Ulkomailla asuneet/asuvat?

Kokemuksia kaivattaisiin! Ja mahdollisesti jotain blogilinkkejä jos tiiätte
Itsellä olis ens vuoden alussa muutto Japaniin.. On jo tuttu mulle vaihtarivuodelta/muutaman vuoden opinnoista. Siellä tapasin sitten nykyisen mieheni.. Nyt kun ollaan Suomessa asuttu pari vuotta ja meillä synty muutama kuukausi sitten pieni tyttö niin ollaan päätetty että muutetaan Japaniin Kulttuuri yms on kyllä mulle jo tuttuja, mutta jänskättäähän se miten menee asiat kun onkin menossa sinne oman perheen kanssa..

 

http://www.ulkosuomalainen.com/japani/

 

Kyllä sä pärjäät! Pidät kiinni omasta kulttuurista ja toisaalta olet avoin uudelle, hylkäämättä omaasi. Suomalainen kulttuuri on ainutlaatuinen, lähellä japanilaista.

 

Tosiaan olis tarkoitus jäädä jopa ihan pysyvästi tuonne Japaniin, vaikka Suomessa varmasti tullaan mahdollisuuksien mukaan käymään. Oon aiemmin itse tehnyt jonkin aikaa työtä avustajana japanilaisessa päiväkodissa ja oli kyllä aivan ihana se paikka ilmapiiriltään. Varmaan meillä tyttö laitetaan japanilaiseen päiväkotiin sitten, veikkaisin. Kouluksi varmaan joku kansainvälinen sitten.. Mies puhuu kohtalaisesti suomea ja minä japania varsin hyvin ja keskustellaan kummallakin kielellä + englannilla, ja on päätetty että tyttö oppisi sekä japania että suomea kotona Ja halutaan kumpikin antaa omasta kulttuurista jotain lapselle.

Sinänsä kyllä kaikessa "nurinkurisuudessaan" tuo japsikulttuuri muistuttaa välillä yllättävän paljon suomalaista vaikka sen tiedän että esimerkiksi ruisleipää ja salmiakkia tulee ikävä!! Suklaata kans, en tykkää suklaasta tuolla yhtään, maistuu enemmänkin jollekin toiselle ruskealle aineelle.. :x

Asunto on jo valmiina ja miehen tutun kautta päästään paritaloon rauhallisella alueella Tokiossa. Aika ylellistä tuntuu olevan toi kun siellä kuitenkin usein ihmiset asuu kerrostaloissa ja omakotitaloissa etc sitten varakkaammasta päästä olevat.
Turvallisin mielin kyllä lähdössä koska kulttuuri ei ole ihan vieras ja kieltäkin osaan sen verran että kommunikoinnit sairaaloissa/kaupoissa ja muissa sujuu hyvin. Lisäksi ihmiset on aivan ihania ja yleisesti ottaen Tokiokin tosi turvallinen joten uskon kyllä että hyvin menee!

 

No mä asun vain Hollannissa joten kulttuurillisesti lähempänä Suomea, mutta meillekin on tuo Japani ollut vaihtoehtona. Kai siellä hankalinta on kulttuuriin 'sisään' pääseminen, sitä kun on aina ja ikuisesti kuitenkin gaijin. Mutta ihana ja kaunis maa, jossa muutaman kerran matkailleena haluaisin aina olla uudelleen. Onnea matkaan!

 

Totta iX. Itsekin kun pari vuotta opiskelin tuolla niin kyllä asuin siellä ihan vakituiseen silloin jne. Silti tuntu että ihmiset kohteli vähän kuin jotain turistia.. Kyllä siellä erottuu joukosta tällanen "suominainen" vaikken olekaan mikään sinisilmänen liinatukkatyttö. Monesti esimerkiksi kaupassa asioidessa myyjät yritti alkaa puhumaan englanniksi (korostan sanaa yritti, koska valitettavasti useimpien japsien kielitaidot on vähän.. ruosteessa) ja sitten piti itse huomauttaa että puhun ja ymmärrän kyllä japaniakin. Itse sain tuon päiväkotityön sieltä silloin varsin helposti, mutta oon muilta kuullut, että esim toimistoihin tai muualle on vähän hankala päästä töihin ellei ole oikein ansiokkaat paperit - juuri tämän ulkomaalaisuuden takia. Eli tavallaan se että oot vähän ulkopuolella kyllä monissa asioissa. Tietty ne lähipiirit hyväksyy nopeasti, mutta yleisellä tasolla. Vaikka japanilaiset toki välillä jopa turhankin kohteliaita onkin..

 

Joo se kohteliaisuus ja ystävällisyys on kyllä jotain, viime kesänä kun onnistuin Kobessa eksymään, ei tarvinnut seistä kuin 10 sekuntia kartan ja hämmentyneen ilmeen kanssa kun joka suunnalta rynnisti kohtelias paikallinen auttamaan. Eivät toki osanneet englantia, ja mun japani typistyy muutamaan lauseeseen. Mutta jos muu ei auttanut niin nehän opastivat mut kädestä pitäen oikeaan paikkaan! :-o

 

Elekielelläkin pääsee ehdottomasti pitkälle. Kerran mentiin johonkin sushibuffettiin ystävän kanssa kun kumpikaan ei vielä silloin kunnolla kieltä hallinnut. Sieltä yksi perheenisä bongasi miten hukassa me oltiin ja tuli opastamaan, miten toimia.. Ei hän englantia puhunut, pari sanaa kyllä heitti väliin, mutta muuten yksinkertaisesti selitti japaniksi asioita ja näytti eleillä ja käsien liikkeillä paljon.
Ja äkkiä sen kielenkin oppii kun on pattitilanteessa tavallaan, ettei oikein enkulla pärjää kun muut ei sitä puhu...