ujous kai vaivaa

[Minttu]

Ujous kai vaivaa, kun en oikein uskalla alkaa isommassa porukassa selostamaan mitään pidempää juttua. Olen kyllä mukana toisten jutuissa ja kommentoin lyhyitä asioita, mutta en oikein rohkene alkaa "tarinan kertojaksi". Työporukassa asia vähän vaivaa minua, kun muut tuntuvat vuorollaan olevan porukan keskipisteinä, mutta minulta ei oikein luonnistu. Toisaalta hyväksyn sen, että tällainen olen luonteeltani eikä kaikkien tarvitsekaan olla suuna päänä. Kahden tai kolmen porukassa juttelen miellelläni, mutta vähänkin isommassa porukassa suu sulkeutuu. Ei minulla nyt oikein mitään kysyttävää ollut, mutta kunhan tässä kirjoittelen illan ratoksi ja odottelen, jos jollain on jotain, mitä tulee tästä mieleen

 

[Sen pituinen se]

Ei se haittaa. Antaa niiden kertoa joilla asiaa on enemmän, ei kaikkien tarvi olla suuna päänä pulisemassa.

 

[hmmm]

vähän sama vaiva on, mutta jos se sua häiritsee, niin vähän kerralllaan harjoitelet ylipääsemistä?

 

[hmmm]

vähän sama vaiva on, mutta jos se sua häiritsee, niin vähän kerralllaan harjoitelet ylipääsemistä?

kerrot alussa pienen jutun ja lopulta isomman? mietit mitä voi sattua? hmmm. toiset ei kuuntele? no mietit miten suhtaudut siihen etukäteen... jne?

auttaisiko?

 

[kaksonen, vuohi]

Minäkin haluan ensin kuunnella mitä puhuvat ja millaisia ovat. Sitten voin keskustella, mikäli koen tarvetta.

 

[hmmm]

Ei se haittaa. Antaa niiden kertoa joilla asiaa on enemmän, ei kaikkien tarvi olla suuna päänä pulisemassa.

no ei se noin ole. kaikki haluavat tulla kuulluksi.

 

[ap]

Niinpä. Totta on, ettei välttämättä tarvitse tästä mihinkään muuttua Tuo on kyllä hyvä neuvo, että vähitellen alkaa puhua jotain vähän pidempää juttua ja harjoittelee puhumista. Tuo olisi aika helppo toteuttaakin, kun ei tee itselleen liian isoa tavoitetta.

 

[tiikerikaksonen]

Ole sellainen kuin olet. Älä edes mieti tuommoista asiaa. Kuuntelijat on harvassa kun kaikki haluaa vaan hölistä omia juttujaan, sanomatta mitään. Mä olen joskus sitä mieltä että olisinpa pitänyt enemmän suutani kiinni, niin maailma olisi paljon parempi paikka!

 

[Dynamiitti]

Olen ollut aina ihan samanlainen! =) En ole enää sairaalloisen ujo niinkuin ennen mutta yhä ujostelen kertoa pitempiä juttuja isommassa ryhmässä. Noh, koulussa jokunen aika sitten uskalsin ihme kyllä tarinoida kun oli huippurento luokka mutta muutoin olen hiljaisempi isossa porukassa. Avautuminen riippuu ihan siitä miten hyvin porukassa tuntee olevansa hyväksytty.. Miten pääsee siihen sisään. Joskus sitä hyväksymisen tunnetta ei koskaan pääse syntymään ja siten jään vain kuuntelijan tasolle. Analysoin yleensä pitkään tilanteita ja ihmisiä ennenkuin uskallan antaa itsestäni enemmän sanallisesti.

 

[Sen pituinen se]

Ei se haittaa. Antaa niiden kertoa joilla asiaa on enemmän, ei kaikkien tarvi olla suuna päänä pulisemassa.

no ei se noin ole. kaikki haluavat tulla kuulluksi.

Tietysti haluaa, en sitä tarkoittanut että pitäisi siirtyä syrjään ja antaa puheenvuoro muille. Vaan, että jos jonkinmoisessa joukossa voi puhua on sekin hyvä mutta tietty jos se todella vaivaa ja haluaa saada äänensä kuuluviin suuremmassakin joukossa niin sitten vain harjoittelemaan. Itselläni sellainen tapa kun suuremmassa joukossa ollaan, olen tarkkailija ennemminkin kuin kertoja, eikä se minua haittaa, enää.

 

[ap]

Olen ollut aina ihan samanlainen! =) En ole enää sairaalloisen ujo niinkuin ennen mutta yhä ujostelen kertoa pitempiä juttuja isommassa ryhmässä. Noh, koulussa jokunen aika sitten uskalsin ihme kyllä tarinoida kun oli huippurento luokka mutta muutoin olen hiljaisempi isossa porukassa. Avautuminen riippuu ihan siitä miten hyvin porukassa tuntee olevansa hyväksytty.. Miten pääsee siihen sisään. Joskus sitä hyväksymisen tunnetta ei koskaan pääse syntymään ja siten jään vain kuuntelijan tasolle. Analysoin yleensä pitkään tilanteita ja ihmisiä ennenkuin uskallan antaa itsestäni enemmän sanallisesti.

Tutulta kuulostaa. Usein teen tulkintoja siitä ryhmästä, vaikka jollain tasolla tiedostakin, etten voi tietää, mitä muut ajattelevat. Silti oman äänen kuunteleminen puhuessa saa jännityksen nousemaan (ryhmässä nimenomaan), vaikka mitään oikeasti pelottavaa ei pitäisi olla. Ehkä vanhemmiten ongelma lievenee, kun tulee enemmän elämänkokemusta ja suhteellisuudentajua