uhmakas 5v, auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mä en enää tiedä mitä mä teen meidän pian 6-vuotta tättävän pojan kanssa. Hän ei usko enää yhtikäs mitään mitä minä sanon, eikä tehoa mikään rangaistusmuoto. Meillä on aresti käytössä, sekä lelutlähtee takavarikkoon jos (kun) niitä ei kerätä.

Mä olen menettämässä mun auktoriteetin enkä enää tiedä mitä tehdä! Auttakaa! Esimerkiksi kauppaan lähtö on ihan uskomattoman vaikeaa. Hän sanoo ettei lähde, ei ala pukemaan,vetkuttaa vetkuttaa vaan ja snaoo että jää sitten yksin kotiin. Olen pukenut väkisin hirmu huudon saattelemana, olen itsekin huutanut ja lopulta jo itkenyt. En sitä yksinkään vo ijättää tietenkään, mutta pakko on kauppaankin mennä.
Lelujen kerääminen on toinen ongelma, jonka luulin hoituvan yksinkertaisesti sillä, että sitten otan lelut pois jos eivät häviä lattialta. Mutta ei, siitä seuraa vaan järkyttävä huutokonsertti ja saan kuulla kuinka tyhmä olen. Mutta hyötyä siitä ei ole, sillä yhtälailla jää seuraavat lelut keräämätät.

Juostaan ja huudetaan eikä mitään totella.
Mitä mä teen?
ja kerrotaan nyt sekn vielä, että olen yh, eli tämä pulma olisi yksin minun harteillani.
 
ONhan niitä uhmailevia. mITEN TEILLÄ juttelu sujuu noin muuten? Mitä teette yhdessä? Onko arki yhtä tappelua? Meillä on nuo pukemistilanteeet samanikäisen tytön kanssa myös todella hankalia. Väkisin sitten puen, jos ei muuten. Mutta koko ajan pyrin pitämään itseni rauhallisena ja yritän puhua lapsellekin tyyliin "ei ole kiva, että aina täytyy väkisin pukea ja pahalla mielellä lähteä jne." ja kun vaatteet on päällä. niin yritän taas jatkaa tasaista juttelua. Lelut kerätään aina yhdessä pois, jos ei yksin suostu.
 
MItä palkitsemista olet muuten kokiellut? Yksi juttu on, että hommaatte vihkon ja tarroja ja aina yhdestä hyvästä pukemisk,errasta saa tarran ja kun on esim. 10 tarraa pääsee äitin kanssa uimahalliin tai mistä lapsi nyt tykkääkin. TAvaroilla älä palkitse, vaan jollain mukavalla tekemisellä.
 
no on arki muutenkin nyt yhtä vääntämistä. Minulla on mielestäni pitkä pinna enkä usein ääntä korota. Yhdessä touhutaan, ulkoillaan ja leikitään ja luetaan, koitan ottaa lapset myös kotihommiin mukaan mahdollisimman paljon, mutta nyt on siitäkin tullut pojalle lähinnä kiusantakoa. Kun koitan laittaa ruokaa tai siivota, hän alkaa jksemaan ja riehumaan ja huutmaan eikä usko ollenkaan kun kiellän. Pienempi veli tekeekin sitten kaiken perässä.

Ja tuo pukeminen, huhhuijaa, Sitten kun ollana ulos selvitty, niin sitten sujuukin taas ihan hyvin.
 
MItä palkitsemista olet muuten kokiellut? Yksi juttu on, että hommaatte vihkon ja tarroja ja aina yhdestä hyvästä pukemisk,errasta saa tarran ja kun on esim. 10 tarraa pääsee äitin kanssa uimahalliin tai mistä lapsi nyt tykkääkin. TAvaroilla älä palkitse, vaan jollain mukavalla tekemisellä.

meillä on ollut tuo tarrasysteemi ja juurikin uimahallissa olla käyty ja hoplopissa yms ja nyt saatu isovanhempien ansiosta kaksin myös laatuaikaa jolloin tehty jotain kivaa yhdessä.

sitäkin mietin että voiko tämä nyt olla jotain isänkaipuuta tia jotai että koettelee nyt minua kovasti..
 

Similar threads

Yhteistyössä