Ulkonäköpaineita?

Hei taas!
Mietin tässä sellaista, onko teillä kenelläkään tullut kriisiä oman kehon muuttumisen suhteen ku lasta odotatte tai kun olette tulleet äideiksi.
Olen kyllä kuullut että naiset suhtautuvat kehoonsa ja itseensä paljon armeliaammin äideiksi tultuaan. Kun ne uhraukset on aika vähäisiä jos oikeasti haluaa lapsen ja lapsesta tulee tärkein asia elämässä.
Mutta itse silti vielä tässä vaiheessa mietin niitäkin juttuja. Sitä kun paino alkaa nousta ja sitä jos tulee raskausarpia, tai kun tissit alkaa imetyksen jälkeen roikkua :ashamed:
Höh! Inhoan itseäni kun olen näin turhamainen. Mutta sen verran nainen olen, vaikka en olekaan muuten erityisen innokas esim laittautumaan tai pynttäytymään. Kaikista tärkeintä on mulle tietty se että lapsi olisi terve ja että kaikki menee hyvin.
Mutta kertokaa te mitä ajatuksia nämä asiat on teissä herättäneet.
Miten miehenne suhtautuu?
Voiko esimerkiksi raskausarpia jotenkin ehkäistä?

 

Ei ainakaan vielä (rv 39) muuten kuin, että ärsyttää, kun normaalit vaatteet ei mahdu päälle ja joutuu kulkemaan samoissa retkuissa koko ajan. En viitsi näin lyhyttä aikaa varten ostella kauheasti uuttakaan.

Mulla on (onneksi) ulkomuoto muuttunut aika vähän, vaikka painoa on tullut noin 15 kg - maha on uskomattoman iso, mutta tuommoinen ikäänkuin irrallinen pallo tissien alla. Reidet ovat kyllä paksuuntuneet, mutta mahan koko kompensoi sitä, joten ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin ilman mahaa...

Sitähän ei vielä tiedä, miten synnytyksen ja imetyksen jälkeen paino kehittyy, mutta toiveissa on päästä entiseen malliin jumppaan kerran pari viikossa niin eiköhän entisiin mittoihin pääse.

Mies ei ainakaan tunnusta, että muuttunut ulkomuoto haittaisi, toteaa sen kuuluvan asiaan. Mutta seksiä ei (ikävä kyllä) mielellään harrasta, iso maha on kuulemma erittäin epäseksikäs...

Raskausarvista musta tuntuu, että niitä ei oikeasti voi kovin estää vaan joillekin ne vain tulevat ja joillekin ei. Siis esim. siskolle ja mulle ei ole tullut kun taas serkullemme tuli ihan hirveät arvet vaikka kaikki ollaan rasvailtu samaan tyyliin (joka on aika vähän...) Eiköhän siihen vaikuta ihon luonnollinen kimmoisuus ja se, että kuinka nopeasti iho venyy eli lihoo.

 

Moi,

Rv 38+4 menossa ja nyt alkaa kriisi olla pahimmillaan... Alusta saakka olen ollut aika armelias itselleni, enkä ole syömisiänikään sen kummemmin rajoitellut, koska painonnousu kuitenkin kuuluu asiaan. Toisilla sitä painoa vaan tulee enemmän ja toisilla vähemmän ja valitettavasti mä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Kiloja on nyt tullut 20kg ja jotenkin tuo raja oli mulle aika shokki... Turvotusta on tosin aika paljon, mutta en myöskään koko raskauden aikana ole pystynyt liikkumaan/urheilemaan entiseen tapaani alun pahoinvoinnin ja myöhemmän vaiheen liitoskipujen vuoksi.
Viikko sitten neuvolan jälkeen meinasin masentua tosissaan ja oikeasti odotan todella, että pääsisin edes kävelemään reippaasti... Harmittaa, että en jatkanut normaalia kuntosalilla käyntiä, sitä ois kuitenkin jossain määrin ihan varmasti voinut tehdä... Mutta jotenkin "himourheilijana" paha olo ja kivut sai mut luovuttamaan...
Tällä hetkellä inhoan kroppaani ja odotan vaan synnytystä ja sen jälkeistä elämää. Tarkoitus on, että saisin edes jollain tavalla kroppani takaisin, vaikka kai sitä väistämättä jotain äitiyden merkkejä jää... Olen aika kärsimätön, mutta tässä kohtaa täytyis yrittää olla kärsivällinen kun niitä tuloksia ei varmaan ihan muutamassa kuukaudessa synny...
Mä olen lihonut ihan joka puolelta, lantio on levennyt ihan kauheesti, reidet on paksut ja käsivarret ja posketkin alkaa olla jo kun possulla. Joten tekemistä tulee riittämään... Toivottavasti imetys tulee onnistumaan, kyllä siitä varmaan jotain apua on.
Positiivista on se, että raskausarpia ei vielä ole tullut (koputan puuta), mutta nekin ehtinee vielä... Jossain on sanottu, että rasvaamisesta vois arpien ehkäisyssä olla hyötyä, mutta onko kaikille kuitenkaan, vaikea sanoa. Kyllä kai se riippuu niin paljon ihosta ja tosiaan siitä tahdista jolla vatsa tm. kasvaa.
Jos jollain on hyviä vinkkejä synnytyksen jälkeiseen elämään painon pudotuksen suhteen, niin kiitollisena tällä otetaan vastaan.

t. Piija

 

mä olen ainakin enemmän sinut itseni kanssa ollut synnytyksen jälkeen. keho on tullut jotenkin rakkaammaksi ja on helpompi olla omassa nahassa. raskausarpia ei tullut, mutta niitä oli kyllä ennestään. rinnat on samanlaiset kuin ennen pitkää imetystä.
raskausarpiahan ei voi estää mitenkään, mutta kyllä ne ajan kanssa vaalenee.

mies tykkää ihan samalla tavalla kuin ennenkin, ehkä jopa enemmän, koska musta näkee sen että viihdyn kehossani (joka ei tosiaankaan ole missin mitoissa).

 

Minulla alkaa olla nyt ulkonäköpaineita, tai ennemminkin mielialan laskua valtavan turvotuksen vuoksi. Olin ennen raskautta normaalipainoinen (juuri ylärajoilla tosin) ja olen pyrkinyt syömään koko raskausajan normaalisti ja liikkumaan kohtuullisesti.

No, painoa tulikin ekojen 7 kk:n aikana vain 7 kg, mutta nyt on tullut viimeisten 5-6 vk:n aikana 8 kiloa! Siis kahdeksan! Kyse on pääasiassa turvotuksesta, mutta olo alkaa olla niin pöhö ja peilistä tuijottaa ihan vieras ihminen, että todella alkaa masentaa.

Pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa vajaan viikon ja pyysin neuvolassa katsomaan sitä. Terkkari vain totesi, että syön niin terveellisesti, että sillä ei kyllä saa tuota painoa nousemaan tuolla tavalla. Eli alkava / uhkaava raskausmyrkytys on päällä koko ajan ja kaikki neste kerääntyy vaan kroppaan, vaikka mitä tekisi. Raskausarpiakaan ei ehtinyt tulla aiemmin kuin pari pientä, mutta nyt ei enää iho pysy mukana tässä valtavassa venymistahdissa. Ahdistaa ja masentaa. :'(

Piipa rv 37+0

 

Piipa75:
Koitahan kestää; turvotus yleensä (kuulemma) lähtee kyllä aika nopeasti sit synnytyksen jälkeen. Näin ainakin tutut synnyttäneet kertovat... Eräs tuttavani painaa jo vähemmän (n.2 kk sitten synnyttänyt) kun ennen raskautta ja hän keräsi n. 18kg...
Sulla kuitenkin siis suuri osa turvotusta, eikä sitä ihteensä, kuten täällä...

Piija

 

En ainakaan minä suhtaudu yhtään sen armeliaammin itseeni kuin ennen äidiksi tuloanikaan. Voisin jopa väittää, että en ollut ollenkaan näin neuroottinen painostani ennen lapsia. Mulla on siis kaksi muksua maailmassa ja yksi vatsassa (alkutaipaleella) tällä hetkellä.

Ensimmäisessä raskaudessa paisuin 48 kg.stä 75 kg.n (olen vain 158 senttinen) ja toisessa paino oli 72 kun menin synnärille. Nopeasti paino kuitenkin putosi synnytysten jälkeen; jo jälkitarkastuksessa painoni oli normaali eli noin 51-53 kg. Raskausarpia olen saanut jo teininä, joten ne eivät minua häirinneet. Rinnat ovat pysyneet kohtalaisina; saa nähdä miten nyt käy kun kuitenkin tämä on minulle jo 7. raskaus kokonaisuudessaan. Maitoa rinnoista tuli valtavasti, mutta en pystynyt imettämään kunnolla kumpaakaan lasta. Tiedä sitten onko siinä syy, että rinnat ovat pysyneet edes tässä kuosissa. Nyt ajattelin kuitenkin tulevaa vaavia imettää niin pitkään kuin mahdollista, joten ehkä kerron vuoden päästä että miltä rinnat sitten näyttävät

On toki lieviä paineita jo nyt ulkonäön suhteen (miltä näyttää tosiaankin 7.raskauden jälkeen!), mutta uskon että liikkuvana ja urheilevana ihmisenä pysyn edes jonkinnäköisenä. Mutta tuskin minuá kirurgin veitsen alle saa, vaikka näyttäisin miltä

 

Moikkis,
2kk pojan äitinä tunnustan, että äitiys ei ainakaan minulta vienyt ulkonäköpaineita pois. Vaikka synnytyksen jälkeen heti lähtikin 10kg (tuli 20kg raskausaikana), niin ikinä en ole itseäni näin isoksi tuntenut. Sen verran maltan antaa myöden, että onhan lapsikin ensimmäinen, joten on normaalia, että keho on muuttunut.
Nyt yritän parhaani mukaan ulkoilla vaunujen kanssa päivittäin ja jumpata masua ja selkää aina ehtiessäni. Päivät vaan tahtovat mennä niin vauhdilla, että tuo jumppaaminen jää auttamatta prioriteettilistan viimeiseksi kaiken muun viedessä ajan.
Rinnat ovat täydestä imetyksestä huolimatta vielä ihan hyvässä kuosissa, enkä usko imetyksen niihin negatiivisesti vaikuttavankaan. Tärkeää on vaan pitää rintakehä ja rintojen iho hyvässä kunnossa sekä muistaa jumpata rintalihaksia sitten kun siihen on taas hyvin aikaa.
Tsemppistä muuten odotukseen!

 

Raskausarpien ehkäisevästä hoidosta sen verran haluaisin sanoa että oppaissa sanotaan että raskausaikana voi yrittää rasvata ihoa tavallisilla perusvoiteilla,ja markkinoilla on ihan arpien poistoonkin käytettyjä voiteita, mutta lääketieteellistä todistusta ei ole että ne olisivat oikeasti auttaneet. Raskausarvet kun ovat enemmän ihon alla kuin pinnalla. Mulla on ennen raskautta ollut raskausarpia johtuen dieeteistä ja kyllä ne ovat vaalenneet ajan myötä lähes näkymättömiksi. Nyt on tullut uusia punaisia juuri samaan paikkaan eli sivuille,muttei se mua haittaa. Ne vaalenee siitä.

Olen nyt viikolla 38 ja painoa tullut 14 kg. Kokeilin yksiä vanhoja housuja ja tuntui kyllä todella tiukalta reisissä, että sinnekin sitä on sitten näköjään tullut. Mulla suurinosa painosta on tullut ihan liiallisen syömisen myötä ja vähän turvotuksella. Jossain vaiheessa stressasin siitä ihan liikaa, mutta en jaksa enää. Mitä sitä turhaan. Imetyksellä lähtee kuitenkin suurinosa,ja tämän jälkeen voin syödä paremmin eikä sen jälkeen ole pahoinvointia. Dieetille ei sanan varsinaisessa merkityksessä saisi mennä imetyksen aikana. EIkä missään nimessä käyttää noita dieettituotteita. Näin terkkari mulle sanoi. Sillä jo laihtuu että kattoo mitä syö ja lenkkeilee tai kävelee.Liian rankkoja lihaskuntoutuksia ei saisi tehdä ainakaan vuoden jälkeen synnytyksestä. Alussa ei edes vatsalihasharjoituksia. Ajattelinkin tehdä sitten niitä lantionpohjaharjoituksia ja mennä äitiysjumppaan.

Vaatteista tuli mieleen, että mulla on aina nää samat housut ja paidat päällä kaupungilla kun en viitsinyt kolmeksi kuukaudeksi ostaa enempää. Olen nyt katsellut niitä imetyspaitoja..pitkähihaiset puuvillaiset 61 euroa,ja lyhythihaset 41 euroa...Jos ostan samannäköisen paidan mikä ei ole erityisesti "imetyspaita" mutta siinä on nappeja niin maksaa ehkä 20 euroa...ja sitten imetysliivit on kans tosi kalliita! :/

 

Kaiken muun pystyn lähestulkoon korjaamaan tai jotenkuten hyväksymään, mutta rintojen roikahtaminen... :'( Kävin pari vuotta sitten plastiikkakirurgilla korjauttamassa rintani, eli minulla oli DD-kuppien nahoissa B-kupin täytteet, joten otatin ylimääräisen ihon pois. Koska ajattelin ettei enää tule enempää lapsia! Mutta kuinkas kävikään...? Heti alkuraskaudessa rintani kasvoivat takaisin giganttimaisiksi ja nyt roikkuvat painavina vaikka olen miten yötäpäivää käyttänyt tukevia liivejä ja urheilutoppeja Tiedän että itku pääsee kun palautuu taas omiin mittoihinsa ja lopettaa imetyksen.

 

On tämä naisena oleminen raskasta :/

 

Moi,

Jos jollain on hyviä vinkkejä synnytyksen jälkeiseen elämään painon pudotuksen suhteen, niin kiitollisena tällä otetaan vastaan.

t. Piija

Imetys ja vauvan hoito vaunulenkkeineen vie tehokkaasti energiaa, kun vain ei sorru herkutteluun ja ylensyöntiin joka välissä. Kannattaa syödä säännöllisesti ihan tavallista, terveellistä kotiruokaa ja jättää karkit ja keksit kaupan hyllylle.

Esikon aikana tuli 17kg, josta n. 7kg silkkaa läskiä. Vajaassa parissa kuukaudessa tippui 5kg ihan vain imettämällä, ja viimeiset 2kg rutistin lisäämällä lenkkeilyä ja jumppaa kun vauva oli vähän isompi. 5kk synnytyksestä mahduin kaikkiin entisiin vaatteisiini, vaikka olin loppuraskaudessa ihan epätoivoinen kilojeni kanssa.

Rinnat olivat entisellään n. vuoden kuluttua synnytyksestä, ehkä aavistuksen pienemmät, mutta eivät roikkuneet yhtään (ja paisuin pienestä B-kupista kokoon F...). Sitten alkoikin tämä uusi raskaus, saas nähdä kuinka käy

 

Mulla ei ole isompia paineita, pyöreästä mahastani olen vain ylpeä, on tosi edessä niin ettei sitä takaapäin juuri vieläkään huomaa (vko 40+1). Lantio on levennyt jonkin verran ja reisiin tullut läskiä, mutta ne otan ihan positiivisesti vastaan sillä olin tosi kapea ennen raskautta (housukoko 32 joskus väljä...) ja toivon että alatiesynnytys + imetys onnistuu. Kiinteys on tietty hävinnyt vähän joka puolelta, mutta eiköhän se tule takaisin muutamassa kuukaudessa kun lähtee vaunulenkeille ja menee vaikka äitijumppaan. Ainoat mitkä surettaa enemmän on tosi pahat raskausarvet. Olin niihin varautunut ja henkisesti hyväksynyt, mutta en uskonut että näin pahoja tulisi. Käytännössä melkein koko maha ihan ylävatsaa lukuun ottamatta on liilana, ja varsinkin vanhat tähystysleikkauksen arvet punottaa pahasti. Arvet yllättivät tosi nopeasti n. vkolla 30, siihen asti sain alkavat arvet pois ahkeralla rasvaamisella ja öljyämisellä. Nyt ei enää tunnu mikään auttavan. Mies on ihana ja jaksaa tukea, sanoo että vaalenee kyllä nopeasti ja ei välilä vaikka jäisikin jälkiä, nehän vain muistuttaa siitä että oon tuonut maailmaan ihanan lapsen. Toivottavasti ei iske synnytyksen jälkeenkään isompaa stressiä ulkonäöstä, tsemppiä kaikille, kyllähän ne miehetkin lihoo ja rupsahtaa ja silti esittelee kesällä kaljamahojansa ympäri kaupunkia!

 

pikkuvinkki h&m:ltä tilasin imetys liiveja n.13 egee kappale ihan perus liiveja ovat...

sitten asiaan mulle esikkoo oottaessa tuli raskausarpia jonkun verran samoin kakkosesta mutta ei kolmannesta enään ollenkaan ja itse olin siinä mielessä onnellisessa asemassa että raskaus arvet ei olleet muutakuin vaaleita viiruja vatsa nahalla ja reisissä saas nähdä kuin tässä neljännessä raskaudessa käypi......


ja sitten vielä jos haluaa säästää niin nuo normaali kauluspaidat käypi ihan hyvin imettäessä ite ainaskin tykkäsin niistä enemmän kuin imetys paidasta jota kokeilin... =)

pikkueppu ja masuasukki rv21

 

mä oli esikoista odottaessa todella ylpeä pyöreistä muodoistani ja mies oli innoissaan isoista muhkeista rinnoista.mun onneksi rinnat ei kadonneet mihinkään vaikka imetin vuoden.taisi jopa jäädä yhtä kuppia isommikis
muuten keho palautui lähes itseäni tyydyttävälle tasolle juuri ennekuin sain tietää odottavani tätä kakkosta..ei mua tässä olotilassa ahdista kun paksut reiteni jotka tuntuvat paisuvan vaan vaikka painoa onkin tullut aika sopivasti.eli ei yhtä paljon kun ekassa raskaudessa.

mutta yritän tässä vaan olla ylpeä kehostani joka varmasti on muuttunut ja muuttuu toisen raskauden myötä.onneksi mies on sanonut että tykkää musta tällaisena!

 

Mulla on raskaus vasta iiiihan alussa,ensimmäinen semmonen, joten en yhtää tiedä miten kroppa tästä kehittyy. Vähän pelottaa että mun kehon ainainen ja välillä ainoa ylpeydenaihe, rinnat, alkais roikkuu. Tällä hetkellä kk 80C, eikä edes sellasta ryppyä rintojen alla... Tuskin ne imetyksen ym.jälkeen ihan tämmöset enää on. Toisaalta ajattelen että imetystä varten ne mulla on, ja onneksi mies on jokseenkin samaa mieltä!

Raskausarpia mulle tuli muutama vuos sitte pakaroihin, (en ymmärrä miks ku peppu ei mihinkää levinny) ja ne on välillä kipeitäkin, joten toivon kauheesti ettei vatsaan tule.

 

Mulla ei ole tullut vielä raskausarpia ja painoa on kertynyt 12kg.Raskausviikolla 22 oli paino tosin noussut jo 6 kg jatkuvan mässäilyn takia.Sittemmin hidastunut.Olen ollut himoliikkuja, mutta nyt en tee muuta kun kävelen.Suurin osa painosta on onneksi masussa, mutta kullä on vähän myös takapuoli ja reidet levinneet enkä ole niin kiinteä, kuin salilla käydessäni.Uskottelen itselleni pääseväni salille vauvan synnyttyä, mutta ellen niin pitkiä vaunulenkkejä siten aluksi.
Jo valmiiksi pelottaa, miten pahasti rinnat roikahtavat imetyksen päätyttyä. :/ Olen ollut aina tyytyväinen kiinteisiin rintoihini.Minkäs sille mahtaa, jos on turhamainen? :/

 

Eikö kenelläkään oo vatsanahka kerrassaan venynyt niin pahasti, että koko mahanahasta on rakenne mennyt "pilalle"? Mulla meni heti ekasta raskaudesta, ja oon todellakin kärsiny siitä suuresti, vaikka en mikään turhamainen ookaan. Painoa ei ole kun jotai 53 ja pituutta 166. Esikon raskausaikana tuli kiloja reilu 20.. siis melkein kakki mahaan. toisen aikana tuli jotai 14, eikä tullutkaan enää arpia lisää.. nyt kolmosta ootan innolla, että saa taas nahalle täytettä.. Kyllä naisena saa lärsiä kaikenlaista.. Miestä ei tunnu haittaavan yhtään. Se sano vaan, että kyllä äiti-ihminen saa näyttääkin äidiltä! :heart:

 

Mua kanssa kiinnostaa se synnytyksen jälkeen roikkumaan jäävä nahka. Miten nopeasti se vetäytyy ja voiko sille tehdä mitään? Onko tässäkin yksilökohtaiset erot, joillain jää roikkumaan ja joillain ei? Miten esim. lihavilla ihmisillä, kun ne laihduttaa, niin kaikillahan nahka ei kiristy. Jossain laihdutusohjelmassa neuvottiin, että kiloja pitäisi siksikin tiputtaa hitaasti, että nahka palautuu? Tarvitseeko tällaista huomioida synnytyksen jälkeen? Eli hidastella painon tippumista? Vai hoitaako hormonitkin jo sen? Ihastelen aina kuvia synnyttäneistä julkkiksista, jotka esiintyvät bikineissä. Miten he sen tekevät?! (leikkaus vai?)
Kauhistuttaa, kun itselläni maha on aivan todella edessä. Olen niin lyhytkin että mihin muuallekaan se mahtuisi. Ja nahka on siis venynyt aivan äärimmilleen. Minkälainen roikkuva pussi tästä jääkään ja heiluuko se sitten valtoimenaan tossa edessä jo kävellessä.. arrgh