ujo lapsi

[ujon äiti]

Poikani on 1,5 vuotias ja on hirveän arka/ ujo. Puistoissakin hän haluaa olla alkuun sylissäni ja sitten kun hiukan rohkaistuu niin sitten uskaltaa olla noin metrin päässä minusta. Hän seuraa paljon muiden touhuja ja selvästikin haluaisi mennä mukaan, mutta ei uskalla. Kylässä tuttujen luona hän on aina lähelläni, uskaltaa katsella leluja ihan vieressäni. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? olisi mukavaa jos hän vähän rohkaistuisi ja uskaltaisi vaikkapa puistoissa mennä leikkimään. Välillä tuntuu ahdistavalta, kun hän on vaan minun sylissäni kaikkialla...

 

[ujo itsekin]

Poikani on 1,5 vuotias ja on hirveän arka/ ujo. Puistoissakin hän haluaa olla alkuun sylissäni ja sitten kun hiukan rohkaistuu niin sitten uskaltaa olla noin metrin päässä minusta. Hän seuraa paljon muiden touhuja ja selvästikin haluaisi mennä mukaan, mutta ei uskalla. Kylässä tuttujen luona hän on aina lähelläni, uskaltaa katsella leluja ihan vieressäni. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? olisi mukavaa jos hän vähän rohkaistuisi ja uskaltaisi vaikkapa puistoissa mennä leikkimään. Välillä tuntuu ahdistavalta, kun hän on vaan minun sylissäni kaikkialla...

Meidänkin neiti on sitten ujo, sillä hän on ihan vastaavanlainen. Ikää 1,2v. Tosin itse en ole kamalan ujoksi vielä osannut luokitella. Jotenkin olen ajatellut, että on aika luonnollista, että alle 2-vuotiaat eivät vielä välttämättä ota paljoa kontaktia puistokavereihinsa. Että se yhdessä leikkiminen tulee sitten myöhemmin. Mutta voi olla, että olen väärässäkin tässä. Mutta mitä minä olen seuraillut puistossa alle 2-vuotiaiden toimia, niin kyllä ne aikalailla itsekseen leikkivät. Käyvät korkeintaan kiskomassa toisen kädestä lapiota

Ja sitäkin pidän aika luonnollisena, että kun mennään kylään, niin kyllä tuon ikäinen yleensä vielä ujostelee. Varsinkin jos kyläpaikka on ns. vieras. Monilla saattaa vielä tuossa iässä olla vierastuksiakin. Paremmin sitä asiaa voisi mitata sillä, että jos menee esim. mummolaan tai johonkin kunnolla tuttujen ihmisten kylään, ja silti ujostelee pitkään, niin sitten voi olla ihan oikeastikin ujo. Eikä siinäkään mitään pahaa ole. Vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan toinen.

 

[sfvb]

Joo, ei ton ikäiset vielä oikein sosialisoi kovasti muiden kanssa, tai siis ei ole sellaista vuorovaikutusta muihin. Onhan niitä tietenkin todella sosiaalisia tapauksiakin, mutta ei kannata lapsen takia asiasta vielä stressata... Vaikka se joitain äitejä voikin rasittaa, kun lapsi roikkuu puntissa koko ajan. :\

 

[ei huolta]

Omasta mielestäni normaalia, etenkin kotihoidossa olevalle, jota ei ole "pakotettu/reipastettu" muiden lasten pariin. Hyvä niin. Vierastustakin voi vielä olla. Meillä ainakin vielä 2v neuvola oli huutoa vierastamisen vuoksi, puoli vuotta myöhemmin oli jo tosi paljon reippaampi ja "ujouskohtauksia" tuli vain joskus, joskin myös yllättävästi tutuissakin paikoissa.

Usein lapset alkavat leikkiä rinnakkain joskus 1-2,5 -vuotiaina ja varsinaisesti yhdessä vasta yli 3-vuotiaina. Toki toiset ovat luonnostaan jo pieninä todella sosiaalisia ja toiset lapset sitten pelkäävät näitä "päällekävijöitä" Kaikki aikanaan. Lisäksi luin juuri kirjasta "virkku vekara - tue lapsesi kehitystä" (kirja koskee tosin vain 2,5-5v) , että "Lasten ujoudessa on suuria vaihteluita. Yksi lapsi ujostelee vain hetken, toisen arkuus kestää paljon pidempään. ... 2,5-5 -vuotiaat pojat ovat yleensä ujompia kuin samanikäiset tytöt. Kouluiässä tilanne muuttuu."

 

[Ruoho on vihreämpää..]

Meillä taas "kotihoidettu" 2 v poika joka on aina ollut melkoinen vilpertti ja todella sosiaalinen tapaus. Tästä ei nyt ap:lle ole varsinaista apua, mutta joskus katselen kaihoisasti ujoja lapsia ja toivon hiljaa mielessäni, että voi kun meilläkin.. Ulkona pitää olla aina vaunut mukana, sillä poika juoksentelee minne sattuu täysin pelottomasti. Kyläilytkin ovat melkoista härdelliä ja toiveet kahvipöydässä istumisesta voi heittää romukoppaan. Mutta niinkuin tuossa aiemminkin mainittiin, nämä ovat kausittaisia juttuja. Äitini kertoo että olin pikkulapsena todella rohkea ja sosiaalinen, mutta 5 vuotiaana ujostuin ihan mahdottomasti.

 

[ujo ja ujojen äiti?]

Meillä esikoinen oli juuri alle 2v ujoimmillaan. Sitten 2-3v oli ujous tiessään! Nyt 3,5v on taas vähän ujo. Pienempi on mielestäni vielä ujompi, on nyt 1v8kk. Mutta ehkä "reipastuu" vielä'. Pääasia, että lapsen hyväksyy sellaisena kuin hän on! VAikka itsekin kyllä tiedän, että elämä ei-niin-ujona olisi varmasti helpompaa.

 

[voi hyväne aika]

Hei ap,
Nyt vähän jotain järkeä päähän! Poikasi on hädin tuskin taaperoiässä (1-vuotias on vielä vauva) ja sinun mielestäsi hänen pitäisi olla "reipas"!!
Eihän vaippaikäistä voi vielä todellakaan luonnehtia ujoksi, eri asia olisi, jos kyseessä olisi 6-7-vuotias lapsi.
Vanhemmat vaativat aivan liian aikaisin lapsiltaan itsenäisyyttä ja "reippautta"; pitäisi heti mennä muiden lasten kanssa leikkimään ja sosialisoimaan itsenäisesti.

Kuten joku jo edellä sanoikin, hyväksykää lapsenne sellaisina kun he ovat ja hyväksykää myös se tosiasia, että pienet taaperot tarvitsevat vielä pitkään äidin välitöntä läsnäoloa, se on ihan normaalia.

 

[vilkkaan äiti]

No jaa, kyllä ap:n lapsi ainakin minun mielestä vaikuttaa ujolta tapaukselta, joten koen ap:n huolen ihan oikeutettuna. Mitä itse olen puistoissa lapsia seurannut, niin kyllä suuri osa jo tuon ikäisistä menee aika rohkeasti leikkeihin. Toki löytyy myös paljon niitä, joita ujostuttaa eivätkä uskalla lähteä metriä kauemmas äidistään, eikä siinäkään mitään vikaa ole. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö.

Mun on myös vaikea uskoa, että kotihoito vaikuttais millään lailla siihen, onko lapsi reipas/ujo. Kyllä se on enemmän persoonallisuudesta kiinni. Meidänkin pian 2-vuotias on aina hoidettu kotona ja on todella vilkas ja sosiaalinen tapaus.

Ap:lle: Et varmaankaan voi tehdä tilanteelle yhtään mitään. Lasta on vaikea - varsinkin noin pientä - yrittää reipastuttaa. Jokainen on sellainen kuin on ja sitten on vain etsittävä tilanteen hyvät puolet. Itse ainakin vilkkaan taaperon äitinä koen jopa pientä kateutta näiden ujojen lasten äitejä kohtaan. Kerhoissa ja muskareissa he saavat istua lapsi sylissä (meidän lapsi ei viihdy sylissä sekuntiakaan), kaupassa käynnit sujuvat helpommin kun lapsi ei säntäile joka paikkaan, puistossa ei tarvitse juosta KOKO ajan lapsen perässä...

 

[ujon äiti]

Kiitos kaikille vastanneille.
Ja sinulle "voi hyväne aika": Olen kyllä hyväksynyt lapseni tuollaisena! Tarkoituksenani oli vain tiedostella, että voiko lasta jotenkin vähän rohkaista ettei aina olisi äidin sylissä...