Ujoa ja arkaa lasta on lupa kiusata

[IamWeasel]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Hmm.. ehkä. Mutta siltikin asiaan pitää jollakin lailla puuttua, eikä alkaa lasta syytellä asiasta. Ja terve ujo ja arka lapsi varmaan tietyllä tavalla reipastuu, jos hän saa ympäriltään kannustavaa toimintaa ja ympäristön, jossa tietää, että voi uskaltautua pikkuhiljaa esille ja näin vahvistaa itsetuntoa. Yksi suuri ongelma näissä on liian suuret ryhmäkoot, mistä nyt paljon on puhuttukin. Mutta kyllä silti voidaan päiväkodeissakin muodostaa pienryhmiä, joissa ujotkin lapset joskus innostuu ottamaan asioihin kantaa.

 

[mun muru]

Kurjaa kuulla
En tosiaankaan ole sitä mieltä että ujoa ja arkaa saa kiusata ja että "kyllä se siitä".
Olen jopa puuttunut useasti tällaiseen ihan paikan päällä ja estänyt kiusaamisen jatkumisen. Mä tiedän että "ei se siitä.."
Ilman apua_meinaan.

 

[ujo]

MIKSI ujojen ja arkojen TAYTYY rohkaistua ? Eiko heita voida hyvaksya sellaisina kuin he ovat ?

 

[Kowalski]

Kiusaamista on se, jonka kiusattu kokee kiusaamisena. Ei sitä voi välttämättä kukaan ulkopuolinen määritellä.

Meidän poikaa yksi kaveri nimitteli kuukausikaupalla viime syksynä koulussa. Asiaa opettajalta tiedusteltuani sain vastauksen, jossa poikamme arvioitiin liian herkkänahkaiseksi ja homma sai jatkua. Kunnes kiusaaja potkaisi naamaan kengällä niin, että melkein meni silmä palasiksi.

Sitten asiaan puututtiin.

Kenestä meistä olisi kiva työpaikalla kuunnella, jos jatkuvasti nimiteltäisiin "tyhmä, idiootti, homo" yms. sanoilla. Tai suljettaisiin porukan ulkopuolelle.

Miksi lapsen pitäisi sellaista sietää?

Ei lapsen pitäisikään sellaista sietää. En mä tuota tarkoittanut.

 

[mun muru]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Hmm.. En ole aivan samaa mieltä. Mun mielestä lapsi on niin älykäs että erottaa kyllä kiusaamisen ja ei kiusaamisen. Siis kouluiässä ainakin *omalla kokemuksella* Tarhaikäisistä en osaa sanoa tähän asiaan.

 

[Istafra]

MIKSI ujojen ja arkojen TAYTYY rohkaistua ? Eiko heita voida hyvaksya sellaisina kuin he ovat ?

Fiksut ihmiset hyväksyvätkin.

 

[IamWeasel]

MIKSI ujojen ja arkojen TAYTYY rohkaistua ? Eiko heita voida hyvaksya sellaisina kuin he ovat ?

Ei kenenkään luonnetta voi muuttaa, mutta siinä mielessä rohkaistua että saisi muutaman kaverin ettei yksin tarvitsisi olla. Kun on yksikin hyvä ystävä jonka kanssa uskaltaa puhua ja leikkiä ja näyttää omia ajatuksia ja tuntoja, on heti parempi olla Ei tarvitsekaan muuttua puheliaaksi ja hetiainaekanajonossa-tyypiksi

 

[Istafra]

Hmm.. ehkä. Mutta siltikin asiaan pitää jollakin lailla puuttua, eikä alkaa lasta syytellä asiasta. Ja terve ujo ja arka lapsi varmaan tietyllä tavalla reipastuu, jos hän saa ympäriltään kannustavaa toimintaa ja ympäristön, jossa tietää, että voi uskaltautua pikkuhiljaa esille ja näin vahvistaa itsetuntoa. Yksi suuri ongelma näissä on liian suuret ryhmäkoot, mistä nyt paljon on puhuttukin. Mutta kyllä silti voidaan päiväkodeissakin muodostaa pienryhmiä, joissa ujotkin lapset joskus innostuu ottamaan asioihin kantaa.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi!

 

[juu]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Hmm.. En ole aivan samaa mieltä. Mun mielestä lapsi on niin älykäs että erottaa kyllä kiusaamisen ja ei kiusaamisen. Siis kouluiässä ainakin *omalla kokemuksella* Tarhaikäisistä en osaa sanoa tähän asiaan.

ja nämä rallattelijatkin nopeasti huomaavat että Saara ottaa tuon rallatuksen vakavammin kuin muut ja hänelle tulee siitä paha mieli. Silloin lapset voisivat lopettaa tuon leikin hänen kohdallaan. Ikävä kyllä sillä vaan on ainakin kouluiässä tapana toimia toisinpäin ja kiusa alkaa kohdistua helpoiten siihen joka loukkaantuu jo pienestä leikistä.

 

[IamWeasel]

Aihetta sivuten; tytön pk:ssa on sellainen periaate, että ihan joka ikiseen pieneen verbaaliseen kiistaan ei puututa. Siellä rohkaistaan lapsia sanomaan itse että lopeta, mulle tulee paha mieli, sanoit tuhmasti. Anteeksipyynnön odotetaan myös tulevan oma-aloitteisesti noilta 4-5 v ikäisiltä.
Aikuiset toki puuttuvat asiaan, jos kiistan selvittely ei onnistu, tai jos toiselle osapuolelle jää vielä paha mieli.
Mun mielestä tuo on aika hyvä juttu: rohkaistaan lapsia kertomaan tunteistaan ( "sinä aiheutit mulle pahan mielen" ) ja pitämään puoliaan. Se tuntuu onnistuvan yhä paremmin ja paremmin, myös siltä tosi hiljaiselta ja aralta tytöltä

Mutta eikö 4-5-vuotiaat ole aivan liian pieniä selvittämään itse asioita? Jos se arempi lapsi ei uskalla tilanteessa suutaan avata? Mä olen taas sitä mieltä, että noin pienet tarvitsevat sitä ohjausta paljon vielä asoiden selvittelyyn.

 

[Kowalski]

ja nämä rallattelijatkin nopeasti huomaavat että Saara ottaa tuon rallatuksen vakavammin kuin muut ja hänelle tulee siitä paha mieli. Silloin lapset voisivat lopettaa tuon leikin hänen kohdallaan. Ikävä kyllä sillä vaan on ainakin kouluiässä tapana toimia toisinpäin ja kiusa alkaa kohdistua helpoiten siihen joka loukkaantuu jo pienestä leikistä.

Mutta miksi Saara itse rallattelee, jos ei siedä samaa muilta?

 

[Istafra]

ja nämä rallattelijatkin nopeasti huomaavat että Saara ottaa tuon rallatuksen vakavammin kuin muut ja hänelle tulee siitä paha mieli. Silloin lapset voisivat lopettaa tuon leikin hänen kohdallaan. Ikävä kyllä sillä vaan on ainakin kouluiässä tapana toimia toisinpäin ja kiusa alkaa kohdistua helpoiten siihen joka loukkaantuu jo pienestä leikistä.

Mutta miksi Saara itse rallattelee, jos ei siedä samaa muilta?

Silloin niin ei pitäisi tehdä muillekaan.
Ilmiö havaittavissa tällä palstalla joka päivä

 

[M Y R K K Y]

Tä ny ton vähän eri kantilta, ja vähän asian vierestä, mutta täällä pienessä kuolussa mennyt kiusaamistouhu vähän liiallisuuksiin tai siis sen vähentäminen.
Sillä täällä pitää jokaisen leikkiä joka ikisen kanssa.

Esim poikani sai jälki-istuntoa kun ei halunnut erään pojan kanssa keinua vaan lähti keinusta pois.
(tämä poika on todella kamala suustaan,mulle huutanut vaikka mitä rivouksia ja kaikkia kiusaa.HÄn on moniongelmainen.)
Ymmärrän että pitää sietää ja olla kiusaamatta,mutta miten voidaan pakottaa leikkimään sellaisten kanssa joiden kanssa ei halua olla?
Eihän aikuisetkaan joka ikisen kanssa ole kavereita.

Oon siinä samaa mieltä että pitää suvaita kaikkia.Mutta ei voi pakottaa leikkimään toisten kanssa.Ja jos ei ole ystäviä,niitä ei pakottamalla voi saada.

Ja myös,samaisessa koulussa ei saa mitään sanoa,jälki-istuntoa seuraa esim poikani sanoi yhdelle jonka housut roikkui ihan polvissa,että oot oikee lökäpöksy!!
siitä tuli jälkkäriä.

Musta mennään liiallisuuksiin,pitää lasten jotain kestää ja keskenäänkin osata selvittää.Kaikessa kannellaan opettajalle ja jokaisesta seuraa jälki-istuntoa,rangaistusta.
Mitä nä ihmiset on vanhempina,kun ei kestä yhtään poikkipuolista sanaa..

Käsitän jos systemaattisesti jotakuta kiusataan,haukutaan ikävillä sanoilla mutta silloin tällöin esim pöhkö,kaheli jne.voi sanoa ilman rangaistusta.

Me kotona ainakin ollaan sellasia sananvääntäjiä ja hyvässä mielessä pöhköillään.Oon tuntenut tosi huonoa omatuntoa sillä itekin lökäpöksyksi joskus lapsiani "nimittelen".

Samoin ko koulussa ei saa sanoa, samperi,kakka...näistä miedommista eikä tiettykään kiroilla,sen ymmärrän.
Mutta 30 minsaa jälkkäriä samperi sanasta,kun poika satutti itsensä ja suusta pääsi moinen kamala sammakko!!

Koitetaan niin kovasti vähentää kaikkea kiusaamista,mutta jotain rajaa musta!!

 

[Kowalski]

Mutta eikö 4-5-vuotiaat ole aivan liian pieniä selvittämään itse asioita? Jos se arempi lapsi ei uskalla tilanteessa suutaan avata? Mä olen taas sitä mieltä, että noin pienet tarvitsevat sitä ohjausta paljon vielä asoiden selvittelyyn.

Ohjataanhan heitä, ja aikuinen seuraa sivusta tilanteen kehittymistä, mutta lasten annetaan opetella toimimaan myös itse. Aikuinen kysyy sitten anteeksipyyntöjen jälkeen vielä että onko kaikki sovittu.

Esimerkiksi jos Jesse huutaa Mikaelille että "sä oot tyhmä " niin aikuinen ei samantien ryntää väliin torumaan Jesseä, vaan antaa Mikaelille itselleen mahdollisuuden sanoa että "nyt sanoit tuhmasti, pyydä anteeksi!". Jos Mikael ei sano mitään, tai jos Jesse vaan jatkaa, niin aikuinen puuttuu asiaan.

 

[Annu]

Itsekin mietin jo meidän poikien koulutaivalta. Ovat kotioloissa (nyt 4v) oikein villkkaita ja vauhdikkaita myös rajujakin. Mutta päiväkodissa TODELLA kilttejä ja keskenään paljon. Nyt on jo tuhmat lapset potkineet toista ja nimittelevät. Tuntuu todella pahalta. Asiasta on keskustelu päiväkodin tätien kanssa. Meillä vaan tilanne se, että ryhmän tädeistä yksi on kutsumusammatissaan, loput vain töissä siellä. Lapset hoidetaan aivan erilailla riippuen siitä kuka tädeistä töissä Ja varmasti myös kiusaamiseen tartutaan aivan erilailla riippuen tädistä.

Meillä oli samatilanne, poika oli kiltti, ei lyönyt, raapinut, töninyt tms. Mutta nyt muutaman kk jälkeen on oppinut pk:n tavoille. POika on kiltti edelleen, mutta pari kertaa on muita töninyt. Yritämme opettaa pojalle, että itseä saa puolustaa, mutta muita ei saa töniä. 2v toimii kuten muut ja oppii matkimalla.

 

[Annu]

Itsekin mietin jo meidän poikien koulutaivalta. Ovat kotioloissa (nyt 4v) oikein villkkaita ja vauhdikkaita myös rajujakin. Mutta päiväkodissa TODELLA kilttejä ja keskenään paljon. Nyt on jo tuhmat lapset potkineet toista ja nimittelevät. Tuntuu todella pahalta. Asiasta on keskustelu päiväkodin tätien kanssa. Meillä vaan tilanne se, että ryhmän tädeistä yksi on kutsumusammatissaan, loput vain töissä siellä. Lapset hoidetaan aivan erilailla riippuen siitä kuka tädeistä töissä Ja varmasti myös kiusaamiseen tartutaan aivan erilailla riippuen tädistä.

Meillä oli samatilanne, poika oli kiltti, ei lyönyt, raapinut, töninyt tms. Mutta nyt muutaman kk jälkeen on oppinut pk:n tavoille. POika on kiltti edelleen, mutta pari kertaa on muita töninyt. Yritämme opettaa pojalle, että itseä saa puolustaa, mutta muita ei saa töniä. 2v toimii kuten muut ja oppii matkimalla.

Ja lisänä vielä, että tuntuu äärettömän pahalta ku hakee lapsensa pk:sta ja lapsella mustelmia ja naarmuja. Totisesti kadun töihin lähtöä. Olisihan lapsi voinut olla vielä kotona turvassa. Mutta näin tämä menee ja toisaalta olen onnellinen siitä, että hän on oppinut puolustautumaan. Töniminen toki ei ole sitä, mutta ymmärrätte varmaan pointtini.

 

[IamWeasel]

Mutta eikö 4-5-vuotiaat ole aivan liian pieniä selvittämään itse asioita? Jos se arempi lapsi ei uskalla tilanteessa suutaan avata? Mä olen taas sitä mieltä, että noin pienet tarvitsevat sitä ohjausta paljon vielä asoiden selvittelyyn.

Ohjataanhan heitä, ja aikuinen seuraa sivusta tilanteen kehittymistä, mutta lasten annetaan opetella toimimaan myös itse. Aikuinen kysyy sitten anteeksipyyntöjen jälkeen vielä että onko kaikki sovittu.

Esimerkiksi jos Jesse huutaa Mikaelille että "sä oot tyhmä " niin aikuinen ei samantien ryntää väliin torumaan Jesseä, vaan antaa Mikaelille itselleen mahdollisuuden sanoa että "nyt sanoit tuhmasti, pyydä anteeksi!". Jos Mikael ei sano mitään, tai jos Jesse vaan jatkaa, niin aikuinen puuttuu asiaan.

No sun eilisestä vastauksesta sain vain sellaisen kuvan, että jokaiseen kakkapää-juttuun ei puututa, eli antaa lasten hoitaa tai antaa hoitamatta :ashamed: Mutta ihan ok systeemi tuo on, jos tosiaan kuuntelevat lähellä ja varmistavat että asia on kunnossa.

 

[M Y R K K Y]

Mutta eikö 4-5-vuotiaat ole aivan liian pieniä selvittämään itse asioita?

Esimerkiksi jos Jesse huutaa Mikaelille että "sä oot tyhmä " niin aikuinen ei samantien ryntää väliin torumaan Jesseä, vaan antaa Mikaelille itselleen mahdollisuuden sanoa että "nyt sanoit tuhmasti, pyydä anteeksi!". Jos Mikael ei sano mitään, tai jos Jesse vaan jatkaa, niin aikuinen puuttuu asiaan.

Tä ei nyt ihan taas asiaan kuulu,mä en henk koht pidä siitä että pakotetaan pyytämään anteeksi.
Jos oikeesti ei ole yhtään pahoillaan.Yritän aina keksiä tavan jotta lapsi itse keksii pyytää anteeksi ja olla oikeesti pahoillaan että on loukannut toista.

Ettei sitä sanaa sanota vain tavasta,että lapsellekin tulisi sisäsyntyiseksi se että haluaa pyytää anteeksi.

Jos nyt joku ymmärtää mun pointin....

 

[Moonlightmom]

mä olin ujo ja arka koulussa..ja en todellaka kuvitellut kiusaamistani! onhan se kiusaamista ku ei puhuta,ei leikitä,katotaan kieroon,varastetaan koulutarvikkeet,varastetaan vaatteita ku olivat uusia ja hienoja..ja koulumatkalla heiteltiin lumipalloilla ja uhkailtiin.. ja mielestäni en ansainnut tuollaista :| minkäs voi jos on hiljainen ja ujo luonteeltaan..yläasteella muuttu meno erilaiseks,likat oli kateelllisii ja jätkät sit nimitteli törkeesti..ainoo mitä kuvittelin että mussa on jotain vikaa ku mua syrjitään..ja todelisuudessa ne "kiusaajat" oli niitä joilla ei ollut kaikki kotona..näiden kaikkien vuoksi mulle jöi ikuinen koulu kammo..senpä takia tässä ei ole vieläkään mitään koulutusta vaikka olen jo 29v..

 

[niimpä]

...ja opettajat huomauttelevat ja uhkailevat meidän hiljaista tyttöä huonolla numerolla ja jälkkärillä jos ei puhu kuuluvammin!!!!!!! mitä opettajat edellä niin oppilaat perässä, näinhän se menee!

 

[Istafra]

Päiväkoditkin ovat erilaisia. Ne, joissa on isot sekaryhmät ( pienet ja isot samalla pihalla), ovat paljon levottomampia. Hoitajat eivät ehdi nähdä kaikkea.

 

[MorbidMama]

Itsekin mietin jo meidän poikien koulutaivalta. Ovat kotioloissa (nyt 4v) oikein villkkaita ja vauhdikkaita myös rajujakin. Mutta päiväkodissa TODELLA kilttejä ja keskenään paljon. Nyt on jo tuhmat lapset potkineet toista ja nimittelevät. Tuntuu todella pahalta. Asiasta on keskustelu päiväkodin tätien kanssa. Meillä vaan tilanne se, että ryhmän tädeistä yksi on kutsumusammatissaan, loput vain töissä siellä. Lapset hoidetaan aivan erilailla riippuen siitä kuka tädeistä töissä Ja varmasti myös kiusaamiseen tartutaan aivan erilailla riippuen tädistä.

Me miehen kanssa puhuttiin tästä, ja ajateltiin niin, että jos tuo kiusaaminen jatkuu, niin mä itse käyn pojille siitä sanomassa, ja sanon että jos tuo nyt ei lopu, niin seuraavalla kerralla poikamme isä tulee asiasta juttelemaan. Pieni pelottelu joskus saattaa auttaa. Jos sitten menee siihen että isäntäkin joutuu poikia puhuttelemaan niin saa uhata siinä että jos ei lopu vieläkään niin mennään niiden kotiin keskustelemaan asiasta ja se kiusaaminen laitetaan loppumaan.

En tiedä tehoaako nykypäivänä tälläinen. Silloin ku itse olin pieni, niin varmana olis tehonnut

Mä sanoin eräälle 8v. tyttömme entiselle pk-kaverille tosi tiukan sanan siinä vaiheessa kun tämä valopää yritti repiä tyttöämme hupusta lampeen...tiivistettynä viesti oli, et antaahan olla sitten viimenen kerta!!!!
Nyt ei ole yli kuukauteen mitään tapahtunut (sormet ristiin)...

 

[ixus]

Lasten ja nuorten kiusaamiseen pitää puuttua heti! Jos vaan vanhempana tiedätte, että jonkin sortin kiusaamista on menossa oman tai toisen lapsen osalta, niin se pitää selvittää välittömästi.

 

[MorbidMama]

Ujo ja arka voi joskus kokea kiusaamisena myös sellaisen, mikä ei kiusaamista ole.
*avaa sateenvarjon*

Hmm.. En ole aivan samaa mieltä. Mun mielestä lapsi on niin älykäs että erottaa kyllä kiusaamisen ja ei kiusaamisen. Siis kouluiässä ainakin *omalla kokemuksella* Tarhaikäisistä en osaa sanoa tähän asiaan.

Tuossa vuosi pari sitten kun seurailin pihan tyttöjen touhua ja riidanpoikasia, niin mietin just tuota Ravistettavan ajatusta...joskus todella vaikutti siltä, että kiusaamiseksi koettiin myös esim. sellainen, että toinen ei suostunut laikkimään toisen ehdottamaa leikkiä...
Kavereiden kanssa joskus ujo ja arka tyttömme koki kiusaamiseksi sellaistakin, jos kaveri juoksi yllättäen toiseen suuntaan.. :/

 

[Annu]

tuo se onkin kumma ajatus, että sitä ujoa ja arkaa, hiljaista saa kiusata. näin ajattelevat jopa opettajat. mulle sano opettaja kerran vanhempain vartissa kun poika oli kuudennella. että muuten menee hyvin, mutta että on liian rauhallinen, kiltti ja hiljainen. että pitäis alkaa tulemaan vähä enemmän esille. muuten joutuu kiusatuksi koulussa. no ei kuitenkaan joujtunut kiusatuksi, vaikka ei tyyliään muuttanutkaan. mutta yleisesti se näköjään hyväksytään, että sitä joka on kiltti ja hiljainen on lupa kiusata

Eihän opettaja hyväksynyt kiusaamista? Hän oli realisti. Tosin ei voi toisen luonnetta muuttaa, vaan pitää hyväksyä ihmiset sellaisena kuin ovat. Ja hänen tehtävänä oli varmistaa, että lasta ei kiusata luonteesta huolimatta. Tökerö kommentti siis kuitenkin opelta.