagnoosia ei ole vielä saanut. Kiinnostaisi kyllä tietää scorpioni sinun kokemuksia?Meillä esikoisen np- ja rakenneultrat oli tosiaan normaalit, pääsin rv 24 ylimääräiseen ultraan äitipolille, kun en tuntenut liikkeitä pariin päivään. Vauvalla oli kaikki liikkeiden puolesta ok ja jo matkalla äitipolille tunsin taas kunnon potkuja. Mutta ultrassa tosiaan paljastui laajentuneet aivokammiot. Tarkkaa mittaa en nyt muista, mutta koko oli huomattavasti suurempi kuin yleensä tuolla viikolla. Siitä seurasi suora lähete yliopistolliseen sairaalaan, jossa seurattiin, otettiin lapsivesipuntio pariin kertaan ja yritettiin selvittää mistä johtui. Seurannassa huomattiin samalla, että mulla oli istukan vajaatoimintaa eli napanuoran virtaukset eivät olleet kunnossa. Lapsen pää oli kohdussa jonkin verran normaalia suurempi, mutta se ei aiheuttanut lääkäreissä huolta, koska kohdussa vauva on turvassa eikä joudu vielä käyttämään aivoja eikä aivokammioiden koolla oli siinä vaiheessa kauheesti haittaa. Istukka sitten lakkasi melkein kokonaan toimimasta rv 30 ja tehtiin suunniteltu sektio rv 30+3, ihan siis istukan takia. Vauvan pää oli noin vastasyntyneen kokoinen, vaikka poika painoi vaan 1280g eli pää oli huomattavan iso. Eka pään magneettikuvaus tehtiin vuorokauden ikäisenä ja pojalla varmistui hydrokefalia eli likvorin kiertohäiriö aivoissa. Eka suntti pojalle laitettiin kolmen viikon ikäisenä. Kaikki tutkimukset tehtiin, mutta syytä ei ole löydetty mistä tämä johtuu, lääkärien mukaan sattumaa. Hydrokefalian syynähän voi olla synnynnäinen aivojen rakennepoikkeama, sikiöaikana tapahtunut aivoverenvuoto ym. Alun järkytyksen jälkeen olemme sopeutuneet, että pojalla on tämä vamma ja hänellä tulee olemaan suntti koko loppuiän. Pojallamme kehitykseen on vaikuttanut keskosuus eli hänellä on viivettä kehityksessä. Hydrokefaliaa sairastavia on laidasta laitaan, toisilla se ei ole vaikuttanut kehitykseen eikä elämään oikeastaan millään tavalla, hieman enemmän motorista kömpelyyttä saattaa olla, mutta muuten ei huomaa ko. sairautta mistään. Toiset hydrokefaliaa sairastavat taas saattavat olla erittäin vaikeavammaisia, riippuu paljolti siitä, mikä nestekiertohäiriön syynä on.
Voimia teille helloukiti, varmasti vaikeaa sulatella asiaa, että vauvalla ei mahdollisesti ole kaikki hyvin, mutta itse saman kokoneena voin sanoa, että vaikka kuinka lääkärit maalailivat kauhukuvia mitä voi aiheuttaa, meillä on maailman ihanin ja nauravaisin pieni pojanriiviö. Itse en missään vaiheessa edes miettinyt raskauden keskeytystä, tosin mun kohdalla asia huomattiin tosiaan vasta rv 24.
Voimia teille helloukiti, varmasti vaikeaa sulatella asiaa, että vauvalla ei mahdollisesti ole kaikki hyvin, mutta itse saman kokoneena voin sanoa, että vaikka kuinka lääkärit maalailivat kauhukuvia mitä voi aiheuttaa, meillä on maailman ihanin ja nauravaisin pieni pojanriiviö. Itse en missään vaiheessa edes miettinyt raskauden keskeytystä, tosin mun kohdalla asia huomattiin tosiaan vasta rv 24.
Luin vasta nyt tätä ketjua, mutta ajattelin silti tulla kertomaan oman "tarinani". Meillä vielä rakenneultrassa kaikki oli ihan kunnossa. Halusimme kuitenkin käydä 4D-ultrassa ainoastaan sen takia, että halusimme varmistua sikiön sukupuolesta. Viikolla 26 olimme 4D-ultrassa ja lääkäri löysikin sitten kauhuksemme aivokammioiden laajentumaa ja saimme lähetteen äitiyspolille jatkotutkimuksiin Borderline-ventriculomegalian takia. Oikea aivokammio oli 1.3cm ja vasen 1.15cm. Pään koko oli kuitenkin muuten normaali suhteessa viikkoihin. Jatkotutkimuksissa kerrottiin tulevasta ja maalailtiin tosi inhottavia juttuja lapsemme tulevaisuudesta. Kävimme n. 3 viikon välein tarkistuksissa ja jokaisella kerralla kammiot olivat "pienentyneet" suhteessa pään kasvuun ja lopulta meille kuitenkin syntyi täysin terve pieni tyttönen. Odotusaika oli tietysti täyttä piinaa epätietoisuuden takia, mutta halusin tulla kertomaan, että kaikki voi ollakin loppupeleissä hyvin. Jaksamista!!
no hei taas! on vähän kestäny tämä kirjoittaminen. eli meillä oli aika oyssiin viikon päästä siitä yksityisellä käynnin jälkeen ja kolme erikoislääkäriä tutki asiaa ja ottivat lapsivesipunktion, josta haluttiin tietää kaikkein vakavimpien kromosomipoikkeavuuksien tulokset (13 ja 18). aivokammiot olivat edelleen kasvaneet ja aivokurkiainen puuttui kokonaan. perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla kävimme siinä samalla ja mikään perinnöllinen tekijä ei ole tällaisen takana. tämä on vain kuulemma huono lottovoitto!!! tuloksia odoteltiin taas vaihteeksi muutama päivä, joista selvisi, ettei mitään kromosomipoikkeavuutta löytynyt ja meidät lähettiin magneettikuvaan, jossa katsottiin tarkemmin vauvan pään rakenteita.
samana päivänä saimme kuulla, että tilanne oli täydellisen lohduton ja onneksemme meidän kohdalle sattui ihana lääkäri, joka kertoi ns. suomeksi miten tämä asia on ja millainen tulevaisuus pikkuisella on. selkäydinkanavassa oli tukos niskan kohdalla, jonka takia neste ei päässyt kiertämään ja neste oli työntänyt jäljellä olevia aivokudoksia kallonreunaan ja pikkuaivot olivat niskassa tukoksen päällä. pieni ei koskaan tulisi näkemään tai kuulemaan, hän olisi täysin liikuntakyvytön ja mikäli seliviäisi synnytykseen asti, ei elinaikaa annettu juuri lainkaan. hän ei tulisi koskaan tuntemaan ja tietämään mistään mitään, sillä aivoja ei todellakaan ollut!
joten, jouduimme tekemään päätöksen keskeytyksestä, joka tehtäisiin heti seuraavalla viikolla.
ja koska nyt on kulunut niin paljon aikaa kirjoittamisesta, olemme menneet keskeytyspäivän ohi, joka todellakin oli 10.3. mentiin oyssiin aamulla jo hyvissä ajoin ja minulle annettiin kaikki mahdolliset särkylääkkeet, jottei fyysiset kivut olisi niin suuria kaiken tämän henkisen kivun lisäksi. enkelityttö syntyi 21.22 samana iltana. hän oli niin pieni jä täydellinen, mutta oliko hän kuitenkaan meidän vauvamme?! tätä kysymystä olen alkanut miettiä vasta nyt jälkeenpäin, ehkä siksi, ettei sitä halunnut ymmärtää, että juuri meidän vauva lähti luotamme liian pienenä! saimme nähdä hänet, mutta en juurikaan saanut tunteita irti sairaalassa, pidin häntä sylissä, mutta vasta viideltä yöllä heräsin ajatukseen, että haluan nähdä meidän pienen vauvan uudestaan! valvoin monta tuntia, enkä saanut unta, mietein vaan. jos olisin tajunnut, niin oltais voitu vielä aamulla pyytää saada nähdä pieni vielä viimeisen kerran!
olimme päättäneet saattaa pikkuisen tuhkahautaukseen, jonne menee muitakin pieniä vauvoja, ja joilla olisi ollut yhteinen suuri kivi. kolme yötä nukuin todella huonosti kotona ja murehdin vain ajatusta, että pikkuinen haudataan jonnekin tuhkana, en halunnut kuitenkaan loppupeleissä sellaista loppua hänelle. soitin sunnuntaiaamuna paniikissa oyssin osastolle, missä olimme olleet ja peruin tuhkauksen ja tänään olemme saaneet kuulla, että pikkuista ei ehditty tuhkata vielä, joten helpotus on ollut äärettömän suuri siinä mielessä, että tiedän nyt varmasti, että hän saa nukkua jossain omassa rauhassa ja saamme käydä katsomassa juuri häntä!
juuri äsken pappi soitti ja perjantaina olisi hautajaiset oulussa. hän pyysi meitä valitsemaan muutaman virren, mutta tiedän jo valmiiksi, ettei laulamisesta tule mitään. täytyy vaan löytää kaikkein kauneimmat laulut täydelliselle pikkuenkelille!
kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä ainoa keino, miten voin tunteitani purkaa ja ehkä juuri siksi tätä kirjoitusta nyt vain tulee. kirjoitan ainakin hautajaisten jälkeen tänne tilaisuudesta, jos ei ennen sitä ole jo tarvetta päästä purkautumaan!
ps. halauksin tyttöenkeliä muistaa isi ja äiti
samana päivänä saimme kuulla, että tilanne oli täydellisen lohduton ja onneksemme meidän kohdalle sattui ihana lääkäri, joka kertoi ns. suomeksi miten tämä asia on ja millainen tulevaisuus pikkuisella on. selkäydinkanavassa oli tukos niskan kohdalla, jonka takia neste ei päässyt kiertämään ja neste oli työntänyt jäljellä olevia aivokudoksia kallonreunaan ja pikkuaivot olivat niskassa tukoksen päällä. pieni ei koskaan tulisi näkemään tai kuulemaan, hän olisi täysin liikuntakyvytön ja mikäli seliviäisi synnytykseen asti, ei elinaikaa annettu juuri lainkaan. hän ei tulisi koskaan tuntemaan ja tietämään mistään mitään, sillä aivoja ei todellakaan ollut!
joten, jouduimme tekemään päätöksen keskeytyksestä, joka tehtäisiin heti seuraavalla viikolla.
ja koska nyt on kulunut niin paljon aikaa kirjoittamisesta, olemme menneet keskeytyspäivän ohi, joka todellakin oli 10.3. mentiin oyssiin aamulla jo hyvissä ajoin ja minulle annettiin kaikki mahdolliset särkylääkkeet, jottei fyysiset kivut olisi niin suuria kaiken tämän henkisen kivun lisäksi. enkelityttö syntyi 21.22 samana iltana. hän oli niin pieni jä täydellinen, mutta oliko hän kuitenkaan meidän vauvamme?! tätä kysymystä olen alkanut miettiä vasta nyt jälkeenpäin, ehkä siksi, ettei sitä halunnut ymmärtää, että juuri meidän vauva lähti luotamme liian pienenä! saimme nähdä hänet, mutta en juurikaan saanut tunteita irti sairaalassa, pidin häntä sylissä, mutta vasta viideltä yöllä heräsin ajatukseen, että haluan nähdä meidän pienen vauvan uudestaan! valvoin monta tuntia, enkä saanut unta, mietein vaan. jos olisin tajunnut, niin oltais voitu vielä aamulla pyytää saada nähdä pieni vielä viimeisen kerran!
olimme päättäneet saattaa pikkuisen tuhkahautaukseen, jonne menee muitakin pieniä vauvoja, ja joilla olisi ollut yhteinen suuri kivi. kolme yötä nukuin todella huonosti kotona ja murehdin vain ajatusta, että pikkuinen haudataan jonnekin tuhkana, en halunnut kuitenkaan loppupeleissä sellaista loppua hänelle. soitin sunnuntaiaamuna paniikissa oyssin osastolle, missä olimme olleet ja peruin tuhkauksen ja tänään olemme saaneet kuulla, että pikkuista ei ehditty tuhkata vielä, joten helpotus on ollut äärettömän suuri siinä mielessä, että tiedän nyt varmasti, että hän saa nukkua jossain omassa rauhassa ja saamme käydä katsomassa juuri häntä!
juuri äsken pappi soitti ja perjantaina olisi hautajaiset oulussa. hän pyysi meitä valitsemaan muutaman virren, mutta tiedän jo valmiiksi, ettei laulamisesta tule mitään. täytyy vaan löytää kaikkein kauneimmat laulut täydelliselle pikkuenkelille!
kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä ainoa keino, miten voin tunteitani purkaa ja ehkä juuri siksi tätä kirjoitusta nyt vain tulee. kirjoitan ainakin hautajaisten jälkeen tänne tilaisuudesta, jos ei ennen sitä ole jo tarvetta päästä purkautumaan!
ps. halauksin tyttöenkeliä muistaa isi ja äiti
helloukiti, olen todella pahoillani menetyksestänne :'(
Tyttöenkeliänne muistaen,
Sinderella
Tyttöenkeliänne muistaen,
Sinderella
helloukiti sanat eivät riitä kertomaan kuinka pahoillani olen, että tilanne oli noin paha. Voimia ja enkeleitä matkaan teille tulevaisuuteen. Onneksi järjestätte pienelle kunnon muistotilaisuuden, se varmasti auttaa osaltaan käsittelemään asiaa ja ainakin myöhemmin ei jää kaduttamaan, jos ette sellaista pitäisi. :hug:
Jos yhtään lohduttaa ja jaksat jossain välissä alkaa ajattelemaan mahdollisesti uutta raskautta, niin meillä tosiaan esikoisella tuo "lottovoitto" eli selittämätön aivojen rakennepoikkeama ja nyt odotan pikkukakkosta. Eilen oli rakenneultra ja päätä katsottiin oikein extra-tarkkaan kätilön ja kahden lääkärin toimesta ja kaikki näyttää nyt olevan kunnossa.
Jos yhtään lohduttaa ja jaksat jossain välissä alkaa ajattelemaan mahdollisesti uutta raskautta, niin meillä tosiaan esikoisella tuo "lottovoitto" eli selittämätön aivojen rakennepoikkeama ja nyt odotan pikkukakkosta. Eilen oli rakenneultra ja päätä katsottiin oikein extra-tarkkaan kätilön ja kahden lääkärin toimesta ja kaikki näyttää nyt olevan kunnossa.
helloukiti Voimia teille! :hug:
Edellisessä työpaikassani työkaverini sai vauvan, jolta puuttui aivokurkiainen ja heillä on aika lohduton tulevaisuus edessä. Teillä pikkuinen oli vielä huonommassa kunnossa, joten ratkaisunne oli varmasti oikea. Olen pahoillani puolestanne :'(
Edellisessä työpaikassani työkaverini sai vauvan, jolta puuttui aivokurkiainen ja heillä on aika lohduton tulevaisuus edessä. Teillä pikkuinen oli vielä huonommassa kunnossa, joten ratkaisunne oli varmasti oikea. Olen pahoillani puolestanne :'(