Ujo/arka kaksivuotias

[ketto]

Huhtikuun lopussa kaksi vuotta täyttänyt tyttöni on muuttunut kovin araksi ja ujoksi. Toisia lapsia tuntuu välillä suorastaan pelkäävän, vaikka muutamia mukaviakin leikkikavereitakin on. Myös vieraat aikuiset ovat alkaneet ujostuttamaan niin, että ei välttämättä uskalla katsoa päinkään. Varsinkin jokin poikkeava piirre kuten vahvat silmälasit, tai matala ääni saattavat pelottaa tyttöäni. Tähän Asti tyttö on ollut todella sosiaallinen, etenkään aikuisia ei ole ennen vierastanut. Kuuluuko tähän kehitys vaiheeseen arkuus? Olimme viikonloppuna häissä, jossa oli paljon porukkaa, ja lapsi oli kokoajan kiinni minussa ja halusi olla sylissä. Tänään meillä kävi lapsiperhe kylässä, ja lapsi halusi taas olla vain sylissä, koska pelkäsi kovaäänisiä serkkujaan. Liten voisin rohkaista tyttöäni? Ja onko tämä ylipäätään normaalia? Ennen ei siis ole ollut näin arka.

 

[Björn]

Siis 2-vuotias... Palaa asiaan, jos ongelma jatkuu lapsen ollessa 12...

 

["Henni"]

Siis 2-vuotias... Palaa asiaan, jos ongelma jatkuu lapsen ollessa 12...

Björn puhuu asiaa.

Nyt vaan annat olla, älä tee asiasta numeroa.

 

[ap..]

Tiedän toki, että pienihän lapseni vielä on, mutta tuntuu että tämmöinen arkuus on vain tullut yhtäkkiä. Ja tänäänkin halusi ihan hysteerisenä syliin itkun kanssa kun huomasi että meille tuli vieraita. Vauvana ei ollut vierastamiskautta ollenkaan. Onneksi ei tarvitse laittaa vielä päiväkotiin, sillä ei olisi sydäntä laittaa isoon lapsiryhmään, kun toinen on niin arka.

 

[ap..]

Oon tosiaan itse ollut aina ihan rauhallisena, enkä ole ruvennut voivottelemaan yms. Syliin olen toki ottanut.

 

[Björn]

Tiedän toki, että pienihän lapseni vielä on, mutta tuntuu että tämmöinen arkuus on vain tullut yhtäkkiä. Ja tänäänkin halusi ihan hysteerisenä syliin itkun kanssa kun huomasi että meille tuli vieraita. Vauvana ei ollut vierastamiskautta ollenkaan. Onneksi ei tarvitse laittaa vielä päiväkotiin, sillä ei olisi sydäntä laittaa isoon lapsiryhmään, kun toinen on niin arka.

Mitä sitten. Kai lapsella nyt on siihen oikeus. Ethän itsekään ole mikään viilipytty.

 

[ap..]

On toki lapsella oikeus olla juuri niin arka kuin tuntuu. Lähinnä mietin sitä kun ennen lapsi ei ole ollut näin arka. Eli kuuluuko tähän kehitysvaiheeseen yleensä yhtäkkinen arkuus? Harmi kun kaveripiirissäni monella on raisuja poikia, ja leikeistä yhdessä ei tule mitään, kun tyttöni pelkää..

 

[vieras...]

Voi kuulua kehitysvaiheeseen. 2-vuotias taistelee sen kanssa että on erillinen, itsenäinen olento jolla on oma tahto ja joka on koko ajan kauempana vanhemmistaan. Tajuaa olevansa jo aika iso (vauvaan verrattuna), ja tavallaan se on kivaa mutta samalla hurjan pelottavaa. Tuollainen äkillinen arkuus ja varovaisuus voisi olla lapsen tapa käsitellä itsenäistymiskriisiä, takertua vanhempaan, ja pahinta mitä siinä voi tehdä on patistella siihen rohkeuteen / itsenäiseen selviytymiseen. Syliä, syliä, syliä. Ei siitä numeroa kannata tehdä, puhua liikoja, vaatia selityksiä tai perustella omaa näkemystään ("mene/tee vaan, ei ole mitään syytä pelätä"), ottaa vain syliin ja jatkaa tilannetta muuten kuin ei mitään. Toki jossain määrin tunteita pitää lapsen kanssa sanoittaa, "minusta näyttää että sinua jännitti?", mutta välillä kosketus on paras keino. Ja meillä suomalaisilla on tapana kehua ylenpalttisesti sitä miten isoja ja reippaita meidän lapset on, joskus voisi sanoa myös syliin käpertyvälle lapselle että äidin pikkuinen, onpa ihana pitää sinua siinä lähellä.

 

[ap..]

Kiitos vastauksestasi vieras. Lapsella on myös uhmakohtaukset tulleet mukaan tässä lähiaikoina, joten varmaan tämä arkuuskin johtuu tuosta itsenäistymisestä.

 

["jep"]

Kuuluu ikään. Meillä loppu nyt kyseinen vaihe kuin seinään viikko sitten,mahtoi kestää muutaman kuukauden. Hieman vielä aristelee äänekkäitä poikia, mutta on jo usein mennyt täysillä leikkiin mukaan, välillä tulee säikähtäneenä äidin syliin.MMutta ei sentään koko vierailuaikaa enää nökötä sylissä. Nyt saattaa jopa kaupassa jutella vieraille, vaikka vasta viikko sitten jännitti tuttujakin ihmisiä,joita harvemmin nähdään

 

[Ken guru]

Minä en oikein saa ongelmaa tuosta asiasta. Meillä tuo puolitoistavuotias on välillä tosi rohkea, välillä arka ja kaipaa syliä. Saattaa yht äkkiä pelätä jotain kaukana ohimenevää autoa ja juoksee itkien syliin. Mutta toisinaan ei hätkähdä leikkipuistossa tönäisyjä eikä mitään meteliä.

Olen vaan ajatellut että semmoista se on kun on alle metrin mittainen ja maailma on suuri paikka missä on paljon opittavaa.