uhmaikäisen kanssa taistelua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermo heikko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hermo heikko

Vieras
Nyt alkaa olemaan sen verran hermot tiukalla, etä on jo pakko purkaa tännekkin päin : ) Elikkäs meillä on 2,5-vuotias poika, joka on ollut aina ns. vaativa lapsi. Lähtenyt jo aikaisin liikkeelle (9kk) ja sitten vauhtia on riittänytkin. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin 1kk:tta vanha pikkusisko. Ennen vielä jaksoin kaikki kiukuttelut,raivarit ja jaksoin/pystyin vahtimaan poikaa koko ajan. Nyt tilanne kuitenkin hankalampi, kun tyttö syö pelkästään tissiä eikä suostu pulloa ottamaan eikä tuttia.
Poikaa on kova karkailemaan eli meidän liikkuminen kodin ympärillä on todella hankalaa...En enää keksi millä saisin karkuun lähdöt loppumaan kun kaikki konstit joita tiedän niin oeln kokeillut..en ole lähtenyt heti perään vaan huudellut, että sisko ja äiti menee kotiin heippa ja uhkailu,kirsitys ja lahjonta myös käytetty. Eräänkin kerran mentiin läheisen päiväkodin pihalle leikkimään...300metrin matkalla poika karkasi 3 talon pihaan ja lopuksi kun sain pojan päiväkodin piha-aitauksen sisäpuolelle ja henkäsin...niin ei tarvinut kuin selkä kääntää niin poika oli portin ulkopuolella ja kaukana juoksemassa kotiin? päin.( Oli kuitenkin itse halunnut lähteä leikkimään sinne)
Kotona on myös välillä hankalaa, kun syötän vauvaa sohvalla niin poika saattaa vaan yhtäkkiä painua ovesta pihalle...Poika saa kaikki lukot auki...takaovessa meillä on lisäksi haka mutta senkin on jo tajunnut, että hakee tuolin ja kipuaa yläs avaamaan haankin. Täytyy varmaan etuoveenkin hankkia jonkinlainen haka tms. Käy jo ihan vauvaakin sääliksi, kun toista joutuu repimään tissiltä pois ja lähteä juoksemaan toisen perään.
Onneksi sentään pikku siskoa kohtaan on kiltti ja hellii ja hoivailee. Joskus kyllä huomaa, että hakee huomiota kaikenlaisella "pahanteolla" mutta sitäkin olen yrittänyt olla noteeraamatta.
Mutta kertokaa minulle, olenko ainut joiden lapsi haluaa karata eikä pelkää mitään vaaroja, kuten autoja tms.
Huh...jo pelkkä kertominenkin helpotti hiukan : )
Huumorilla täytyy jaksaa vaan eteenpäin ja osaahan tuo poika olla vaan niin ihanakin : ) :heart:
 
Oletko kokeillut valjaita? Meidän poika oli parivuotiaana kans sellainen ettei meinannut kestää "käsissä" ja niin sitten hankin hänelle valjaat. Juu, ei tykännyt niistä yhtään, mutta ne vaan laitettiin päälle ja sanottiin että jos ei pysy pihassa eikä käsi pysy kädessä kadulla kuljettaessa niin valjaat pysyvät päällä. Ei niitä sitten tarvinnut montaa kertaa käyttää ;) Turhakkeina ovat tuolla ja hyvä niin. Ei tuollainen pari vuotias vielä välttämättä ymmärrä edes pelätä autoja tms. Joten ehkä ne valjaat ois hyvä juttu teilläkin, ainakin kannattaa kokeilla onko vaikutusta.

Saako poika kaikenlaiset lukot auki? Myös ketjulukon? Jos sellaista ei ole vielä ovessa, niin laittakaa ihmeessä ja mahdollisimman korkealle ettei tuolinkaan kanssa ylety sitä avaamaan.

Huomiotahan vaan poikasi hakee, mutta aika ikävällä tavalla. Yritä vaan enempi huomioida häntä aina silloin kun on nätisti, kehua kovasti. Ei hän sitten katsoisi vaikka videioita sillä aikaa kun imetät pienempää? Se on pienempi paha kuin se, että satuttaa itseään, siskoaan tai karkaa.

On teillä sitten vauhdikasta tuo elämä tuon vesselin kanssa. Jaksamisia vaan kovasti sinne teille :)
 
:wave:

Tiedän mistä puhut, meillä tosin vain 1 lapsi, 3-vuotias vesseli. On periaatteessa tosi rauhallinen ja kiltti lapsi, mutta nyt viime aikoina saa ihme uhmakohtauksia aivan mitättömistä asioista. Esim. tässä vähän aikaa sitten sattui tapaus missä poika hermostui kun ei saanut uimarannan kioskilta toista jäätelöä ja kun laitoin autonturvaistuimeen autoon, niin sai raivarit. Lähdimme ajamaan kotiin päin tämän huutavan kimpun kanssa, mutta sai kun saikin itsensä rimpuiltua irti turvavöistä. Enkä omilla voimillani saanut häntä takaisin, hän vain huusi ja kiljui räkä valuen. Yritin odottaa että rauhoittuu ja yrittää uudelleen, mutta n. 10 min odottelun jälkeen oli pakko jatkaa matkaa. Huusi koko matkan kotiin, potki ja sylki. Kannoin pojan kotiin jossa nukahti omaan sänkyyn.

Poika on myös karannut pari kertaa ja lähtenyt juoksemaan ja kerran oli vain autokuskin nopeat refleksit jotka pelastivat. Ihan kauheeta ja meillä nämä alkavat niin yllättäen etten osaa varautua...

Mulla on pari kertaa mennyt itselläkin pinna. Kotona helpompi kestää kun esim. autossa tai kadulla. En jaksa millään kantaa tätä vesseliä enää kainalossa, ja jos lyö tai potkii niin mua oikeesti sattuu, joten sellaisesta poltan hihat.

Muita????
 
Ihanaa, että kohtalo tovereita löytyy...Noita enkukenkun ehdottamia valjata täytyy varmaan kokeilla. Olen kyllä yrittänyt sitäkin pojan karatessa, että pitänyt väkisin loppu matkan kädestä kiinni ja sanonut ettei äiti voi päästää irti, kun karkaat heti. Noh...siitähän on syntynyt vielä hirveämpi huuto ja karjuminen...
Lukoista sen verran, että ajateltiin että hankitaan juuri tuollainen ns. varmuusketju oveen. Olen kyllä jo aatellut, että saa varmaan senkin auki, koska ihan oikeasti on aivan uskomaton lukkoexpertti B)

Meillä myös välillä autoilut yhtä tuskaa...tai lähinnä autoon laittaminen tai sieltä pois lähtö. Välillä saa painia itsekkin auton sisäpuolella, kun yrittää laittaa tuommoista 15kg jässikkää istuimeen...ja vielä kun vetää itseään suoraksi ja huutaa ja karjuu minkä ehtii...Eikä siihen raivariin tunnu auttavan mikään...toivottavasti tuokin ohi menevä ilmiö ja meillä ainakin ehkä hieman vähentyneet.

Olen jo miettinyt sellaistakin vaihto ehtoa, että jos saisin pojan tuohon päiväkotiin edes yhtenä tai kahten päivänä puolipäiväiseksi. Jos vaikka saisi siellä ulkoillessa tuota valtavaa energiaa määrää purettua.Mutta tulisiko sitten kotona vieläkin huomion hakuisemmaksi...?

Onko vielä muita vauhdikkaitten poikien äitejä?
 

Yhteistyössä