Ultrakuulumisia.

Minulla oli sama tilanne joulukuussa. Ensin tuli shokki, sitten itku ja sitten olin vaan surullinen. Tuntui, että maa vain putosi hetkeksi jalkojen alta. Se vauva on kuitenkin itselle niin todellinen. Todella kovasti jaksamisia sinulle lähetän, koeta puhua jonkun kanssa, puhumisesta on oikeasti apua. Et varmaan nyt jaksa vielä uutta raskautta ajatella, mutta voin kertoa omasta tilanteestani nyt sen verran, että rv25 menossa. Koko tämä alkuraskaus meni pahinta pelätessä, vieläkään ei oikein uskalla nauttia tilanteesta, se tuulimuna kummittelee edelleen siellä takaraivossa. Haleja :heart:
 
:hug:
Mulla oli reilu 3 vkoa sitten spontaani keskenmeno rv:llä 19+0. Sitä edellinen lapsi menetettiin lokakuussa rv:llä 18+0. Voinen sanoa, että usko viety. En jaksa enää edes toivoa että mulla raskaus etenis loppuun saakka, Luoja keksiii kuitenkin aina jonkin keinon viedä onni pois.

Jaksuja kovasti, oli se menetys missä vaiheessa raskautta hyvänsä, se satuttaa.
 
Voi ei!!!! :'( :'( :'( :hug:

Mulla oli tuulimunaraskaus tammikuussa, vuoto ei alkanut koskaan itsekseen.. :|
Ja olin AIVAN VARMA etten halua enää yrittää raskautua ikinä uudelleen, kuitenkin jo kaksi tervettä ihanaa lasta ollaan saatu.
Kuinkas ollakaan, mieli muuttui suht nopeasti, nyt on rv 14+2. :heart:

Päätettiin kyllä, että jos nyt jotain kamalaa tapahtuu, niin sitten ei enää pää kestä yhtään raskautta.
 

Yhteistyössä