Ulkomailla asuvista äiteistä Galluppia

[kaukomaija]

Hei! Itteäni kiinnostaa minkä verran täällä nettisivulla vierailee äitejä, jotka elävät ulkomailla. Tässä pikku kysely....Tietty mukavaa, jos vapaamuotoisesti kerrot myös elostasi.

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
2. Muuttamisen syy?
3. Montako lasta?
4. Viihdytkö?
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?

1. Olen asunut viisi vuota Norjassa
2. Työtilanne oli aikoinaan parempi täällä kuin Suomessa, elämyksiä lähin myös hakemaan...ja niitä sain
3.Yksi lapsi on, typykki 11kk
4. Olen viihtynyt oikein hyvin. Alkuvuosina oli koti-ikävää ja tuntui, että Suomessa kaikki oli niin hyvin. Nyt, kun oma perhe perustettu ja koti vihdoinkin löytynyt, viihdyn mainiosti :wave:
5. Saunaa kaipaan aina ja valoisia kesäöitä

 

[Cosmopolitan]

1. Asun talla hetkella Englannissa ( vuodesta -02). Ulkomailla olen asunut jo vuodesta 1987, jolloin lahdin Espanjaan. Sen jalkeen muutin
Ruotsiin, Saksaan ja Sveitsiin.
2.Muuttamisen syy alunperin taisi olla ihan seikkailunhalu...ja totaalinen kyllastyminen Suomeen.
3.Lapsia on kolme: 9v., 4v. ja 2v.
4.Viihdyn todella hyvin. Kavin muutama vuosi sitten (nuorin poika syntyi Suomessa) `kokeilemassa` Suomessa asumista yhden syksyn verran, mutten viihtynyt. Lomailemme kuitenkin joka kesa Suomessa,mutta asumaan sinne en enaa haikaile.
5.Eniten kaipaan kunnon ruisleipaa!

 

[Cinnamon Lee]

Empä tiedä kuulunko tähän pinoon sillä en koe asuvani ulkomailla..tää on mun kotimaa. Mutta vastaampa kuitenkin kun kotimaa ei ole Suomi.

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut? Ruotsissa, asunut täällä kohta 30 vuotta.
2. Muuttamisen syy? Vanhempani tulivat tänne töihin. (Itse olin vauva.)

3. Montako lasta? 1, toinen tulossa.

4. Viihdytkö? Kyllä. Muuttaisin pois heti jos en viihtyisi.

5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta? Sukulaisia ja omaa saunaa.

 

[bobthebuilder]

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
2. Muuttamisen syy?
3. Montako lasta?
4. Viihdytkö?
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?

Ni hao!

1. Asustellaan talla hetkella Kiinassa ja ollaan oltu 7kk, sita ennen reilu 2v Australiassa.
2. Miehen tyon takia + seikkaulun halusta
3. Yksi lapsi 1v8kk, siis syntynyt Australiassa, pikku kakkonen saa tulla heti kun on tullakseen(mutta tulen kylla synnyttamaan sit Suomeen!!)
4. Australiassa viihdyttiin oikein hyvin, olis ehka jaaty jos olisi lahempana Suomea. Kiinassakin viihdytaan ihan hyvin, mutta valilla ottaa kaaliin tama likainen ilma ja ajoittain kiinalainen elamanmeno. Vaalean pienen lapsen kanssa kulkeminen ihmisvilinassa on valilla tosi rasittavaa kun saa haadella kapaloivia kasia kauemmas. Mutta erittain positiivista on tuo kotiapulainen, joka tiskaa, silittaa, pyykkaa ja siivoaa =) :flower: seka edulliset elinkustannukset, esim. lasten merkkivaatteita saa muutamalla eurolla ja kassillisen vihanneksia alle kahdella.
5. Suomesta kaipaan eniten ystavia ja sukulaisia seka kunnon leipaa
ja tietysti ihanaa puhdasta ilmaa
:attn: :attn:

 

[piipii]

Hola!

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
2. Muuttamisen syy?
3. Montako lasta?
4. Viihdytkö?
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?

1. Espanjassa, 14 vuotta (huh!)
2. alunperin tulin opiskelemaan kieltä (2 kuukaudeksi), mutta tais seikkailunhalu saada jäämään.
3. toinen tulossa helmikuuksi.
4. Totta ihmeessä viihdyn, kai oisin muuten muuttanut pois. Kun rakennettiin oma saunakin (ja aika hiton hyvä...)
5. Suomalaisia kavereitani, niitä elinikäisiä. Ja rauhallista Joulunviettoa. Täällä se on vähän semmosta hippailua koko Jouluaika.

 

[bonjour]

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
2. Muuttamisen syy?
3. Montako lasta?
4. Viihdytkö?
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?


1. Asun Ranskassa. Pian tulee 3 vuotta täyteen.
2. Rakastuin :heart:
3. Ensimmäistä odottelen. LA kesäkuussa 2006
4. Viihdyn oikein hyvin. Viihtymiseen vaikuttaa paljon että minulla on täällä suomalaisia ystäviä. Jotenkin sitä on niin paljon helpompi päästä samalle aaltopituudelle suomalaisten, kuin muun maalaisten kanssa. Myös muita ystäviä löytyy, vaan ei ranskalaisia.
5. LEIPÄÄ!!! Suomessa on niin ihanan paljon erilaisia herkullisia "lajikkeita". Ja jos joskus sais saunan....

 

[Kaukomaija harmaana]

Oikein ihanaa huomata, että näillä sivuilla samoilee muitakin kohtalotovereita vaikka Norjan nyt koenkin melkein Suomen sukulaiseksi =) Joskus vaan tuntuu, että "lastenhoito-ohjeet" on joka maassa omanlaiset ja itse koen, että täällä ollaan paljon joustavampia esim. lasten ruokien suhteen kuin Suomessa. Käytetäänkin suolaa, mausteita ruoissa eikä muksu ole hassummaksi tullu Muutenkin elämäntapa on joustavampaa erityisesti työelämässä ja koen perheen menevän työn edelle...onneksi.

Ei, kun lisää pinoon reippaita Suomineitoja, jotka elämä on lennättänyt sinisestä Suomesta pois :wave: :wave: Mukavaa viikonloppua :hug:

 

[Ilokummitin]

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
2. Muuttamisen syy?
3. Montako lasta?
4. Viihdytkö?
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?

Tervehdys!

1. Olen asunut Tanskassa nyt 3 vuotta.
2. Kun löytyi se sielun puolikas...
3. Meidän tyttö on nyt 11 kuukautta.
4. En oikein. Ramppaamme koko ajan Suomessa, välillä vähän pitempiäkin jaksoja. Välillä haluan muuttaa takaisin Suomeen, välillä taas tuntuu, että olot ovat Tanskassa paremmat :headwall: Oisko kellään pitempään asuneella mitään neuvoja tähän tai muuten vaan?
5. Luontoa ja saunaa. Ja omaa kieltäni. Ja opintojani ja...

 

[taustalla]

te keillä ulkomaalainen mies ja asutte ulkomailla. Missä vaiheessa muutitte, oletteko työelämässä, kulttuurien konfliktia??

 

[Kaukomaija harmaana]

Itse muutin Norjaan 99 töitten perässä. Koti-ikävä oli aluksi kovakin ja kaikki tuntui samalla niin uudelta ja jännittävältä. Tuntui kyllä aluksi, että monesti vertasi asioita Suomen ja Norjan välillä. Erityisesti huonoina päivinä marmatin, että Suomessa tehään näin ja näin...paljon paremmin

Ajan myötä kaikkeen tottui. Kävin Suomieloa kokeilemassa kolmen Norja-vuoden jälkeen. Suomessa viihdyin 8kk ja oli ikävä takasin Norjaan, missä oli työtä ja ihanat ystävät. Hyppäsin koneeseen ja lähdin vaan kesäkeikalle vanhaan työpaikkaan. Rakastua pamautin ja sillä tiellä ollaan Nyt siis oma norjalainen kulta ja 11kk tyttö kainalossa . Kulttuuri ei kauheasti eroa. Tietty työmoraali on suomalaisilla tiukka ja kovempi kuin täällä norjalaisilla. Olen kyllä tottunut jo hiukka leppoisempaan työntekoon ja en ole enää niin tiukkapipo kuin ennen :kieh: En varmaan Suomessa töitä saiskaan tällä moraalilla.....ei vaitiskaan. Vitsi vitsinä.

Useilla ulkomailla asuvilla tulee ajoittain suomi-ikävä. Voihan sitä tietyn ajan käyä eloa siellä kokeilemassa. Useinkaa se ruoho ei ole sielläkään vihreämpää. Ite ainakin ajatuksissani luon usein ihanaa Suomikuvaa...valkea, rauhallinen joulu, juhannustunnelma, lavatanssit, makoisa ruisleipä, saunan lämpö yms. Kuitenkin arkea se elo on Suomessakin ja ainakin itselleni se Suomi-arki oli rankempaa kuin nykyään. Eihän sitä koskaan tiiä, jos Suomessa käyään asumassa jokunen vuosi...en koskaan sano "ei koskaan". Tietty mies ekana suomikurssille

Mukavaa lauantain jatkoa. On ihanaa vaihtaa hiukka ajatuksia ja kokemuksia. Kaikille on varmaan sattunut eräänlaisiakin kommelluksia...niistä myöhemmin :wave:

 

[chinagirl]

Hei vaan kaikille!

Olemme 6 henkinen expatperhe.Miehen tyon takia ollaan kierrelty. -91-96 oltiin Italiassa, siita siirryttiin 2 v Ranskaan. Muutama vuosi kotona Suomessa ja v 2000 muutettiin YHdysvaltoihin ja siella ollaan edelleen. Vuosi -03-04 kaytiin kaantymassa Shanghaissa. Ensi vuoden kesana pesti taalla paattyy ja kotimaa kutsuu.

Perheessa on 4 lasta(14,12 ja 2x 6 v).

Yleisesti ottaen viihdyn hyvin.Tietysti koti-ikava iskee aika ajoin. Suomessa kaymme n 2 kertaa vuodessa. Kesan vietan kokonaan 3 kk kotona ja joulun aikoihin n 2 vk.

Kaipaan moniakin asioita. Vanhempia, ystavia, puhdas luonto, vuodenajat,puhtaat raaka-aineet, ihmisten rehellisyys, kaikilla mahdollisuus koulutukseen,ASIOIDEN SUJUVUUTTA, elamanlaatua ja elamantyylia, muutamia mainitakseni.

Olen tassa juuri kirjoittanut artikkelin yhteen lehteen aiheena lapsiperhe maailmalla. Sain sen jo editoituna mutta kerron sitten ku tulee ulos.<br><br>

 

[Cosmopolitan]

\

te keillä ulkomaalainen mies ja asutte ulkomailla. Missä vaiheessa muutitte, oletteko työelämässä, kulttuurien konfliktia??

Minulla on sveitsilainen mies, jonka tapasin asuttuani jo monta vuotta eri maissa. Kulttuurien konfliktia ei juurikaan ole ( meilla on melko samanlaiset taustat ja joustava luonne), lapsille yritetaan tarjota molempia kulttuureja sopivasti sekaisin. Talla hetkella en ole tyoelamassa (opiskelen osapaivaisesti).

 

[Catnip]

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
USA:ssa, asuttu kohta 4,5 vuotta.

2. Muuttamisen syy?
Mies on amerikkalainen, sai taalta tyopaikan koulunpenkilta suoraan (han opiskeli siis Suomessa). Pakkohan se oli lahtea kun toinen sai haluamalleen uralle hyvan alun tasta tyopaikasta.

3. Montako lasta?
Kaksi poikaa.

4. Viihdytkö?
En. Asumme taalla USA:n Bible Belt:ssa, en suosittele kenellekaan tanne muuttoa (paitsi jos on kovin uskovainen, silloinhan tama on suorastaan paratiisi). Kova hinku on taalta jonnekin sivistyneempaan osaan USA:ta tai maapalloa. Miehella on tyohaastattelu ensi viikolla kotiosavaltiossaan, pitakaa peukkuja pystyssa etta tarppaa .

5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?
Ystavia ja perhetta. Vaikka takalaisten kanssa tuleekin toimeen, ja ystaviakin on, niin maailmankatsomus on niin erilainen ettemme kumpikaan (mies tai mina) kauhean hyvin taalla viihdy. Ikava on viininmaistelu iltoja kavereiden kanssa ja sen sellaista. Takalaiset lahinna hoitavat sosiaalisuhteitaan kaymalla kirkossa kolme kertaa viikossa ja se taas ei kay meidan tyyliimme.

 

[TuiKKu]

Muutin Irlantiin 6 vuotta sitten töihin. Oli tarkoitus palata heti Suomeen mutta olen jo kotiutunut. Naimisissa ja kaksi lasta, kolmosta odotetaan.
Ikävöin Suomesta kavereita, sukulaisia, metsiä, ruokaa ja joulua. Harmi että lapset tapaavat harvoin suomalaisia sukulaisiaan. Molemmilla äitiyslomilla olin 3 kk Suomessa. Olen usein haaveillut paluusta Suomeen maalle mutta voi olla että tulis taas ikävä Irlantia jos kokonaan muutettais Suomeen.
Onneksi minulla on täällä suomalaisia kavereita ja mun miehen perhe on kiva.
Kun muutettiin uuteen taloon oli pakko rakentaa sauna ja äiti tuo aina tullessaan ruisleipää.

 

[taustalla]

Entä moniko teistä on töissä ulkomailla? Oliko hankala löytää? Oliko kielivaikeuksia (jos vasta vanhoilla päöivillä opiskelitte). Oletteko ajatellet jos joskus tulee ero niin mitä sitten?

 

[Kaukomaija harmaana]

Itselläni ei ole ollut hankaluuksia löytää töitä. Tietty ensimmaisenä vuotena norjankieli tuntui takuuilevan ja ikävöin omaa kotikieltä suunnattomasti. Nyt ajan myötä asiaa ei juurikaa ajattele. Tietty, jos jalkapallosta täytyy keskustella tai atomienergiasta, menee luu kurkkuun. Menis muuten kyllä suomenkielelläkin En ole eroasiaa ihmeemmin mietinyt. Tokkopa se erillaisempaa ois kuin erota Suomessa. Tuskin minä lapsen kanssa täältä poiskaan muuttaisin, jos liittomme karituisi. Lapsellahan on isä silloin täällä jokatapauksessa ja lapsella oikeus tavata isäänsä. Voi tietty olla, että Suomessa tulisi pitempiä pätkiä oltua. Ei pidä murehtia etukäteen asioita. Jos kohalle kolahtaa, niin sitten katotaan mihin maahan siivet kantavat

 

[Cosmopolitan]

\

Entä moniko teistä on töissä ulkomailla? Oliko hankala löytää? Oliko kielivaikeuksia (jos vasta vanhoilla päöivillä opiskelitte). Oletteko ajatellet jos joskus tulee ero niin mitä sitten?

Olen ollut toissa useammassakin maassa (talla hetkella kotona). Toita ei ollut vaikea loytaa; suorastaan soiteltiin kotiin ja pyydettiin toihin Alussa oli jonkinlaisia kielivaikeuksia, mutta ihmiset ovat aina suhtautuneet tosi ymmartavaisesti puutteelliseen kielitaitoon.Eroa en ole pohtinut, mutta ei kai se sen kummallisempaa ole kuin Suomessakaan.

 

[amlo]

Hello!

Olen asunut Isossa-Britanniassa (Lontoossa) vuodesta 1996, kun toita ei Suomesssa ollut. Vuonna 2000 kavaisin toissa Saudi-Arabiassa. Tapasin mieheni tyoympyroissa Lontoossa ja perheeseen kuuluvat nyt myos kaksi tytarta (-02 ja -04). Olen viihtynyt suht hyvin, mutta nyt haaveilemme paluusta Suomeen (saas nahda toteutuuko milloin(kaan)??. Eniten kaipaan Suomessa puhtautta ja siisteytta, luontoa, ruisleipaa, riisipiirakoita, salmiakkia ja tietysti vanhempiania, sukulaisia ja ystavia.

 

[taustalla]

Mitä sitten olette ammatiltanne? Norja ja Saudit&Englanti ilm. terveydenhuoltoalaa?

 

[Catnip]

Ilmoittelenpa taallakin hyvat uutiset. Tuo aiempi toiveeni etta paastaisiin muuttamaan kay sitten toteen. Olemme muuttamassa takaisin "sivilisaation pariin" ensi vuonna, ja sielta saattaisi jopa loytya jonkinlaista suomalaista asutusta. Olisi ihan kiva, lastenkin takia, etta oppisivat minunkin kulttuuriani tuntemaan muutenkin kuin kesalomilla.

Noihin lisakysymyksiin, kieliongelmia ei ole, mita nyt paikallisten murretta on joskus vaikea ymmartaa, jos oikein pahaa Aaaalabaamaa puhuvat. Toiden kannalta tama osavaltio on tosi hankala. Taaltahan eivat edes pohjoisvaltioista kotoisin olevat loyda toita. Moni on tanne tullut ja taalta lahtenyt asian vuoksi.

Eroa ei kummemmin mietita, oikeastaan on ehka toisinpain, se ei ole vaihtoehto. Koska lapsien kannalta ja muutenkin olisi ero luultavasti hankalampaa kuin jos samasta maasta oltaisiin kotoisin, niin siita saa kummasti potkua yrittaa aina jatkaa ja jaksaa, ja se on ollut hyva. Monet vaikeudet ja stressit olemme lapikayneet, mutta siita se rakkaus vain lisaantyy kun tietaa etta toinen seisoo vierella oli muutoin miten kamalaa tahansa. En mina taalla enaa asuisi jos tuo mies ei olisi tukena. Eika hanellakaan ollut aina helppoa kun Suomessa asuttiin, eli vuorotellen ollaan toisen olkapaana. Parisuhde/avioliitto ei ole ikina helppo juttu, eika varsinkaan kun on kahdesta eri maasta kotoisin, mutta kun lahtee matkaan ajatuksella etta yhdessa myos pysytaan, ja tekee todella toita asian eteen, niin kylla se siita. Ja voipahan sanoa etta on ainakin yksi asia mista on elamassaan todella ylpea.

 

[amlo]

Siihen ammatti kysymykseen; sisatauti-kirurgian sairaanhoitaja olen, joten lahes kaikkialla muualla maailmassa toita tuntuu olevan vaikka muille jakaa (sain tyopaikan myos Kanadasta v.2001, mutta loppujen lopuksi en mennyt sinne sittenkaan), mutta Suomessa tilanne on ollut aikalailla painvastainen lahes viimeiset 10 vuotta...Toivottavasti tilanne paranee ja minakin loytaisin alan toita Oulun seudulta jonakin kauniina paivana...

 

[Footballers Wife]

\

Itse muutin Norjaan 99 töitten perässä. Koti-ikävä oli aluksi kovakin ja kaikki tuntui samalla niin uudelta ja jännittävältä. Tuntui kyllä aluksi, että monesti vertasi asioita Suomen ja Norjan välillä. Erityisesti huonoina päivinä marmatin, että Suomessa tehään näin ja näin...paljon paremmin

Ajan myötä kaikkeen tottui. Kävin Suomieloa kokeilemassa kolmen Norja-vuoden jälkeen. Suomessa viihdyin 8kk ja oli ikävä takasin Norjaan, missä oli työtä ja ihanat ystävät. Hyppäsin koneeseen ja lähdin vaan kesäkeikalle vanhaan työpaikkaan. Rakastua pamautin ja sillä tiellä ollaan Nyt siis oma norjalainen kulta ja 11kk tyttö kainalossa . Kulttuuri ei kauheasti eroa. Tietty työmoraali on suomalaisilla tiukka ja kovempi kuin täällä norjalaisilla. Olen kyllä tottunut jo hiukka leppoisempaan työntekoon ja en ole enää niin tiukkapipo kuin ennen :kieh: En varmaan Suomessa töitä saiskaan tällä moraalilla.....ei vaitiskaan. Vitsi vitsinä.

Useilla ulkomailla asuvilla tulee ajoittain suomi-ikävä. Voihan sitä tietyn ajan käyä eloa siellä kokeilemassa. Useinkaa se ruoho ei ole sielläkään vihreämpää. Ite ainakin ajatuksissani luon usein ihanaa Suomikuvaa...valkea, rauhallinen joulu, juhannustunnelma, lavatanssit, makoisa ruisleipä, saunan lämpö yms. Kuitenkin arkea se elo on Suomessakin ja ainakin itselleni se Suomi-arki oli rankempaa kuin nykyään. Eihän sitä koskaan tiiä, jos Suomessa käyään asumassa jokunen vuosi...en koskaan sano "ei koskaan". Tietty mies ekana suomikurssille

Mukavaa lauantain jatkoa. On ihanaa vaihtaa hiukka ajatuksia ja kokemuksia. Kaikille on varmaan sattunut eräänlaisiakin kommelluksia...niistä myöhemmin :wave:

Hei, Norja on minun toinen "kotimaani" :heart: LÄhdin aikoinaan miltei suoraan lukiosta kalatehtaalle ja muutin norjalaisen kihlattuni kanssa osloon. Asuin norjassa 87-90. Norjalaiset ja Norja pysyvät aina lähellä sydäntäni, aivan ihana maa ja kansa. Terveisiä vaan sinne! :wave: =)

 

[Reissaaja]

Morjens,

meikäläiset ovat asuneet Saksassa nyt puoli vuotta ja ollaan viihdytty tosi hyvin. Miehen työn mukana tultiin, eikä oikein tiedete vielä kauan ollaan. Odotetaan ensimmäistä lasta tässä innolla. Suomesta kaipaa niitä samoja ruokajuttuja mitä muutkin mainitsivat eli omaa suosikki ruisleipää ja karjalanpiirakoita ym. vaikka vasta lyhyt aika ollaankin oltu poissa.

t. Reissaaja rv 14+2

 

[Tiitiäisen äiti]

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
Nykyään asun Espanjassa (vuodesta-99), mutta suomesta lähdin vuonna -95
2. Muuttamisen syy?
Terveys heitti häränpyllyä, ja ajattelin , että mitä olen tehnyt ja huomasin , että en juuri mitään, niin päätin lähteä yksin ulkomaille, koska olin vielä nuori ja eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu
3. Montako lasta?
Yksi poika
4. Viihdytkö?
Jos en viihtyisi niin sitten muuttaisin pois
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?
Saunaa, kesä öitä

 

[Marcon äiti]

1. Missä maassa asut, kauanko olet asunut?
2. Muuttamisen syy?
3. Montako lasta?
4. Viihdytkö?
5. Mitä eniten kaipaat Koti-Suomesta?


1. Asun Ranskassa, Elsassissa. Tässâ kaupungissa asunut pian 10 vuotta, + muualla Ranskassa 3.5 vuotta, Sveitsissâ 2 vuotta ja jenkeissâ vuoden ( Catnip : Olin Birminghamissa Alabassa minäkin, tiedâ tunteesi ... ! )

2. Kyllästyminen Suomeen, seikkailunhalu, ja myöhemmin opinnot ja työ.

3. Yksi poika on. Toistaiseksi.

4. viihdyn toki. Kotini on nyt tââllâ, vaikka aika ajoin kiroan vielâkin ranskalaista byrokratiaa ja asioiden hoitamisten hankaluutta. Mieheni on luvannut rakentaa meille saunan, se onkin sitten kova sana. kotimme on sisustettu aika paljon suomalaisesti. Laitan paljon suomalaista ruokaa myös - hyvin on kaikille kelvannut.


5. Saunaa kaipaan, ruisleipââ ja salmiakkia. Ihmisten rentoutta, asioiden hoituvuutta, järviâ, kauniita kesâ iltoja. Onneksi posti tuo helpolla neljän viljan nalle hiutaleet kuin myös natusanin saippuat. Suomessa käyn yleensä " tankkaamassa " vâh. kerran vuodessa.

Niin ja ; tällä hetkellâ en ole työelämässä , olen kotîäitinä. Töitä olen aina saanut helposti, kielivaikeuksia ei ole liiemmin ollut - pâinvastoin. Puhun 3 kieltâ sujuvasti, se on ennemminkin avannut ovia. Mutta naisena olen saanut kuitenkin tehdä leipäni eteen kovasti töitâ ja 'todistella' usein ettâ blondillakin on aivot ja se osaa ! Olen ollut vuosia vastaavan hommissa, ja ne ovat tââllä aika miesvaltaisa juttuja vielâ - tuo kuuluisa tasa-arvo ei ole täâllâ ihan vielâ niiin kohdallaan ... :/

:flower: :flower: =)