Uhmaikä jo nyt?

Poikani on 1 v ja 2 kk:tta ja osottaa sellasia oman tahdon elkeitä, että tässä alkaa jo ihan itseäkin jännittää, että tätäkö se sitten on seuraavat 4 vuotta! Nytkin veti ruokapöydässä sellaset raivarit, että lopputulos oli se, että sai mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan päikkäreitä. Ei suostunut millään syömään ruokaa, vaikka miten yritin sitä tarjota.

Lisäksi pitäisi ensi maanantaina aloittaa tuonne tarhaan tutustuminen ja jos se siellä saa tuollaisia raivareita, että tavarat lentelee ja lyö tarhatätejä tai muita lapsia naamaan, niin eihän siitä mitään tule. Kieltänyt olen ja jäähyllekin pistänyt istumaan, mutta ei tuon ikäinen taida vielä mitään ymmärtää jäähyttelystä ja kiellotkin unohtuvat samantien.

 

no mä oon kyllä ajatellut samaa mun pojastani (nyt 1v. ja 1kk)
hermostuu tosi useasti, ja kun häntä jostakin kieltää niin heittää itsensä veteläksi lattialle, yrittää purra ja lyödä lattiaa. joskus tulee ja yrittää purra mua ja lyödä ja muitakin ihmisiä.
kaippa täää on sitten jonkin moista uhmaa jo vaikka näinkin pienellä..

 

Tutun kuuloista (tyttö nyt 1,5v)... Meillä kanssa alkoi heti reilun vuoden ikäisenä nuo raivarit ja oman tahdon elkeet. Oon huomannut että se on melko ajoittaista, välillä on pitkän aikaa rauhallisempaa ja sitten taas useampi riehupäivä putkeen. Mutta olen samaa mieltä kuin päiväkodin yksi täti, ettei lapsen pidäkään olla mikään kynnysmatto! Mun mielestä osuvasti sanottu. Kyllähän sitä pitää pienestä asti jo opetella puolensa pitämään, pärjää paremmin elämässä Meillä on kanssa aloiteltu tällä viikolla tuota päiväkotielämää ja tuntuu että se tekee meidän neidille ihan hyvää. Neiti on tosi sosiaalinen tapaus, joten oli eilen jo innolla mukana menossa, parin harjoittelupäivän jälkeen :heart:

 

Kuulostaapa tutulta... Meillä tyttö 1 v 2 kk ja osoittaa kyllä omaa tahtoa jo ihan selkeesti. Puree, potkii, saattaa kiskoa tukasta tai lyödä, alkaa huutamaan ja itkee "krokotiilin kyyneliä", jos ei saa tahtoaan läpi. Välillä menee hakkaamaan päätään pöydän kanteen, jos ei muuten tule huomatuksi. Juoksee karkuun esim. vaippaa vaihdettaessa.

Mä kanssa luulin, että myöhemmin tulisi tuo uhmaikä, mutta pienenä näköjään alkaa. Meillä ei tyttö ole päivähoidossa, mutta on silloin tällöin hoidossa isovanhemmilla, ja nykyään jää sinne hirveän huudon kera, varsinkin jos äiti on häntä sinne viemässä. Aiemmin ei ole ollut mitään huutoa, mutta nyt vaan takertuu housun lahkeeseen ja ei päästäisi ollenkaan lähtemään.

 

Ihan sama juttu täällä ,lapsi 1v6kk.Kauheeta uhmaa koko ajan,ulkona leikkipuistossa saa raivarit,haluu kiikkumaan,pois kiikusta ja sitä rataa,pompottaa siis äitiä koko ajan...ja mitenkään ei hyvä.Ei ole muuta vaihtoehtoa kun kantaa huuutava lapsi kotiin.On kyllä ahistavaa tälläinen,hävettää ja tuntuu etten osaa ollenkaan toimia näissä tilanteissa.Ulkona olosta ei siis tule mitään,kun hermostuu joka asiasta!!Ja samoin sisällä..Miten tämän ikäiselle voi kuria pitää?!?

 

\

Ihan sama juttu täällä ,lapsi 1v6kk.Kauheeta uhmaa koko ajan,ulkona leikkipuistossa saa raivarit,haluu kiikkumaan,pois kiikusta ja sitä rataa,pompottaa siis äitiä koko ajan...ja mitenkään ei hyvä.Ei ole muuta vaihtoehtoa kun kantaa huuutava lapsi kotiin.On kyllä ahistavaa tälläinen,hävettää ja tuntuu etten osaa ollenkaan toimia näissä tilanteissa.Ulkona olosta ei siis tule mitään,kun hermostuu joka asiasta!!Ja samoin sisällä..Miten tämän ikäiselle voi kuria pitää?!?

Alle 2 vuotiastahan ei voi kasvattaa, näin sanoo mun raamattu Suuri Vauvakirja =)

Eikä uhmakohtauksessa ole mitään hävettävää, kyllä jokainen -pienen lapsen vanhempi ainakin- ymmärtää, että näitä raivareita tulee tietyssä iässä. Onhan se inhottava tilanne, kun lapsi alkaa julkisella paikalla huutamaan täyttä kurkkua, mutta toisaalta uhma on merkki siitä, että lapsi kehittyy normaalisti. Pää vaan itsellä kylmänä, kyllä maailmaan huutoa mahtuu! \|O

 

aa..okei..no meillä tyttö on 9kk ja semmonen känkkäränkkä välillä!!!hehheh..ei taida silti olla vielä uhmaa,joten odottelen kiltisti pari vuotta,niin eiköhän sekin kunnolla ala :kieh: =)

 

Meillä on ollut ihan samanlaista,siitä lähtien kun poika vuoden täytti.
Kun suututaan niin läpsitään,päällä hakataan (nyt on vähentynyt,jes!), itkee krokotiilin kyyneleitä jos ei mene niin kuin hän haluaa. ja nyt on uusi juttu että ruokapöydässä kun suututaan niin kaikki tavarat lentää kaaressa lattialle.. saapi olla koko ajan valppaana... pari kertaa olen jo ottanut pojan "jäähylle" pöydästä.. ikää 1v5kk..

siitä uhmasta vielä että sitä taitaa kestää sinne 18v asti..

 

B) tyttö on 1v3kk ja kamalia itkukohtauksia,mm.hakkaa päätä lattiaan tai tavarat lentelevät...jos tätä menoa jatkuu,ni mitä neuvoks?neuvolassa sanovat et sillä on "minäite-ikä"ajattelen vain kaikkia niitä uhmaikiä mitä tulee ennen kouluun lähtöä jo kauhulla :snotty: isoilla veljillä(pojilla kait rauhallisempaa)ei läheskään ole ollut tällaisia tempperamentti kohtauksia... :\|

 

Älä ole huolissasi hoitojutuista, useimmiten lapset käyttäytyvät hoidossa kuin enkelit ja sitten kotona kahta kauheammin. Meidän hoitotädillä on vaikeuksia uskoa millainen känkkäränkkä meillä kotona on, kun ei koskaan hoidossa kiukkua tai tuhmaile. Se, että lapsi koettelee vanhempiaan on vain merkki siitä, että luottamussuhde on kunnossa .

 

meidän 1v3kk raivarista ulkona . Halus kävellä, mutta sitten väsyi ja yritin nostaa takaisin rattaisiin - kauhee skitsoaminen siitä. No, sitten taluttelin, mutta sekin oli pienelle liian rasittavaa ja hanskat lensivät maahan. Sit taapero vesilammikkoon istumaan ja parkumaan. Yritin siinä lohduttaa ja vaikka mitä, pelkkää huutoa. No, siinä raivonpuuskassa poitsu vetäs kätensä takkinsa hihoista niin, että oli sellaisessa "pakkopussissa" - eikä tajunnu ollenkaan mitä tapahtu! :heart: Siinä hämmennyksen keskellä kun "pelastin" hänen kätensä sieltä takin sisältä takaisin hihoihin, olinkin jo hyvä tyyppi ja kotiin mentiin kiltisti vaunuilla . Kotona eteisessä poju sit piti takille kauheen puhuttelun ja teki tutkimusmatkan hihojen ja pukeutumisen saloihin