Uhmaikäisen kasvatus ja MLL:n ohjeet, ei tajua???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaana.a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="ookoo";28175364]Ei ole todellakaan ok puhua kamalasti raivoten ja kiroten lapselle, mutta nykyajan kasvatusohjeet tuntuvat menevän toiseen ääripäähän. Sellaiseen ääripäähän, että vanhempi ei saa hermostua mistään, vanhempi ei saa näyttää negatiivisia ärsytyksen tunteitaan, vanhemman pitää olla kuin valium-tiputuksessa oleva suolapatsas teki lapsi mitä tahansa, aina pitää vain jaksaa lässyttää ja keskustella ikuisuuksiin (vaikkei ihan pieni lapsi osaa Keskustella). Ja kun lapsi ei ikinä näe, että hänen toimintansa aiheuttaa negatiivisia reaktioita, lapsi ei sosiaalistukaan kun ei hän ole nähnyt, että tietty käytös on oikeasti ärsyttävää eikä sovi kun ollaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Minusta lapselle saa ja pitää näyttää normaaleja tunteita - myös niitä ärsytyksen tunteita - siten hän oppii huomioimaan muidenkin tunteita ja käyttäytymään. On normaalia, että joskus vanhemmatkin hermostuvat, mutta lapsi näkee myös leppymisen ja sovinnon, ja että negatiivisista tunteista ja tilanteista päästään yhdessä yli. Nämä nykyajan ohjeet ovat johtaneet siihen, että vanhempien syyllisyydentunteet ovat valtavat pienimmistäkin negatiivisuuden tunteista, joita lapset väistämättä joskus aiheuttavat. Sitten sitä paskaäiti/isä-fiilistä kompentoidaan curlingilla ja äärimmäisellä hemmottelulla, minkä seuraukset on jo nähtävissä monessa paikkaa.

Ehkä nämä ohjeet on aina tehty jotain sossutapauksia ja lasten pahoinpitelytapauksia ajatellen, ettei kellään negatiivisten tunteiden näyttäminen mene ainakaan "yli". Ehkä alan ammattilaiset tekevät ohjeet sen pohjalta, mitä kauheuksiakin he joutuvat työssään näkemään, ei sen perusteella mitä valtaosa perheistä ja vanhemmista on - rakastavia ja lapsistaan huolehtivia vanhempia vaikka joskus hermostuvatkin lapsilleen.

Mutta vielä kerran, ei niinkään, että huudetaan naama punaisena pienelle lapselle.[/QUOTE]

Peesaan. Minulla on erityislapsi, joka osaa kyllä "neuvotella" loputtomasti eikä varmastikaan kunnioita sellaista aikuista, joka yrittää hänen kiintymystään saada olemalla kiva ja joustava aikuinen. Minulle on neuvottu että "teit mitä tahansa, ÄLÄ ALA NEUVOTTELEMAAN", koska tähän lapseen se ei vaan tepsi. Ja totta se onkin.

Monesti huomaan olleeni liian lepsu vain siitä, että lapsi puhuu minulle rumasti tai on tiuskinut tavallista enemmän. Sitten ärähdän kunnolla ja otan luulot pois = johan alkaa käyttäytymään. Näin ei tietenkään saisi sanoa, koska virallisen totuuden mukaan neuvottelut ym. lässytykset tehoavat kaikkiin suomalaisiin lapsiin...
 
[QUOTE="mude";28176728]Peesaan. Minulla on erityislapsi, joka osaa kyllä "neuvotella" loputtomasti eikä varmastikaan kunnioita sellaista aikuista, joka yrittää hänen kiintymystään saada olemalla kiva ja joustava aikuinen. Minulle on neuvottu että "teit mitä tahansa, ÄLÄ ALA NEUVOTTELEMAAN", koska tähän lapseen se ei vaan tepsi. Ja totta se onkin.

Monesti huomaan olleeni liian lepsu vain siitä, että lapsi puhuu minulle rumasti tai on tiuskinut tavallista enemmän. Sitten ärähdän kunnolla ja otan luulot pois = johan alkaa käyttäytymään. Näin ei tietenkään saisi sanoa, koska virallisen totuuden mukaan neuvottelut ym. lässytykset tehoavat kaikkiin suomalaisiin lapsiin...[/QUOTE]

Ei neuvottelu tehoa moneenkaan riehuvaan lapseen. EI tehoaa. Omalle erityislapselle pelkkä EI:n viittominen, ei tarvitse suuttua tai ärähtää.

JOhdonmukaisuus tässäkin. Ei erityislapsi varsinkaan käsitä, että yhdellä kerralla on sallittua juosta kaupassa ja toisella kerralla ei.
 
Jos on kunnon uhmakohtaus, niin siihen ei tehoa, vaikka päällään seisoisi. Siksi MLL:n ohje on minusta hyvä. Jos uhmakohtauksen aikana komentaa tai tekee mitä hyvänsä, niin se menee hukkaan ja pahimmasta tapauksessa saa komentamisen menettämään merkityksensä. Lyhyt EI (ja toiminnan estäminen) toimii aivan yhtä hyvin kuin enempi komentaminen.
 

Yhteistyössä