Ulkomaankomennus - kriisi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mai_Lisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mai_Lisa

Vieras
Hei!
Kirjoitan nopeasti viestiä, kertokaapa mitä ajattelette. Mieheni on saanut mahdollisuuden lähteä ulkomaille työkomennukselle. Kyseessä olisi aivan mahtava mahdollisuus edetä. Minä olen vielä hoitovapaalla pienen lapsemme kanssa, mutta kaipaan töihin. Käytännössä joutuisin olemaan kotona 3 v. eteenpäin. En halua sitä, haluan omaa rahaa, työyhteisön ja oman elämän. Lisäksi Suomessa meillä on kaikki tosi hyvin,ystävät, harrastukset, sukulaiset, enkä ole valmis jättämään tätä kaikkea. Komennus toisi meille paljon rahaa, saisin tehdä mitä haluan ja mies toteuttaisi uraunelmansa - vain minä seison tiellä. Mitä tehdä, tilanne on raastava!?
 
Hei!
Kirjoitan nopeasti viestiä, kertokaapa mitä ajattelette. Mieheni on saanut mahdollisuuden lähteä ulkomaille työkomennukselle. Kyseessä olisi aivan mahtava mahdollisuus edetä. Minä olen vielä hoitovapaalla pienen lapsemme kanssa, mutta kaipaan töihin. Käytännössä joutuisin olemaan kotona 3 v. eteenpäin. En halua sitä, haluan omaa rahaa, työyhteisön ja oman elämän. Lisäksi Suomessa meillä on kaikki tosi hyvin,ystävät, harrastukset, sukulaiset, enkä ole valmis jättämään tätä kaikkea. Komennus toisi meille paljon rahaa, saisin tehdä mitä haluan ja mies toteuttaisi uraunelmansa - vain minä seison tiellä. Mitä tehdä, tilanne on raastava!?

No hyvänen aika sentään. Miksi sinun pitää lähteä voihan mies lähteä yksinkin. Lapsen viet päivähoitoon ja lähdet töihin. Miehelläsi on varmasti mahdollisuus tulla luoksesi ja sinulla mennä tapaamaan häntä, so? Eivät nuo komennukset ikuisuuksia kestä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja En ymmärrä;11254813:
No hyvänen aika sentään. Miksi sinun pitää lähteä voihan mies lähteä yksinkin. Lapsen viet päivähoitoon ja lähdet töihin. Miehelläsi on varmasti mahdollisuus tulla luoksesi ja sinulla mennä tapaamaan häntä, so? Eivät nuo komennukset ikuisuuksia kestä.


Avaan tätä keissiä lisää. Mies olisi lähdössä Aasiaan, joten ei tässä nyt ihan viikonloppuvierailut onnistuisi. Hän vaatii nyt minulta järkiperusteita siihen, miksi en halua lähteä. Olen yrittänyt argumentoida mm. töihin palaamista (en halua sanoutua irti, mies taas sanoo että firma voisi hyvin hankkia minullekin töitä), Suomen päivähoidon hyvää laatua, vanhenevista vanhemmista huolehtimisista yms. Tosiasiassa olen vaan tosi onnellinen Suomessa, enkä halua muualle. Se on minun ainoa "järkiperusteeni". Olen tosi ahdistunut ja mietin, että toki mies voi vapaasti lähteä, mutta minä jää lapsen kanssa tänne. Itkettää ajatuksin expattielämästä, olemme molemmat asuneet aiemmin ulkomailla useita vuosia, mutta Suomeen palattiin nimenomaan perustamaan perhe. Ja tässä nyt sitten ollaan. En halua muuttaa.
 
"Mitä vain suinkin voit tehdä,
tai kuvitella tekeväsi,
ryhdy siihen.
Uskallus tuo hengen,
voiman ja vallan."

-Goethe

Lähde tai jää. Kunhan voit tehdä sen - tai kuvitella tekeväsi.
 
Ehdin vielä kirjoittaa vähän lisää... Olen vauvavuoden jälkeen aika väsynyt ja toivon vain seesteistä aikaa. Ulkomaankomennus tuntuu täysin väärältä juuri nyt: olemme hakeneet uutta kotia, päivähoitoa, harrastuksia lapselle jne. Minulla on täällä paljon ystäviä, jotka merkitsevät todella paljon. Enkä yksinkertaisesti jaksa ajatella uuden elämän aloittamista muualla! Olen kokenut sen jo, ja kerroin miehellekin tavatessamme, että Suomi on minusta paras paikka juuri minulle. Kaikki tunteet siis kertovat, etten halua muualle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Läpikäynyt;11254977:
Kumpi sinulle on tärkeämpäää - oma parisuhteesi vai riippuminen sukulaisissasi?
Ole aikuinen ja mieti asioita järjellä.
Tasna lähtisin omassa tilanteesssi maailmalle, avoimin silmin.

Riippuminen sukulaisissa? Oma lapsi, vauvan aiheuttaman väsymyksen "hoitaminen" ja omat tunteet eivät ole tärkeitä, parisuhde vain? Mikäs on miehen vastuu perheestä? Niillähän AP asiaa perusteli. Ja hän on ollut jo maailmalla, kuten tietäisit, jos olisit jutun lukenut. Ymmärrän häntä hyvin, tuossa vaiheessa varmasti kaipaa tuttuja maisemia ja rutiineja.

Mutta vaikea tilanne. Voisin kuvitella, että vaikka lähtisit, et olisi onnellinen, olisivatpa ulkoiset asiat kuinka hyvin takaisin. Masennus, ahdistus ovat hyvin salakavalia... Se hyvinkin saattaisi aiheuttaa ongelmia parisuhteeseenkin. Itse varmaan jäisin kotiin lapsen kanssa, ja antaisin miehen mennä, vaikka ei sekään hyvä ratkaisu olisi. Odottaisin kyllä mieheltäsi ymmärrystä, pikkulapsen kanssa elämä muuttuu. Eikä uuden ystäväpiirin rakentaminen tilanteessasi olisi helppoa, joten tuen saaminen ja elämän löytäminen muualla olisi normaalia raskaampaa.
 
Juuri noin kuten edellä. Kaipaan lapseni takia sukulaisia, ystäviä, suomalaisuutta. Olemme halunneet saada lapset täällä ja tähän kulttuuriin, kieleen jne. Lähipiiri on minulle todella tärkeä - mikä pitkälti johtuu siitä, että olen aiemmin asunut useamman vuoden ulkomailla ja siten oivaltanut läheisten ihmisten merkityksen. Lisäksi rakastan työtä, tavallista arkea, "puurtamistakin". Haluan ihan tavallista elämää täällä.

Olemme kuitenkin nyt löytämässä kompromissia. Komennus saisi kestää max 2 vuotta ja miehen työnantajan pitäisi auttaa minua löytämään työ/ räätälöidä työpaikka. Näillä ehdoilla pystyn lähtemään, katsotaan miten käy.
 
Järkiperusteina:

- Saamatta jäänyt palkka näkyy tulevassa eläkkeessä
- Pitkä kotiäitiys näkyy eläkkeessä, heikentää työelämään palaamista ja uramahdollisuuksia

Mitä jos ero tulee myöhemmin, niin jäätkö tyhjän päälle jos lähdet miehesi mukaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja En minäkään lähtisi;11255277:
Järkiperusteina:

- Saamatta jäänyt palkka näkyy tulevassa eläkkeessä
- Pitkä kotiäitiys näkyy eläkkeessä, heikentää työelämään palaamista ja uramahdollisuuksia

Mitä jos ero tulee myöhemmin, niin jäätkö tyhjän päälle jos lähdet miehesi mukaan?


Minä lähtisin, ehdottomasti. Tuen miestäni kaikissa hänen valinnoissaan ja omaa onnellisuuttani ehdin miettiä sitten myöhemminkin. Eläkkeestä en ole tässä iässä vielä huolissani, eikä kukaan edes takaa että elän niin vanhaksi. Jos elämässä tulee tilaisuus se käytetään hyväksi että on sitten myöhemmin mitä muistella. Pääsee sieltä poiskin jos se nyt aivan kammottava paikka on. Eipä ole oman miehen rinnalla vielä mitään niin kammottavaa tullut että pois pitää päästä. Me olemme pari ja me elämme yhdessä toinen toistamme tukien ylä- ja alamäessä.
 
Avaan tätä keissiä lisää. Mies olisi lähdössä Aasiaan, joten ei tässä nyt ihan viikonloppuvierailut onnistuisi. Hän vaatii nyt minulta järkiperusteita siihen, miksi en halua lähteä. Olen yrittänyt argumentoida mm. töihin palaamista (en halua sanoutua irti, mies taas sanoo että firma voisi hyvin hankkia minullekin töitä), Suomen päivähoidon hyvää laatua, vanhenevista vanhemmista huolehtimisista yms. Tosiasiassa olen vaan tosi onnellinen Suomessa, enkä halua muualle. Se on minun ainoa "järkiperusteeni". Olen tosi ahdistunut ja mietin, että toki mies voi vapaasti lähteä, mutta minä jää lapsen kanssa tänne. Itkettää ajatuksin expattielämästä, olemme molemmat asuneet aiemmin ulkomailla useita vuosia, mutta Suomeen palattiin nimenomaan perustamaan perhe. Ja tässä nyt sitten ollaan. En halua muuttaa.

Kannattaa oikeasti miettiä liittonne tärkeyttä.

Itse en kyllä jättäisi miestäni yksin asumaan Aasiaan. Sieltähän usea exspatti löytää uuden vaimon, vaikka omakin olisi mukana. Ovat niin kovia miellyttämään nuo aasialaisnaiset ja tekevät oikeasti kaikkensä päästäkseen hyviin naimisiin.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä