Ulkopuolinen äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Monta ongelmaa, ensimmäinen on että mies tavallaan "omii" vauvan. Harvemmin enää saan vauvaa hoitaa, yleensä mies välttämättä haluaa hoitaa ja oon siinä sivussa vain apulaisena. Ja jos vauvaa hoidan yksin niin olen kyllä saanut kuulla jos olen miehen mielestä mokannut/en ole jotain heti osannut. Epävarmuus on kasvanut ja olen vähän vetäytynytkin vauvan hoidosta.Mies koittaa lisäksi toimia ns. Tulkkina mun ja vauvan välillä jatkuvasti.On pikkuhiljaa ruvennut tuntumaan ulkopuoliselta ja että olen äitinä täysin turha.
 
:unsure: .....asioista kannattaa keskustella.... tuossa kun on se pahimman laatuinen ongelma, että olette jo heti isä ja äiti poteroissanne, ja se yhteinen läheisyys, parisuhde, keskusteluyhteys on loppunut...
 
No sano miehelle ei. täällä erään ystäväni ongelma taas on siinä ettei se halua antaa vauvaa miehelleen vaan huutaaa aina jos mies yrittää auttaa, kurkku suorana että ei ei ei ei satutat sitä ei ei ei.
Mies ei saa koskea kun hormonit vie vallan.
 
:unsure: .....asioista kannattaa keskustella.... tuossa kun on se pahimman laatuinen ongelma, että olette jo heti isä ja äiti poteroissanne, ja se yhteinen läheisyys, parisuhde, keskusteluyhteys on loppunut...
Niinhän niistä kannattaisi jutella, olet oikeassa. Mutta mun on tosi vaikea jutella asioista jotka painaa mieltä. Mietin miten ottaisi asian puheeksi ja mitä sanoisi. Kun tämä on eka lapsi molemmille ja en kuvitellut että tälläinen ongelma tulisi vastaan.
 
Niinhän niistä kannattaisi jutella, olet oikeassa. Mutta mun on tosi vaikea jutella asioista jotka painaa mieltä. Mietin miten ottaisi asian puheeksi ja mitä sanoisi. Kun tämä on eka lapsi molemmille ja en kuvitellut että tälläinen ongelma tulisi vastaan.

Djaa, no tervetuloa ihan tähän maailman, normaaliin arkeen ja ongelmiin. Ei meistä kukaan muukaan "uskonut" että lapsen mukana tulis jotain ongelmia, "ei meille".
 
Ei olla vielä kotona, ollaan oltu kuukausi sairaalassa kun lapsi syntyi keskosena ja lapsella on terveydellinen ongelma josta en nyt avaudu. Mutta kun joskus sairaalasta päästään niin ollaan molemmat kotona. En imetä, siihen vaikuttivat monet eri syyt. Olisin tahtonut kyllä.
Voimia teille.
Joskus se kova hoivaaminen miehellä on oman ahdistuksen hoitamista ja hätää siitä lapsesta - jos ei ole sit kontrollointiin taipuvainen mies muutenkin.

Mutta oletko antanut miehelle tavallaan avuttoman kuvan? Aina synnärillä tai sairaalassolon pitkittyessä se äiti ei ole parhaissa voimissa, eikä tarvitsekaan olla. Mutta siitä saattaa muille väärä kuva osaamattomasta tai vetelästä äidistä.
 
Voimia teille.
Joskus se kova hoivaaminen miehellä on oman ahdistuksen hoitamista ja hätää siitä lapsesta - jos ei ole sit kontrollointiin taipuvainen mies muutenkin.

Mutta oletko antanut miehelle tavallaan avuttoman kuvan? Aina synnärillä tai sairaalassolon pitkittyessä se äiti ei ole parhaissa voimissa, eikä tarvitsekaan olla. Mutta siitä saattaa muille väärä kuva osaamattomasta tai vetelästä äidistä.
Kiitos vastauksestasi. Mies on kyllä vähän kontrollointiin taipuvainen, mutta yrittää usein vain auttaa omalla tavallaan. Voi olla kyse myös oman ahdistuksen hoitamisesta. Hoitajilta olen saanut sellaista palautetta että hoidan vauvaa hyvin ja todella hellästi. En sitten tiedä miten mies asian näkee.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Väitinkö että että lapsen saamisen jälkeen ei voisi tulla ongelmia?
Mietin miten ottaisi asian puheeksi ja mitä sanoisi. Kun tämä on eka lapsi molemmille ja en kuvitellut että tälläinen ongelma tulisi vastaan.


Niin ymmärrät että ongelmia voi tulla. Mutta ei meistä kukaan pääse valitsemaan ja näin ollen etukäteen kuvittelemaan mitä ongelmia uusi tilanne tuo mukanaan. Ongelmiaan ei voi valita. Ja näin ollen, niistä kaikista ongelmista tarttis ruveta puhumaan....
 
Mietin miten ottaisi asian puheeksi ja mitä sanoisi. Kun tämä on eka lapsi molemmille ja en kuvitellut että tälläinen ongelma tulisi vastaan.


Niin ymmärrät että ongelmia voi tulla. Mutta ei meistä kukaan pääse valitsemaan ja näin ollen etukäteen kuvittelemaan mitä ongelmia uusi tilanne tuo mukanaan. Ongelmiaan ei voi valita. Ja näin ollen, niistä kaikista ongelmista tarttis ruveta puhumaan....
Kyllähän normaali aikuinen ihminen tuon ymmärtää. Elämä harvemmin sujuu ilman ongelmia. Mutta sulla ei taida olla keskusteluun muuta annettavaa kuin yrittää päteä ja takertua asioihin? Tai ainakin tuollaisen kuvan minä saan.
 

Yhteistyössä