Uhmaikä?!

Nyt alkaa tältä äitiltä konstit loppua. Meillä on 3-vuotias aivan mahtavan aurinkoinen ja iloinen tyttö, mutta kun uhma painaa päälle, niin en enää tiedäkään miten pitäisi toimia...



Ongelma on se, että raivarit voidaan saada mitä pienemmistäkin asioista, esim. jos äiti pukee housut ennen paitaa päälle vaikka tyttö olisi halunnut toisin päin. Sen jälkeen alkaa huuto, joka saattaa kestää hyvinkin tunnin ja mikään ei auta. Mitä siinä pitäisi tehdä? Antaa huutaa yksinään vai mitä. Yltyy vaan, kun yrittää mennä rauhottelemaan.



Tai toinen asia on aamulla tarhaan lähtö. Tänään viimeksi oli sellainen tilanne, että äitiltäkin pääsi kyyneleet, kirosanojen saattelemana. Kun ei suostu pukemaan itse eikä äitikään saa auttaa, eikä halua tarhaan vaan taistelee viimeiseen asti vastaan. Tiedän kyllä erittäin hyvin, että huutamínen ja hermostuminen ei todella auta, mutta joskus kiireessä on hyvin vaikea hillitä itseään. Miten muut olette toimineet tällaisessa tilanteessa?



Meillä tyttö siis todella huutaa ja raivoaa, tuntuu välillä että miten niin pienestä voikin lähteä niin kauhea ääni. On kyllä muutenkin erittäin tempperamenttinen tapaus



Ja nyt myös ongelmaksi on muodostunut nukkumaan käynti, ei siis millään suostu enään nukahtamaan omaan sänkyyn, vaan aina äitin viereen. Enkä ole enään muiden aiheiden lisäksi jaksanut tapella siitäkin, joten olen antanut sen sitten nukahtaa mun viereen ja kantanut sen sitten omaan sänkyyn. Onko tämä nyt sittem lapsen puolelta sitä pomottamista?? Tämä äiti on vaan todella väsynyt ainaisiin tappeluihin Jostain päästä on pakko vähän löysätä...

Jos teillä olisi antaa edes jonkinlaista neuvoa, niin olisin todella kiitollinen! Vai onko tämä nyt vaan sitä uhmaa?? Ja suurimmaksi osaksi tyttö on todella hyväntuulinen, reipas ja iloinen, mutta sitten kun kohtaus tulee, niin on piru irti

Enkä haluaisi olla se raivoava äiti, joka vaan aina huutaa, mutta kun tuntuu, että mikään ei muuten mene perille...

 

aamuihin kiireettöömyyttä... silloin on lapsella aikaa rauhassa pukea itse, joka on tuopn ikäiselle valtavan tärkeää.
jollei nukahda yksin, jää sängyn viereen siksi aikaa. että toisella on turvallinen olo.
uhmat on rankkoja, mutta jollei tee kuten sanotaan, on aikuisen se sit tehtävä.
kokeilla voi kolmosella lähtee-tyyliä.. eli "äiti laskee kolmeen, ja pue itse. jos et, niin äiti pukee." -sitten lasket hitaasti: yksi.... jne.
hommasta riippuen toki on annettava aikaa, mutta se et lapsi tietää, et jollen ole kolmeen mennessä tehnyt niin äiti puuttuu peliin.
teillä kuulostaa olevan kierre, joka on aivan ymmärrettäväkin. mutta ihan ekaksi yöt kuntoon niin aamun lähdötkin kestää hermotilanne paremmin, kun on nukuttu hyvin

 

Kiitos vastauksestasi

Tällä hetkellä oikeastaan suurin ongelma on siinä, että tyttö ei suostu omaan sänkyyn ollenkaan. Illalla kun mainitsenkin nukkumisen niin alkaa huuto ja kiukuttelu, että omaan sänkyyn ei suostu. Pelkää kuulemma siellä olevia hämähäkkejä :O

Haluaa nukahtaa äidin ja isän sänkyyn ja sieltä sitten kannetaan omaan sänkyyn, mutta jos yöllä herää niin sata varmasti kömpii meidän väliin, ja oikeastaan joka yö.
On kokeiltu jo kaikki keinot, tarralla palkitsemiset yms. mutta ei auta, silti vaan äitin viereen..
Alkaa olla jo melkoisen puhki kun sitten yöt menee siihen, että itse ei saa nukuttua kun toinen potkii ja pyörii koko yön...

Miten saada siis nukahtamaan omaan sänkyyn, edes se ei auta, että jään viereen niin kauaksi aikaa, että nukahtaa.... Pakottamalla ja huudattamallakaan ei oikeen viitsisi toista kiusata