ukko on 5min kotona ja meillä on jo tappelu käynnissä =( =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei jaksa

Vieras
mä oon koko viikon kävellyt kaikenmaailman toimintaterepiaan,puheterapiaan,kauppaan ym 2km yhteen suuntaan + vienyt toisen pojan hoitoon aamusin ja hakenut yht 3km ja sen jälkeen lähtenyt kylille josta tullut lisäkävely matkaa 4km eli ainakin sen 7km kävellyt joka ikinen päivä 4 ja 5v poikien kanssa säällä kun säällä.

nyt kun sanoin ukolle että voitas käydä autolla kaupassa ettei mun tarvis aina kävellen raahata niin isoja määriä muutenkin viimisiulläni raskaana ja kaiken maailman maha,selkä,alapää kipuja jatkuvasti ja kävely vaappumista.

ukko veti herneet nenuun ja sano ettei lähde yhtään mihinkään että oisin vaan kävellen mennyt (lumipyryssä)

no mä sit vedin isommat herneet.. itkettää.. joku on niin ääliö..
ollaan viikonloppu ilman ruokaa ja wc paprua en mä jaksas joka ikinen päivä ravata kylillä =(

ens viikolla on ta keskiviikkoon asti menoja sja sit kun poika pitää kuitenkin viedä päiväkotiin..
 
Puolen tunnin hiljaisuus.

Eli kun ukko tulee töistä, niin ekaan puoleen tuntiin ei valiteta miten rankka päivä kotona oli, tai julisteta että tänään on sitten sun vuoro imuroida.

Ja sitten kun ukko on saanut rauhassa kotiutua, juoda kahvinsa tai syödä ruokansa, ja istahtaa sohvalle, voi ottaa puheeksi kauppakäynnin yms.

 
Taas se oma mies tuntuu niin ihanalta :( Meillä kun käydään yhdessä kaupassa, vaikka mulla on auto, kun inhoon kauppakassien raahaamista ja lapsen raahaamista. Tietty käyn hakees vkolla "täyttöjä", mutta se suurempi reissu kerran vkossa.

Ja tässä kohtaa sun miehessä on todellakin vikaa! Nyt kova kovaa vastaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juh:
Jos mun mieheni kävisi autolla töissä päivittäin, hän todellakin huolehtisi myös kaupassa köynnit!
Näin oli meilläkin, kun lapset olivat pieniä ja minä kotona. Uudessa kodissa kauppa oli lähempänä 800 merin päässä. Silloin kävimme tekemässä pienempiä ostoksia, mutta pääasiassa mies hoiti ruokaostokset isommasta keskustan kaupasta.
 
kun oli työttömänä tehtiin kaikki siivoukset,kaupassa käynnit ym yhdessä
toinen vei pojan toinen haki ym..

nyt kun ollut töissä niin se vaki lause mä oon nyt töissä ja sun tehtävänä on tehdä kaikki
ja oonhan mä täällä siivonnut ja käynyt kaupassa mutta näyttävästi se vaan on liikaa vaadittu että ees kerran pääsis autolla kauppaan ettei aina hiki päässä raahata muovipusseja..

ja ei oo ajokorttia. =(
 
Kun tilanne on puolin ja toisin rauhoittunu, niin koittakaas keskustella asiasta rauhallisesti. Kyllä nyt ukon pitäs tajuta, että kerran viikossa on käytävä autolla kaupassa, ei kukaan kävellen voi perheen tavaroita rahdata! Jos saisitte vaikka sovittua viikonloppuun vakituisen ajan, koska käytte porukalla autolla hakemassa isommat asiat, niin sitten kun muutenkin liikut voit kävellen tuoda jotain pientä jos loppuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Puolen tunnin hiljaisuus.

Eli kun ukko tulee töistä, niin ekaan puoleen tuntiin ei valiteta miten rankka päivä kotona oli, tai julisteta että tänään on sitten sun vuoro imuroida.

Ja sitten kun ukko on saanut rauhassa kotiutua, juoda kahvinsa tai syödä ruokansa, ja istahtaa sohvalle, voi ottaa puheeksi kauppakäynnin yms.

näinkö se meneekin..
nyt ois 30min mennä
mutta mä taidan mököttää tän päivän..
pitää nyt toivoo ettei lapsille tuu vessahätä kun ei oo vessapaperia kun ihan säälittävä nysä =(
huomenna tulis vieraitakin mutta ei mitään tarjottavaa =( kai se pitää ite huomenna taas lasten kans käydä kaupassa (ukko siis huomennakin töissä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Puolen tunnin hiljaisuus.

Täh? Pitääkö sun todella odottaa puoli tuntia ennen kuin voit keskustella miehesi kanssa normaaleista arkirutiineista? Toisaalta se on kaiketi ihan fiksua, jos kerta on tuon luontoinen ukko, että hermostuu pikkuasioista.
 
Minä en enää ikinä asuis kenenkään miehen kanssa. Elämä on kohdillaan ja koti siisti. Veskin pöntön yläpuolinen seinä ei ole kusessa metrin korkeudelta eikä paskasia vaatteita loju pitkin lattioita. Olen helvettini jo kärsinyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kun oli työttömänä tehtiin kaikki siivoukset,kaupassa käynnit ym yhdessä
toinen vei pojan toinen haki ym..

nyt kun ollut töissä niin se vaki lause mä oon nyt töissä ja sun tehtävänä on tehdä kaikki
ja oonhan mä täällä siivonnut ja käynyt kaupassa mutta näyttävästi se vaan on liikaa vaadittu että ees kerran pääsis autolla kauppaan ettei aina hiki päässä raahata muovipusseja..

ja ei oo ajokorttia. =(


Siis tehdä kaikki, kun toinen käy töissä??? Voi juma mikä tekosyy.

Voi elämä!

Ja minä en kyllä mitään puolen tunnin hiiljaisuussessioita käy pitämään, kuten ei pidä mieskään minun töistä tultua. Jos jotain tarvitaan YHTEISEEN käyttöön (paskapaprua, ruokaa jne...), niin eiköhän se kauppareissu kosketa kumpaakin. Ja en tasan varmasti jaksa kelloa katsoa, milloin arvon työnsankarille voisi vaatimattomasti ehdottaa näiden yhteisten yleishyödykkeiden hankkimaan lähtöä :laugh:

Meillä mies töissä, jossa on paljon enemmän vapaata kuin minulla (arkityö, vko-loput vapaat). Taidan laukaista seuraavan kinan yhteydessä, että kun teen kerran enemmän töitä kodin ulkopuolella, saa mies ottaa kodin huostaansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Puolen tunnin hiljaisuus.

Täh? Pitääkö sun todella odottaa puoli tuntia ennen kuin voit keskustella miehesi kanssa normaaleista arkirutiineista? Toisaalta se on kaiketi ihan fiksua, jos kerta on tuon luontoinen ukko, että hermostuu pikkuasioista.
Kyllä mäkin annan miehen hetken verran olla rauhassa töistä tultuaan, syödä ja lukea lehteä. Eikä tämä tarkoita sitä etteikö hänelle voisi mitään puhua tai että hän hermostuisi jos näin tekisin, mutta ns. keskusteltavat asiat jätän suosiolla myöhemmäksi. Lapsetkin hätistän pois häiritsemästä miehen ruokarauhaa. Sitten kun mies on saanut syödä rauhassa, hän jaksaa paremmin olla lasten kanssa ja muutenkin keskittyä kotielämään.

 
ehkä mä teen tosiaan kauppalakon.

tosiaan oon kaupassa käynyt kun muutenkin menoja sinne suuntaan mutta ehkä ne vähäsetkin jätän väliin..

mies oli 3kk työttömänä ja syksyllä syynä oli että en voi käydä kaupassa kun oon likanen ( siis jos suoraan töistä käy) sillon oli pientä käden vääntöö sillä olin myös ite töissä.

eli ei varmaan ensimmäinen ja viiminen kerta kun kauppa asioista tapellaan..
mut tänään tosiaan kismetti kun joka ikinen päivä oon kävellyt sen 7km ja joka kerta koittanut raahata mukanani vähän ruokaa

ja kun tänään tosiaan lunta satanut niin ei kiinnostanut yhtään lähtee tarpomaan rattaiden kanssa sinne. olin jo ihan puhki kun sain pojan vietyä päiväkotiin ja haettua sieltä. kiitos lisä extran auraamattomien jalkakäytävien.
 
mun mies pelkää just tota töistä tuloa... nyt kun oon töissä niin se pääsee useimmiten tuntia aikasemmin töistä kun mä ja saa rauhottua töiden jälkeen ihan keskenään... se on jo sanonu et sitä pelottaa mitä meidän suhteelle käy kun mä jään loppukesästä kotiin vauvan kaa.. mä oon meistä se puheliaampi ja sosiaalisempi ja mies tarvii tollasta omaa hiljasta aikaa...
 

Yhteistyössä