Ujo lapsi..

Kaverilla vyoden vanha poika, joka ujostelee ja pelkää muiden lapsia.
Tällä verukkeella kaveri ei tule ristiäisiin, lasten synttäreille tai kylään.
Itse olen sitä mieltä, ettei lapsi koskaan pääse siitä pelosta, tai ujoudesta jos hän ei ole muiden lasten kanssa tekemisissä.. vai olenko ihan väärässä?
Haluaisin, että kaverini olisi tullut ristiäisiin ja oman kummipoikansa synttäreille.
Meidän lapsi on siis hänen kummipoikansa.
Hän ei tule kuopuksen ristiäisiin, siks että lapsi pelkää muita lapsia...

 

eikö kelläänn oo mielipiteitä?
Mua vaan huolestuttaa..
Kyllä he kauppakeskuksiin voi lähteä kiertelee, mutta ei leikkipuistoon tai hoploppiin yms..
eikä voi meille tulla leikkii..

 

No, minusta kuulostaa, että hän ei vain halua olla kanssanne tekemisissä, mutta ei kehtaa sitä suoraan sanoa. Yrittää jotain kehnoa veruketta.

Eihän kukaan voi alkaa lastaan eristää sosiaalisesta kanssakäymisestä ujouden perusteella. Kumpi siinä on sitten ensin, muna vai kana.

 

Tai sillä äidillä on paniikkihäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko ja käyttää lapsen ujoutta tekosyynä

 

No, minusta kuulostaa, että hän ei vain halua olla kanssanne tekemisissä, mutta ei kehtaa sitä suoraan sanoa. Yrittää jotain kehnoa veruketta.

Eihän kukaan voi alkaa lastaan eristää sosiaalisesta kanssakäymisestä ujouden perusteella. Kumpi siinä on sitten ensin, muna vai kana.

Hän ei myöskään mene veljensä lapsien synttäreille, eikä ole muidenkaan kanssa tekemisissä joilla on lapsi.
Kummasti kyllä joka toinen pvä pyytää kauppakeskukseen seuraksi..
ja soittaa joka pvä ja tekstailee. Puhelut kestää parhaimillaan 2 tuntia.

 

Hetkinen. Siis kuulostaa todella, että äiti on sairas ja tarvitsee apua. Ihan totta. Toisaalta eristäytyy ja toisaalta takertuu. Ja kaiken huipuksi käyttää lastaan verukkeena toimilleen. Huhhuh.

Kyllä meidänkin tyttö oli vuoden (ja vielä kahdenkin) ikäisenä arka ja jopa pelokas. Aika moni pieni lapsi varmasti on. Mutta siitähän sitä reipastuu sitten, kun saa rauhassa tutustua maailmaan. Kyllä tuo tilanne vaatinee jo ulkopuolisen puuttumista. Eivätkö veljet perheineen välitä? Entä ne kauppakeskusreissut, nekö tehdään ilman lapsia? Eivätkö lapsenne tutustu noilla reissuilla toisiinsa?

 

Mä sanoin sille averille, että tulis vaikka vähäks aikaa kylään lapsen kans. PItää vaikka sylissä, ja antaa tutustua. Eihän se lapsi voi ikinä tottuu muihin lapsiin,. jos ei niitä nää.
Olen oikeestiu huolissani kaverista. Välttelyltä tuo minusta vaikuta, koska kuitenkin on yhteydessä paljon.

 

Eipä tuo ihan normaalilta kuulosta... Meillä oli, (nyt on helpottanut viimesen kuukauden aikana, onneks!!) , tosi ujo ja pelokas lapsi. Nyt lapsi on 1v 8kk ja oli tosi takertuva ja vierasti suunnilleen vuoden verran. Ei olis tullu mieleenkään olla menemättä ihmisten ilmoille sen takia.
Ihmisille kyllä etukäteen kerroin, että meidän lapsi vierastaa, itkeskelee, pelkää, etteivät sitten ihmetelleet.
Tottakai meillä lapsi tottui sit semmosiin, ketä nähtiin usein, niinkun mummoon, pappaan, ja kun tarpeeksi kauan kyläilemässä oltiin lapsiperheissä, niin mielenkiinto uusiin leluilhin ja kavereihin vei voiton ujoudesta

Nykyään menee melko reippaasti uusiinkin tilanteisiin. Muutaman minuutin istuu sylissä ja vilkuilee ympärilleen.

Mutta... Tuossa sun ystävän käytöksessä ei kyllä ole järkeä.. Kyllä lapsi pitäisi totuttaa uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, tuohan nyt vaan pahentaa tilannetta?

 

Yritin eilen sanoa, että pitäisi totuttaa lasta. Ymmärrän, että inhottavaa kun lapsi talertuu jne.. mutta ei laspi voi oikeesti koskaan tottua muihin lapsiin ja hälinään, jos lasta ei sellaisiin paikkoihin vie.
Mua harmittaa se, että yritän saada lapsille leikkikavereita, jotka on samaa ikää luokkaa..
Mutta aina pitäis vaan lähteä johonkin kauppakeskuksiin hengailee ja syömään.
Ja noi mun lapset on pieniä, en mä niiden kanssa jaksa missään kauppakeskuksissa hengaa...

 

ikänsä ujo ollut nyt 3,5 vuotias lapsi. Eikä kyllä olla mitään vältelty, vaikka välillä riitti se että joku mun tuttu tervehti kaupassa ja vilkaisi tyttöä, niin itku tuli jo siitäkin. Kovasti on nyt reipastunut ja eikä kyllä itkuja moisista ole enää tullut...

Onhan se kiusallista kun lapsi pelkää, mutta tavallaan tuntuu että sillä että ei missään käy, niin tavallaan osoittaa lapsellekin että kun sua nyt pelottaa niin ei viitti ihmisten ilmoilla käydä. Voihan sitä olla äidin sylissä tms.

 

No saattekos te vierailla heidän luonaan? Tai haluaisitko? Jos ette käy niin eikö sillä vain voisi aloittaa? Jos saisit sen toisen äidin "huijattua" ehdottamalla, että sinä menisit heille lastesi kanssa, että ujo saisi olla tutussa paikassa opettelemassa muitten lasten kanssa olemista? Jos se äiti vaikka rohkaistuisi kanssa..

 

No saattekos te vierailla heidän luonaan? Tai haluaisitko? Jos ette käy niin eikö sillä vain voisi aloittaa? Jos saisit sen toisen äidin "huijattua" ehdottamalla, että sinä menisit heille lastesi kanssa, että ujo saisi olla tutussa paikassa opettelemassa muitten lasten kanssa olemista? Jos se äiti vaikka rohkaistuisi kanssa..

Joo, menisin kyllä, mutta heillekun menee niin joutuu kävelee aika pitkät raput, että pääsee edes asuntoon. Vaunut pitää roudata sinne ylös... Myönnän olen laiska.
Mutta, siis silloinkin kun mennään kylään niin lapsi laitetaan unille, ja sanotaan päälle "onneks se nukahti"

 

Mua ärsyttää ujot pakoilevat kakarat. Miksi ei voi opettaa sosiaaliseksi,et ei tarvii kusisukassa aina pakoilla jalkojen takana ja sit jos joku sattuu katsomaan niin pitää päästää hirvee poru.

 

Hmm. Siis kauppakeskuksessa lapsensa voi olla muiden lasten "seurassa", mutta kyläily samojen lasten luo ei onnistu? Se tuntuu oudolta.

Sen ymmärrän että jso avikka äiti ei muuten hirveästi jaksa juhlista innostua ja jos lapsi on todella ujo niin ei mielellään menisi mihinkään pippaloihin missä lapsella on hankalaa ja kaikki ihmiset päivittelee ympärillä että miten se lapsi nyt noin käyttäytyy. Ymmärrän myös jos vaikka haluaa vältellä kerhojakin, mutta siis jos muuten on sosiaalinen ihminen niin luulisi että mielellään kuitenkin kyläilisi jonkun tutun luona missä lapsikin saisi olla vapaammin pienemmän porukan keskellä.

 

[QUOTE="aapee";23216149]Joo, menisin kyllä, mutta heillekun menee niin joutuu kävelee aika pitkät raput, että pääsee edes asuntoon. Vaunut pitää roudata sinne ylös... Myönnän olen laiska.
Mutta, siis silloinkin kun mennään kylään niin lapsi laitetaan unille, ja sanotaan päälle "onneks se nukahti"[/QUOTE]

No eipä siitä heille menostakaan sitten olisi mitään hyötyä lasten kannalta. Eipä sulla taida olla muita vaihtoehtoja kuin joko käydä kauppakeskuksissa tai antaa vain olla. Tai törkeästi vain sanoa suoraan joku kerta puhelimessa, että kyllä se nyt on tällä kertaa niin, että tulette tänne kylään. Että eihän se ole kuin uusi paikka. (tai vieraampi paikka, eikä uusi, mutta kuitenkin)

 

Ehkä olet ap oikeassa, että lapsen kannattaa käydä jossain jne, mutten itse sanois sitä suoraan varsinkin jos kyseessä on kaverin eka lapsi. Odotat ihan rauhassa, että lapsen äiti itse keksii jonkun ratkaisun, sä et kumminkaan tunne sitä lasta tai tilannetta yhtä hyvin kuin lapsen äiti, ethän...

"Jos saisit sen toisen äidin "huijattua" ehdottamalla, että sinä menisit heille lastesi kanssa, että ujo saisi olla tutussa paikassa opettelemassa muitten lasten kanssa olemista?"

Tällainen salainen pakkoauttaminen ei aina tehoo, mä ainakin näkisin sen läpi ja sitten koko ystävyys menis (ainakin vähäks aikaa.