V
Voi huokaus
Vieras
Kun tuntuu, että oon aina ja kaikessa ulkopuolinen. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta se syvällinen ystävyys jää aina puuttumaan. Mulle ei kerrota syvimpiä tuntoja eikä salaisuuksia, mä oon kaikille vaan "hyvänpäivän tuttu". Toisaalta musta kyllä tuntuu, ettei kukaan oikein välttämättä taida ymmärtääkään mua. Mä oon jossain omilla aaltopituuksilla, eikä täällä ole ketään muita.
Väsyttää muutenkin. Tuntuu että mua syyllistetään lasten asioista 98% joka taholta. Onneksi on olemassa se kaksi prosenttia, jonka koen tukevan mua oikeasti ja ymmärtävän mua, mutta ei se jaksa pitkälle kantaa.
Onneksi on nuo lapset, mutta onhan tää aika ahdistavaa. Ja varmaan surullistakin. Ei mulla ole ketään, jolle voisin oikeasti puhua asioistani ja tunteistani niin, että vastapuoli ymmärtäisi ne oikeasti.
Meinaa itkettää :/
Väsyttää muutenkin. Tuntuu että mua syyllistetään lasten asioista 98% joka taholta. Onneksi on olemassa se kaksi prosenttia, jonka koen tukevan mua oikeasti ja ymmärtävän mua, mutta ei se jaksa pitkälle kantaa.
Onneksi on nuo lapset, mutta onhan tää aika ahdistavaa. Ja varmaan surullistakin. Ei mulla ole ketään, jolle voisin oikeasti puhua asioistani ja tunteistani niin, että vastapuoli ymmärtäisi ne oikeasti.
Meinaa itkettää :/