uhmaikä

moro! meidän neidillä 2v.8kk on aivan mahdoton uhmaikä päällä! nukumaan meno on hankalaa sängyssä ei pysytä huudetaan vaan et en halua nukkumaan. mikään ruoka ei kelpaa melkein väkisellä täytyy laittaa edes vähän syömään. pukeminen on hankalaa ym.. onko muita joilla samanikäisiä tinttaliisoja? kokemuksia? :\|

 

täällä on yks apinoiden kuningas :wave: ikää vasta 1v9kk mutta periaatteesta laittaa vastaan joka asiassa. Syöminen, nukkuminen, pukeminen, kylpeminen, vaipanvaihto... kaikki yhtä sirkusta. Mutta onneksi tällä tirehtöörillä on suht. pitkä pinna :saint:

 

:wave: Täällä alkanut uhmis.. Ikää 1v5kk neitillä. Nauraa, itkee, raivoo samaan aikaan. Kaikki on "ei".. Se on ikävää, että itse on alkanut vältellä tiettyjä paikkoja yms. noiden "ihanien" kohtausten vuoksi.

Maltti on valttia, aikuismainen käytös, rauhallinen olemus. Kyllä meidät vielä palkitaan tästä uurastuksesta, mutta raskasta on! :hug: :hug:

 

Neiti on 1,3 vuotta ja uhma on alkanut..
Kaikesta hirveä taistelu; syöminen, pukeminen, jne.. jopa kylpeminen jota tyttö rakastaa!
Kaikki pitäisi saada tehdä itse, ja jos ja kun ei onnistu raivotaan ja raivotaan...
Mä olen varmaan ihan kamala, mutta mua vaan rupeaa naurattamaan :ashamed: Ja mulla meinaa pettää pokka, joka kerta kun neiti suuttuu leluilleen tai jollekkin muulle :ashamed:
Tottakai kiellän asiallisesti, mutta rupeaa aina vaan naurattamaan :headwall:
Mielummin tietenkin nauraa, kuin suuttua, mutta eihän pienelle nauraa saa :heart:

 

Meillä pojalla 2v2kk on uhma ja mustasukkaisuus. Nukkuttaminen on aivan kamalaa. Aikaa menee välillä jopa 3h. Ja poika on yleensä ihan väsynyt, mutta ei suostu rauhoittumaan. :/ Syöminen menee suht helpolla, syöttää ei tietenkään saa. Joskus tosin ei suostu syömään mitään. Ulos ei haluta ja sisälle ei haluta. Vaunuissa ei ole kiva olla, mutta kävellä ei tahdota. Raavitaan ja syljetään. Jos kieltää nauretaan. Jos uhkailee, itketään ja huudetaan. Meillä ei ole edes mitään huonetta, jonne voisi laittaa rauhoittumaan, kun kaikkialla on kivaa ja pääsee tekemään lisää laittomuuksia. Välillä kyllä tekisi itsekin mieli mennä lattialle huutamaan ja itkemään, mutta kaikkien pahuksen kasvatusopuksien mukaan äidin tulee olla vain ylpeä, että lapsi kehittyy ja kasvaa. :headwall: Onneksi jokapäivä tapahtuu kuitenkin jotain mukavaa ja poika halailee sekä pussailee. :heart: Kai tämä joskus helpottaa...Oikeastaan ainoa minkä koen todella raskaaksi on pikkuveljen kiusaamaaminen.