Ujo lapsi huvipuistossa :)

[ujo lapsi]

Nuorempi lapsista on ihmeen ujo toisia lapsia kohtaan. Vieraat lapset suurinpiirtein kauhistuttavat sitä, eikä se tykkää jos ne tulee liian lähelle. Aikuiset eivät aiheuta ihan yhtä suurta kammotusta. Tänäänkin oltiin huvipuistossa ja muuten meni hyvin, mutta auta armias jos lapsi tuli laitteessa liian lähelle, niin lapsen ilmeestä näki, että ei tykkää yhtään.

Huvipuistossa on myös hoplopin tyyppinen sisäpeuhupaikka ja vanhempi lapsista säntäs sinne suuna päänä ja löysi heti sieltä ystäviä, kun taas nuorempi roikkui minussa kiinni ja ei voinut mennä sinne, vaikka selvästi näki, että mieli teki. Siellä oli sellainen nuoremmille (1-5v.) tarkoitettu paikka ja siellä oli kaksi lasta alkuun, joten sinne ei voinut mennä, mutta kun lapset lähtivät pois, niin sitten lapsi sinne suostui menemään, kunhan minä olin lähellä, koska sinnehän saattoi tulla uusia lapsia.

Päiväkodissa ei ole mitään ongelmaa, mutta sielläkin lapsella on muutama kaveri, joiden kanssa aina leikkii ja jos nämä tietyt kaverit ovat poissa, niin lapsi on hieman kuutamolla, kun puuttuu ne tietyt tukipisteet.

Sama kävi jalkapallokoulun suhteen, lapsi meni kentälle, kun ohjaajat pyysivät ja loppujen lopuksi turnauksessa ei suostunut enää ollenkaan pelamaan, kun lapsia olikin joukkueessa enemmän kuin aiemmin ja ne oli tuntemattomia.

 

[vierailijasso]

Niin lapsia on tosiaan erilaisia, hyväksy ujo lapsi sellaisena kuin hän on, tuntuu kuin se ujous ois sulle ongelma.

 

[ap...]

Niin lapsia on tosiaan erilaisia, hyväksy ujo lapsi sellaisena kuin hän on, tuntuu kuin se ujous ois sulle ongelma.

Ei se sinällänsä häiritse, koska tiedän millaista on olla ujo ja siksi osaltaan toivoisi, että lapsi ei olisi yhtä ujo, se kun aiheuttaa elämässä erilaisia ongelmia juurikin sosiaalisissa tilanteissa. Toisaalta on toi vanhempikin omalta osaltaan ujo, se ujostelee enemmän juurikin aikuisia, mutta toisten lasten kanssa tulee mainiosti juttuu, että sisarukset ovat juuri päinvastaisia.

 

[vierailijasso]

Ei se sinällänsä häiritse, koska tiedän millaista on olla ujo ja siksi osaltaan toivoisi, että lapsi ei olisi yhtä ujo, se kun aiheuttaa elämässä erilaisia ongelmia juurikin sosiaalisissa tilanteissa. Toisaalta on toi vanhempikin omalta osaltaan ujo, se ujostelee enemmän juurikin aikuisia, mutta toisten lasten kanssa tulee mainiosti juttuu, että sisarukset ovat juuri päinvastaisia.

Juu täysin ymmärrettävää. Sä voisit varmaan lukea aiheesta? Liisa Keltikangas on kirjoittanut tosi hyviä kirjoja erilaisista temperamenteista ja niiden huomioon ottamisesta kasvatuksessa, yksilöllisyydestä ja mm erilaisten temperamenttien vaikutuksesta koulumenestykseen. Ne vois olla aika rohkaisevia kirjoja, rohkaisisivat sinua kasvattamaan ja tukemaan lastasi sellaisena yksilönä kuin hän on.

 

[lue lue]

Mun esikoinen on myös ujo, temperamentiltaan hyvin hitaasti lämpenevä. Luin juurikin sen Keltikangas-Järvisen opuksen, ja vaikka sitä ennenkin olin sitä mieltä että "ei ujous vika ole, mutta olishan se helpompi jos..." niin sen jälkeen sitä osasi pitää neutraalina ominaisuutena, jossa on plussansa ja miinuksensa, ja jonka voi valjastaa myös voimavaraksi kun siihen suhtautuu oikein. Ja lasta voi arvostaa juuri sellaisena kun hän on eikä "siitä huolimatta" että on ujo, siinä on sävyero. Oikeanlainen rohkaiseminen on ratkaisevan tärkeää ujon lapsen kanssa, vääränlainen vain pahentaa tilannetta, kuten myös ylisuojelu - molempiin on tullut hetkittäin sorruttua.

Ja kyseisen opuksen lukeminen auttoi muuten myös ymmärtämään jäyhää miestäni ja erinaisia kommunikointiristiriitoja sekä puolison että lapsen kanssa (minä olen siis temperamentiltani "nopeampi", ja ei sekään ole varauksetta hyvä tai huono... ainakin saatan olla noille kahdelle joskus vaativaa seuraa).