Ulkonäköongelmia seurustellessa

[ItsehyväksyntäNolla]

Haluaisin keskustella muiden kanssa, joilla suhtautuminen omaan ulkonäköön hankaloittaa seurustelemista.

Olen parikymppinen nainen ja olen viimeiset 10 vuotta vihannut ulkonäköäni, siinä ei ole mitään erityisen poikkeavaa "normaalista", en kyllä ole mitään malliainestakaan. En ole aivan varma, mistä tämä kaikki ulkonäön vihaaminen edes johtuu. En ajattele sitä, jos koen olevani hyväksytty omana persoonallisuutenani (esim. huumorintajuisena, välittävänä ihmisenä), välittämättä ulkonäöstäni. Mutta seurustellessa kaikki on toisin, tuntuu, että silloin ulkonäkö korostuu aina, sekä minun että toisen osapuolen kohdalta.

Ja se ulkonäön korostaminen AHDISTAA VALTAVASTI. Tuntuu, ettei seurustelussa enää nykyään millään muulla olekaan väliä. Koen myös tavanneeni vain miehiä, joita kiinnostaa tietynlainen ulkonäkö. Joillakin se on isot rinnat, joillakin tummat hiukset, mikä milloinkin. Ikinä en ole sopinut toivottuun muottiin.

Nyt seurustelen mukavan miehen kanssa, joka sanoo minua kauniiksi ja naiselliseksi. Toisaalta hän pitää seksikkäänä asioita (tietynlaista pukeutumista ja tyyliä), joita itse en koe mielekkäiksi. On koko ajan sellainen olo, etten kuitenkaan ole hänelle sopiva. Olemme puhuneet asiasta, ja hän sanoo, että haluaa minut. En kyllä ole siitä vakuuttunut.

Tämä itseviha ja itsehyväksynnän puute vaikeuttavat päivittäin seurustelua, tulee vähän väliä tunne, että nyt on pakko erota, koska tämä raastaa sisältä...

Muilla samoja kokemuksia?

 

[Ajatusleikki]

Kuvittele joku ystäväsi tilallesi. Ystäväsi kertoisi seurustelukumppaninsa pitävän häntä kauniina ja naisellisena. Kuitenkin ystäväsi sanoisi vihanneensa ulkonäköään vuosikausia. Kuinka itse neuvoisit häntä?

 

[tomassa]

Tuon ikäsenä vaivaa ulkonäkö ja kaikki muutkin asiat, mutta kun aikaa kuluu, kauneus on katoavaista, hiukset harmaantuu, rintoihinkin kohdistuu maan vetovoima, katsojankin näkö huononee.
Älä ajattele ulkonäköäsi, sillä jos katsot ympärillesi, niin näet niin monenlaisia pariskuntia, joita varmasti tulet ihmettelemään, mitä he ovat toisessa sellaista nähneet, että on iskenyt kipinää.
Se sinun on löydettävä eikä ajateltava vain ulkonäköäsi.
Miesten mieltä ei voi aina ymmärtää, monikin viheltää isorintaisen perään ja silmät tapillaan tuijottaa kaunista naista, mutta voikin solmia pysyvän suhteen ihan tavallisen naisen kanssa.
...sillä se jokin vain iskee.

 

[Ja tärkeintä]

Että pipari kostuu ja saat pippelin seisomaan...

 

[tant grön]

Tämä itseviha ja itsehyväksynnän puute vaikeuttavat päivittäin seurustelua, tulee vähän väliä tunne, että nyt on pakko erota, koska tämä raastaa sisältä...

Muilla samoja kokemuksia?

Kiteytät tuossa tietyssä lauseessasi tarkkaan sen, minkä suhteen monikin ihminen joutuu elämässään tekemään itsensä kanssa pitkään töitä. Et tule ikinä viihtymään yhdenkään miehen seurassa ennen kuin olet sinut kehosi kanssa ja lopetat pohtimasta, mitä he milloinkin ulkonäköön liittyvissä asioissa ovat mieltä. Kukaan muu ei voi auttaa sinua arvostamaan itseäsi kuin sinä itse.

Oletko ajatellut, että kielteisyys omaa kehoasi kohtaan voi vetää sellaisia miehiä puoleesi, joille ulkonäkö on tärkeää ja täten he saavat sinut hallintaansa onnistuessaan satuttamaan sinua puuttumalla ulkonäöllisiin tekijöihin sinussa? Ajan ajatuksellani takaa sitä kuinka kielteisyys vetää kielteisyyttä puoleensa. Jos arvostaisit itseäsi kumppanisi tuskin olisi sellainen, joka jaksaisi pohtia kuka miltäkin näyttää.

Elämä ei myöskään ole sellaista kuin haaveillaan, vaan meidän kasvamiseen kuuluu myös tutustuminen omaan kehoomme ja sen vahvuuksien sekä heikkouksien hyväksyminen. Et ole vielä valmis ja olet kärsimätön, joten ota välillä irti itseinhostasi ja anna sen vain muhia siellä taustalla. Mikään ongelma ei selviä ilman ajan kulumista ja sinulla nyt sattuu olemaan haastetta juuri kehosi hyväksymisen suhteen.

Jatka myös hienon ajatuksesi jalostamista siinä, että ihmissuhteissa tärkeämpää on sen henkinen sisältö. Olet murtamassa jotakin sinuun rakentunutta arvomaailmaa ja kuljet oikein hyvää tietä nyt eteenpäin. Onnea vain jatkoon!

 

[jdhjdhf]

Oletko ajatellut, että kielteisyys omaa kehoasi kohtaan voi vetää sellaisia miehiä puoleesi, joille ulkonäkö on tärkeää ja täten he saavat sinut hallintaansa onnistuessaan satuttamaan sinua puuttumalla ulkonäöllisiin tekijöihin sinussa? Ajan ajatuksellani takaa sitä kuinka kielteisyys vetää kielteisyyttä puoleensa. Jos arvostaisit itseäsi kumppanisi tuskin olisi sellainen, joka jaksaisi pohtia kuka miltäkin näyttää.!

Tätä kannattaisi ap:n miettiä ihan tosissaan tosissaan. Ihminen vetää puoleensa sitä, mitä ajattelee.

 

[cecil]

Tosi hienoja kommentteja, eritoten se, etta ulkonaostaan epavarmat ja sita korostavan naiset keraavat magneetinlailla sellaisia miehia jotka arvottavat naista ulkonaon perusteella.

Tai saa sellaisenkin miehen keskittymana ulkonakoon, joka toisenlaisen, itsevarmemman naisen kanssa ei keskittyisi sellaiseen! Itseaan arvostavaa ihmista on helppo arvostaa! Itse kerromme jonkinverran toisille oman arvomme omankuvamme kautta.

Omalla kohdallani olen huomannut eraan jannan asian tosin. Sen, miten me alitajuisesti luemme toisten ajatuksia itsestamme, peilaamme omaa arvoamme toisen reaktioista.

Eksani todella rakasti minua. Tunsin hanen arvostuksensa, ihailunsa, halunsa, valittamisensa joka solullani, ja usein hanen kanssaan ollessani koinkin olevani niin rakastettu ja haluttu, kaunis. Ajattelin (vai pitaisiko sanoa, tunsin) joskus varmaan olevani jopa kauniimpi kuin olenkaan koska oma mina peilautui niin ihastuttavana poikaystavani silmista! ;-)

Toisinpa oli toisen suhteen kanssa. Olin epavarma ulkonaostani, koin riittamattomyyden tunteita enka kokenut oloani viehattavaksi hanen kanssaan. Ei tamakuitenkaan mistaan pinnallisista sanoista tai kehujen maarasta ole kiinni, han vain ei nahnyt minua siina valossa/rakastanut kuten eksani, ja aloin itsekin nakemaan itseni sita kautta.

Tassa vaiheessa ihminen joka rakastaa itseaan jattaa kumppanin, silla han kokee ettei tule arvostetuksi. Huonoitsetuntoinen sen sijaan loytaa omankuvansa tasta valinpitamattomyydesta ja jaa kituuttelemaan suhteesen, jossa hanta ei edes rakasteta.

Tietysti pitaa arvostaa itseaan, eika antaa kenellekaan ihmiselle sita valtaa etta omakuva muuttuu eri "palautteen" kautta hyvasta huonoksi, mutta sille ei oikeastaan voi taysin immuunikaan olla.

Osaamme lukea siita toisesta juttuja ihan vain siita miten han puhuu meille, miten katsoo, miten koskee.

 

[ainokainen]

Hyvin kirjoitettu, Cecil! Juuri noin se menee.

 

[Puppa]

Tosi hienoja kommentteja, eritoten se, etta ulkonaostaan epavarmat ja sita korostavan naiset keraavat magneetinlailla sellaisia miehia jotka arvottavat naista ulkonaon perusteella.

Tai saa sellaisenkin miehen keskittymana ulkonakoon, joka toisenlaisen, itsevarmemman naisen kanssa ei keskittyisi sellaiseen! Itseaan arvostavaa ihmista on helppo arvostaa! Itse kerromme jonkinverran toisille oman arvomme omankuvamme kautta.

Omalla kohdallani olen huomannut eraan jannan asian tosin. Sen, miten me alitajuisesti luemme toisten ajatuksia itsestamme, peilaamme omaa arvoamme toisen reaktioista.

Eksani todella rakasti minua. Tunsin hanen arvostuksensa, ihailunsa, halunsa, valittamisensa joka solullani, ja usein hanen kanssaan ollessani koinkin olevani niin rakastettu ja haluttu, kaunis. Ajattelin (vai pitaisiko sanoa, tunsin) joskus varmaan olevani jopa kauniimpi kuin olenkaan koska oma mina peilautui niin ihastuttavana poikaystavani silmista! ;-)

Toisinpa oli toisen suhteen kanssa. Olin epavarma ulkonaostani, koin riittamattomyyden tunteita enka kokenut oloani viehattavaksi hanen kanssaan. Ei tamakuitenkaan mistaan pinnallisista sanoista tai kehujen maarasta ole kiinni, han vain ei nahnyt minua siina valossa/rakastanut kuten eksani, ja aloin itsekin nakemaan itseni sita kautta.

Tassa vaiheessa ihminen joka rakastaa itseaan jattaa kumppanin, silla han kokee ettei tule arvostetuksi. Huonoitsetuntoinen sen sijaan loytaa omankuvansa tasta valinpitamattomyydesta ja jaa kituuttelemaan suhteesen, jossa hanta ei edes rakasteta.

Tietysti pitaa arvostaa itseaan, eika antaa kenellekaan ihmiselle sita valtaa etta omakuva muuttuu eri "palautteen" kautta hyvasta huonoksi, mutta sille ei oikeastaan voi taysin immuunikaan olla.

Osaamme lukea siita toisesta juttuja ihan vain siita miten han puhuu meille, miten katsoo, miten koskee.

En tiedä miten asian voisi tämän selvemmin ilmaista! Ota Ap. tästä tekstistä opiksesi ( ja toki muistakin näistä hyvistä neuvoista) Ihminen, joka saa sinut tuntemaan itseksi paskaksi, ei ole hyvä sinulle,aivan sama kuinka häntä rakastat. Ja usko pois, tiedän mistä puhun. Olin juuri samanlainen parikymppisenä, vihasin itseäni, ääntäni, naamaani, REISIÄNI, oikeastaan kaikkea itsessäni.

En tiedä helpottaako tämä sinua mutta 31-vuotiaana on ihan älyttömän paljon helpompi olla. Mutta opin kaiken vaikeimman kautta. Ehkä sinäkin joudut niin tekemään? Jos et kuitenkaan halua tuhlata 10 vuotta itseinhoon, ota neuvostani vaari: RAKASTA ITSEÄSI. Korosta parhaita puoliasi, oli ne mitä tahansa. Tule sieltä laatikosta ulos äläkä luule että kaikkien pitää näyttää, kuulostaa ja tuoksua samalta. Ole oma itsesi! Voit olla varma että vastaan tulee ihmisiä jotka eivät pidä sinusta koska olet mikä olet. Mutta sinua tullaan myös rakastamaan juuri sen takia että olet mikä olet!

Ja älä itse suhtaudu muihin ihmisiin arvostellen. Jos ajattelet heti jostain uudesta tyypistä että "olipa outo", tai " onpas huono pukeutumaan" tms, ihmiset reagoivat sinuun samalla tavalla. vasta kun opin arvostamaan itseäni ja suhtautumaan muihin ymmärryksellä ja lempeydellä ja mielenkiinnolla, sain juuri sen mitä halusinkin: tosi moni ihminen tykkää minusta. Ihan omana hulluna itsenäni

 

[ItsehyväksyntäNolla]

Kiitos hirmu paljon kaikille antoisista ajatuksista ja kokemusten jakamisesta!

En ole päässyt tietokoneelle kesäaikana.

Kun itse tuntuu olevan hukassa, voi auttaa paljon se, että joku toinen muotoilee jonkin asian selkeästi ja tuo vielä oman kokemuksen äänen siihen.

Aion lukea näitä vastauksia useasti läpi.

 

[Yksinkertaisesti]

Jos alkaa kokemaan olonsa epaviehattavaksi tai riittamattomaksi suhteessa, niin kyseessa on vaara mies! Usko pois, alitajuisesti tiedat etta joko sina, tai sitten han kokee ettei kyseessa nyt ole oikea matchi tai rakkaus. Tyyppi voi myos olla alistavaa tai objektisoivaa luonnetta, minka sitten aistit ja reagoit tunteellasi.

Jos sen sijaan tunnet olon muutenkin rumaksi ja muille riittamattomaksi, mika vain jatkuu suhteessa, saattaa kyseessa olla oma ongelmasi.

Jos pidat itseasi ihan ok.na, niin sen oikean miehen kanssa naet ja koet itsesi entista ihanammaksi ihan sen rakkauden tuoman voiman ja onnellisuuden takia! Tama on niin tosi ja monesti oikeaksi koettu asia.