Uhmakkuus 9v pojalla mistä on kyse

Miksi lapsi 9v osoittaa mieltään vähän väliä, mököttää? Kun kyseessä ihan normaalit kotisäännöt.

Esimerkki eilisillalta. Pitkä päivä. Univelkaa on. Yritän saada pojan nukkumaan ajoissa. Joudun hoputtelemaan iltapuuhissa. Nukkumaan mennessä 20.51 poika on tuonut sänkyyn mennessä vielä lätkäkirjan mukanaan, jota haluaisi selailla ennen nukkumaanmenoa. Sanon että nyt ei ehdi enää lukea sängyssä, pitää laittaa pää jo tyynyyn, aamulla taas aikainen herätys (lähtövalmiina oltava klo 8). Seuraa hirveä mökötys ja mielen osoittaminen.

Selitän mistä johtuu ja että muuten olisi kiva että lukisi vielä, mutta nyt on vaan univelkaa niin paljon että laitettava valot vaan pois. Silittelen, hieron jalkoihin tuoksuvaa voidetta (äsken hoidettu jalkoja jotka kesäleirin jäljiltä ihan mutaiset). Ei lepy millään.

Vähän väliä on tällaista että joku ihan perussääntö ja sille osoitetaan jatkuvasti mieltä. Tyyliin syö lautanen tyhjäksi, istu kunnolla ruokapöydän tuolissa.

Mitä teen väärin? Onko pojalla jokin uhmakkuushäiriö? Tämä on ollut tällaista aina. Luulisi että lapsella olisi perustyytyväisyys jos on jotkut säännöt arjessa. Ei ole kuitenkaan enää mikään uhmaikäinen taapero, ei vielä murrosikäinenkään.

Lapsen isän kanssa olemme eronneet, asuu muualla, yksin on kovin raskasta tämä kaikki.

 

Se on tuoikä ikä! Joku esimurrosikä varmaankin, meillä sama homma. Kaikki on lisäksi huonosti ja tyhmää...

Sun ei tarvitse saada lasta hyvälle tuulelle tai lepytellä häntä joka tilanteen jälkeen! Ei se ole vanhempien ykköstehtävä pitää lasta aina hyvällä tuulella vaan tukea eri tilanteiss? Tunnekuohut kuuluu tuohon ikään ja niitä oN tulossa lisää.. Niiden käsittelyssä voit ehkä auttaa tai sitten et, meillä ainakin molemmat lapset haluavat tuulettaa yksikseen, rauhoittuvat sen jälkeen.

 

Mitä hemmettiä sä nillität jostain 5-10min lukemisesta?! Relaa vähän niin poikakin relaa.

 

[QUOTE="mies";28797804]Mitä hemmettiä sä nillität jostain 5-10min lukemisesta?! Relaa vähän niin poikakin relaa.[/QUOTE]

Toikin on totta. 10min ei tee pojasta yhtään pirteämpää aamulla. Kun matseja alkaa tulemaan arjessa enemmän, kannattaa valita ne tärkeimmät, mitkä vie läpi ja relata muissa kohdin.

 

Miksei poika saisi lukea ennen nukkumaan menoa omassa sängyssään? Nyt tosiaan kannattaa löysätä pipoa ja antaa pojan hengittää!!!

 

kuka on sanonu että se poika lukis 5-10min vielä? mun omani lukis varmaan tunnin kaks jos sais ottaa kirjan sänkyyn

mutta ap se jäi mietityttää et miks lautanen on pakko syödä tyhjäksi?

 

Meillä kans saman ikäisen pojan kans vastaan tinkaamista ja niitä tosi raivostuttavia 'ihan sama' tai 'ei kiinnosta' -kommentteja... Esimurkuksi olen diagnosoinut

Tuo sinun antama esimerkki on kyllä aiheena turha... Itse olisin sanonut pojalle että voi lukea vähän aikaa, ja esim. 10min päästä käskenyt laittaa kirjan pois...

 

Meille myös ilmaantui naamaansa roikuttava esimurkku kesän alussa. Olin ihan äimänä, kun en voinut käsittää mistä on kyse. Mutta koska netistä löytää vastauksen kaikkeen, niin totta tosiaan, kyse on esipuberteetista. Kai se tästä vielä iloksi muuttuu.

 

minä olisin antanut lukea vielä vaikka sen 10 min.Sitten sammutetaan valo.Jos klo22 nukkuu ja herää klo 7 saa kuitenkin nukuttua 9h.Meillä 9v poika syö sen minkä syö,en vaadi syömään lautasta tyhjäksi.Meillä myös tullut tuollasia esimurrosikäisten kommentteja"ihan sama" "eipä kiinnosta"jne..ärsyttävää!

 

Tämä juttu on ollut vaan pitempiaikainen ongelma. Pelkään, että poika on perinyt isänsä hankalan luonteen joko perimän tai isän kanssa olemisen kautta. Isä on yhteistyökumppanina mahdoton ihminen. Tämä piirre tulee todellakin esiin vain jos pitää tehdä yhteisiä päätöksiä, olla tiiviisti tekemisissä jne. Kaikessa harataan vastaan. Mitä tahansa yrittääkin niin suhtautuminen on kielteistä.

Isänsä on aspergertyyppinen mies. Kuitenkin hyvin normaalin oloinen jos näin voi sanoa. "Hyvin naamioitunut". Nämä piirteet tulevat esiin paremmin tutustuessa vasta. Jatkuva muutosvastarinta. Paikalleen, samoihin toimintatapoihin jumiutuminen. Mitään uutta ei suostuta kokeilemaan, koskaan. Kaikki menee pakon kautta. Sitten yleensä ihan pidetäänkin niistä uusista asioista, ja jumiudutaan vuorostaan niihin jne.

Minua äitinä haukutaan jatkuvasti. Kuitenkaan lapsen isä ei itse käytännössä suostu ottamaan päävastuuta. (Käytännössä = periaatteessa suostuu, mutta käytännössä ei tapahdu mitään).

Olen miettinyt voisiko poikani olla myös lievä asperger, koska nämä ongelmat ovat jatkuneet koko lapsuuden ajan. Isän mielestä mitään ongelmaa ei ole, ainoa ongelma olen kuulemma minä, äiti.

 

10 oli siis ap

 

Miks lautanen pitää syödä tyhjäksi? Kamalaa. Syödään niin paljon, että maha on täysi.

 

Mainitsemasi luonteenpiirteet ovat myös ihan vain tavallisia luonteenpiirteitä... Toisille rutiinit on tosi tärkeitä ja uuden kokeilu vaikeaa. Minullakin samanlainen poika, aina ollut sama laulu. Esimerkiksi uusien taitojen, liikuntalajien jne. opettelu on vaatinut kuuden lehmän kärsivällisyyden verrattuna muihin lapsiin. Sellainen hän vaan on. On ollut työtä hyväksyä se tosiasia, että hän on usein huonolla tuulella ja näyttää sen eikä tunnelma kohoa ennenkuin saa purkaa pahaa oloaan tavalla tai toisella. Ei kannata turhaa alkaa vertailemaan poikaa isäänsä vaan hyväksyä hänet sellaisena pakettina kuin on.

 

Tämä juttu on ollut vaan pitempiaikainen ongelma. Pelkään, että poika on perinyt isänsä hankalan luonteen joko perimän tai isän kanssa olemisen kautta. Isä on yhteistyökumppanina mahdoton ihminen. Tämä piirre tulee todellakin esiin vain jos pitää tehdä yhteisiä päätöksiä, olla tiiviisti tekemisissä jne. Kaikessa harataan vastaan. Mitä tahansa yrittääkin niin suhtautuminen on kielteistä.

Isänsä on aspergertyyppinen mies. Kuitenkin hyvin normaalin oloinen jos näin voi sanoa. "Hyvin naamioitunut". Nämä piirteet tulevat esiin paremmin tutustuessa vasta. Jatkuva muutosvastarinta. Paikalleen, samoihin toimintatapoihin jumiutuminen. Mitään uutta ei suostuta kokeilemaan, koskaan. Kaikki menee pakon kautta. Sitten yleensä ihan pidetäänkin niistä uusista asioista, ja jumiudutaan vuorostaan niihin jne.

Minua äitinä haukutaan jatkuvasti. Kuitenkaan lapsen isä ei itse käytännössä suostu ottamaan päävastuuta. (Käytännössä = periaatteessa suostuu, mutta käytännössä ei tapahdu mitään).

Olen miettinyt voisiko poikani olla myös lievä asperger, koska nämä ongelmat ovat jatkuneet koko lapsuuden ajan. Isän mielestä mitään ongelmaa ei ole, ainoa ongelma olen kuulemma minä, äiti.

Lopeta pelkääminen. Ota poikasi vastaan sellaisena persoonana kuin hän on. Hänessä on varmasti hyviä ja huonoja puolia. Aivan kuten meissä kaikissa! Älä missään nimessä yritä muuttaa poikaasi toisenlaiseksi kuinhän on, vaan anna hänen olla oma itsensä. Voit kannustaa häntä niissä asioissa joissa hän on hyvä ja tukea siellä missä hän ei ole hyvä ja missä voisi ehkä vielä parantaa (esim kärsivällisyys, yhteistyökyky) Mutta muista ettei 9-vuotiaan pidäkään olla "helppo" ja yhteistyökykyinen. Hän on vielä lapsi joka kasvaa ja kehittyy ja hän ei ole vielä "valmis". Anna aikaa.

Auttaisiko monissa tilanteissa se, ettet ehkä olisi niin periksiantamaton..? Eli voisitko iutse olla joustavampi. Vaikka löysäisitkin itse niin se ei tarkoita, että olisit lepsu ja antaisit aina periksi... Esim 10min lukemista sängyssä ennen nukkumaan menoa varmasti rauhoittaa enemmän kuin 15 min tappelua ...

Ja kyllä 9-vuotiaalla on varmasti menossa itsenäistymiskausi. Silloin haetaankin etäisyyttä vanhempiin ja halutaan pitää kiinni omista näkemyksistään.... Nyt tarvitaan sinulta sitä vanhemmuutta ymmärtää ja ennen kaikkea jaksaa ! Kiitos seisoo jossain tulevaisuudessa.

Voimia!