http://www.youtube.com/watch?v=zt2bFTSIb90&feature=related
Tässä vielä saman tekijän koskettava animaatio rokotuksesta sairastuneen tytön tarinasta.
Käännän tähän tekstin, mikä löytyy venäjän kielellä "more info"-linkin takaa
"Pikku-Nastjan vointi huononi sen jälkeen, kun hänet rokotettiin 3 kk:n ikäisenä (pistoolilla). Tämä on melkein dekkari-tarina. Vanhempien kertomuksen mukaan alussa sanottiin, että rokotettiin tuhkarokkoa ja punatautia vastaan. Mutta sen jälkeen, kun lapsen kuume ei laskenutkaan rokotteen jälkeen, ja rokotteesta alkoi skandaali, neuvolakorttiin ilmestyi merkintä, että rokotettiinkin poliota vastaan. Todellista informaatiota tuskin tulemme saamaan enää koskaan.
Koti-Donetskissa (perhe on kotoisin Volnovahan kaupungista Donetskin läänissä ) , pikku-Nastjalle ei onnistuttu määrittämään diagnoosia, mutta syntyi vahva epäily, että Nastjalla on leukemia. Hänet lähetettiin jatkotutkimuksiin "Ohmatdet":iin. Lopulta saatiiin diagnoosi "krooninen (joku, en osaa kääntää tätä ) leukemia".
Lääkärit totesivat, että ainut mahdollinen hoito on luuydinsiirto.
Nastjan vanhemmat eivät ole vielä toipuneet tämän uutisen jälkeen. Heidän tyttärensä voi pelastaa vain kallis leikkaus ulkomailla ja koko tämän ongelman taloudellinen ja henkinen taakka on nuoren parin harteilla. Kaikki toiveet onnellisesta lapsuudesta, elämästä perhepiirissä, pienet perheen ilot ja surut, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset askeleet, päiväkoti, koulu, kaikki on uhan alla pelottavan diagnoosin ja vähintäänkin yhtä pelottavan rahasumman takia, joka on esteenä matkalla tähän kaikkeen: ensimmäisiin sanoihin, askeliin, mekkoihin, nukkeisiin, synttäreihin.
Nastjan äiti työskentelee kirjanpitäjänä "Voda Donnabasa"-nimisessä yrityksessä ja on tällä hetkellä äitiyslomalla. Isä työskentelee kuljettajana-matkaoppaana (käänn. huom. en ole varma käänsinkö ammatin oikein). Viimeiset kolme kuukautta perhe on elännyt lähes pelkästään isovanhempien rahallisen tuen turvin.
Luojan kiitos, että me tiedämme, että ei ole olemassa tilanteita, joista ei
pääse ulos ja että me pystymme vaikuttaa siihen, että elinsiirto tulisi mahdolliseksi. Monet lapset ovat lopulta päässeet elinsiirtoon, vaikka heidänkin lähtötilanteensa oli sellainen, ettei ollut rahaa eikä paikkaa, mistä odottaa apua. Tahto auttaa lähimmäistä ja tehdä hyviä tekoja, asuu jokaisessa meistä. Joskus me unohdamme sen emmekä kuule sitä, mutta joku päivä tuleekin se hetki, jolloin tajuamme, ettei nyt pysty vain kävellä ohi ja unohtaa, ja ymmärrämme että kaikki riippuu myös meistä itsestämme. Jonkun elämä, jonkun onni, jonkun toivo.
Olkaa kiltteja, auttakaa Nastjushaa! Hän ei vielä pysty sanomaan teille "Kiitos" ainoastaan siitä syystä, ettei vielä osaa. Hän on vasta 8 kuukautta vanha (käänn. huom. video laitettu kesäkuussa 2009, joten tällä hetkellä varmaankin vuoden ikäinen ). Mutta hän kasvaa isommaksi ja tulee teille ihan varmasti sen sanomaan. "
(Käänn. huom. Perässä seuraa puhelinnumerot, joita en ala tänne laittamaan, ketä kiinnostaa, saa itse ne poimia, numerot ovat joka kielessä samoja

. Kaksi ekaa numeroa on Marinan (Nastjan äidin ) , seuraava mummin (Marinan äidin) valkovenäläinen numero suuntanumeroineen, jälkimmäiset vapaaehtoisten auttajien numerot. Ja venäjän suuntanumero on +7 ennen tuota "8 ........" )