Löytyykö muita arkojen lasten vanhempia?

[*minni hiiri*]

Toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida, vaikka luvassa on hieman sekainen sepustus

Meillä on 3,5-vuotias erittäin arka poika. Kaikki uudet asiat ovat tosi hankalia, oli sitten kyseessä uuden pipon/takin/housujen tms. sovitus tai polkupyörällä ajamisen opettelu tai minkä tahansa uuden asian tekeminen. Juoksee karkuun, itkee, huutaa ym. jos yrittää vaikka sitä uutta takkia sovittaa... Leikkipuistossa ei uskalla mennä liukumäkeen tms. mihinkään vempeleeseen, jos siellä on joku toinen outo lapsi. Seisoskelee vaan ja syö kynsiään. Pojan ilmeestä kyllä näkyy, että kovasti haluaisi mennä ja tehdä, mutta ei vaan uskalla. Tuttujen lasten ja aikuisten kanssa kyllä tulee toimeen, juttelee kovasti ja leikkii.
Mutta sitten, kun kerran uskaltaa tehdä sen jonkun uuden asian, rohkaistuu ja sitten menee jo mielellään esim. just siellä puistossa niihin vempeleisiin. Hyvä esimerkki on potalle oppiminen: poika ei ensin suostunut edes istumaan potalle, mutta kun kerran sain hänet suostuteltua, ehkä jopa hieman "pakotettuakin" potalle, niin pottailut alkoi heti sujua, eikä sen jälkeen ole vaippoja tarvittu!
Ja vielä sellainenkin esimerkki, että kun eilen illalla poika halusi leikata saksilla paperia, ja yritin opettaa häntä, miten niillä leikataan oikein ja miten ne pitäisi olla kädessä, niin poika vaan alkoi itkeä ja käski minut pois. Ei siis halua että opetan ja tämä on tullut ilmi monessa muussakin asiassa, kuten esim. pyörällä ajo.
Pojan pitäisi aloittaa syksyllä kerhossa, ja mietin että miten se mahtaa sujua... luultavasti ensimmäiset kerrat ovat tuskaa pojalle, mutta ehkä siitä on myös paljon hyötyä, kun saa ikäistänsä seuraa..?
Pikkuveljen syntymä on ehkä vielä pahemtanut tätä arkuutta ja olen huomannut, että kotona ollessamme, isoveli ei edes leiki, vaan pysyttelee siinä huoneessa missä minä hoidan/imetän vauvaa ja välillä sitten meno yltyy häiritseväksi (hyppimistä sohvalla, potkimista/ temppuilua, roikkumista äidissä ym.) ja kun kehoitan menemään leikkimään, niin vastaus on EI!!!.

Onko muita vastaavanlaisten lasten äitejä? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja vinkkejä siihen miten voisin kannustaa/rohkaista poikaa!

 

[äitikans]

Minusta tuo tuntuu ihan normaalilta uhmaikäiseltä joka testaa rajojaan ja kokeilee mitä uskaltaa tehdä.

 

["vieras"]

Mun mielestä kuulostaa aika normaalilta tuon ikäiseltä lapselta. Kannusta, tarjoa uusia tilanteita, kehu onnistuimisista, mutta älä pakota äläkä anna hänen ymmärtää, että hän olisi jotenkin erilainen (arka, huonompi tms.) äläkä anna sanojesi/käytöksesi ymmärtää, että et hyväksy häntä juuri sellaisena kuin hän on. Kyllä se hänen itseluottamuksensa siitä vahvistuu, kunhan ikää ja kokemuksia kertyy, jollet sinä äitinä lyttää hänen kehittyvää itsetuntoaan antamalla ymmärtää, että hän on erilainen (ja jotenkin vähän huonompi). Nykyään korostetaan liikaakin sellaista estotonta rämäpäistä ulospäinsuuntautuneisuutta, pitää aina olla pientenkin rohkea ja menossa joukon johtajana. Hän on varmaan fiksu ja harkitsevainen ja tykkää tarkkailla tilanteita hetken ja tehdä omia ratkaisujaan, ei mennä porukan ja muiden odotusten mukaisesti. Vahvista tätä hänessä, nämähän ovat todella tärkeitä ominaisuuksia ihmiselle!

Tuo häiriköinti vauvaa imetettäessä on tietysti mustasukkaisuutta, ei haluaisi että hoidetaan vauvaa vaan haluaisi, että häntä hoidettaisiin ja hänen kanssaan leikittäisiin. Yritä mieluummin osallistaa vauvan hoitoon ja kehu ja kiitä häntä onnistumisessa siinä ja miten onkin jo tosi iso ja taitava, mieluummin kuin hätyytellä pois muualle leikkimään. Silloin hän tuntee itsensä tosi hyljeksityksi.