Minulla oli sama tilanne joulukuussa. Ensin tuli shokki, sitten itku ja sitten olin vaan surullinen. Tuntui, että maa vain putosi hetkeksi jalkojen alta. Se vauva on kuitenkin itselle niin todellinen. Todella kovasti jaksamisia sinulle lähetän, koeta puhua jonkun kanssa, puhumisesta on oikeasti apua. Et varmaan nyt jaksa vielä uutta raskautta ajatella, mutta voin kertoa omasta tilanteestani nyt sen verran, että rv25 menossa. Koko tämä alkuraskaus meni pahinta pelätessä, vieläkään ei oikein uskalla nauttia tilanteesta, se tuulimuna kummittelee edelleen siellä takaraivossa. Haleja :heart: